Lue ensin ohjeet yläpuolelta. Tee tehtävä käyttäen vihjesanaa oikeassa muodossa ohjeiden mukaan.


KARHUISTA

Karhu eli ruskeakarhu (Ursus arctos) on Euroopan (suuri) petoeläimiä. Sen eri alalajeja tavataan monilla alueilla Euraasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Karhun pituus on 135–250 senttimetriä ja paino 60–300 kilogrammaa, uros on selvästi (suuri) kuin naaras. Karhun ruskean turkin sävy vaihtelee melkein mustasta vaalean kellanharmaaseen. Karhu viihtyy niin kuin kylmemmissäkin ilmanaloissa.

Karhu on Euroopan (suuri) petoeläin. Eurooppalaisen ruskeakarhun pituus on 135–250 senttimetriä ja hännän pituus 5–15 senttimetriä. Naaraskarhun säkäkorkeus on 80–90 senttimetriä ja uroksen 90–125 senttimetriä. Naaraat painavat 60–200 kilogrammaa, urokset 100–300 kilogrammaa. (suuri) punnittu luonnossa elänyt suomalainen karhu on painanut 373 kilogrammaa. Kuusamon Suurpetokeskuksessa elävän (kesy) Juuso-karhun painoksi on punnittu 483 kilogrammaa. Pohjoisamerikkalaiset alalajit harmaakarhu ja kodiakinkarhu voivat kasvaa huomattavasti (suuri) ja painaa jopa 650 kilogrammaa. Kaikkein (pieni) alalaji on syyriankarhu. Nykyisin syyriankarhuja on jäljellä enää alle 3 000 yksilöä, joten se on yksi (uhanalainen) karhulajeja maailmassa.

Kaikki karhun alalajit ovat tukevarakenteisia ja (kyttyräselkäinen). Niillä on koiraakin (tuuhea) turkki ja vahvat tassut, jotka soveltuvat (hyvä) kaivamiseen kuin puissa kiipeilyyn. Karhun korvat ovat pienet ja (pyöreäpäinen) mutta kuitenkin selvästi erottuvat.

Karhun turkin väritys vaihtelee miltei mustasta aina vaalean kellanharmaaseen asti, jopa lähes valkoisia tavataan silloin tällöin. . (harvinainen) värit ovat myös metsästetyimpiä, mikä tarkoittaa, että karhun värityksiä ei juuri enää näe luonnossa.

Karhun käpälän jälki on luonnonvaraisista eläimistä Suomen (suuri). Sen takakäpälän jälki muistuttaa ihmisen jälkeä, mutta jalkaterän painallus on hieman (leveä) ja (kolmiomainen) kuin ihmisellä. Karhun jäljessä näkyy viisi varpaan ja kynnen painallusta. Etukäpälän jälki ilman kynsiä on 12–15 senttimetriä pitkä ja takakäpälän 18–25 senttimetriä.

Karhu elää hyvin (erilainen) elinympäristöissä Aasian aroilta tundraan ja (lauhkea) sademetsiin. Karhu on aiemmin elänyt (laaja) alueilla Euraasiassa ja Pohjois-Amerikassa kuin nykyisin. Nykyisin karhun kannat ovat (pieni) monilla alueilla. Amerikassa tavattavat harmaakarhu ja kodiakinkarhu ovat karhun alalajeja mutta mustakarhu (Ursus americanus) on oma erillinen lajinsa. Alaskan ABC-saarilla elävä ruskeakarhu on (läheinen) sukua jääkarhulle kuin muualla maailmassa eläville ruskeakarhuille.

Karhuja on maailmassa yhteensä noin 230 000 yksilöä: (suuri) populaatiot Venäjällä (noin 120 000), Yhdysvalloissa (32 500) ja Kanadassa (21 750). Euroopassa on yhteensä noin 14 000 karhua. Etelä-Euroopassa ja Alpeilla on useita muita (pieni) populaatioita, jotka elävät eristyksissä muista. Myös Aasiassa on eristyneitä populaatioita, mutta niiden suuruudesta ei ole luotettavaa tietoa. Intiassa on alle tuhat karhua hajaantuneena moneen ryhmään. Kiinassa on kaksi populaatiota, toinen alle tuhat, toisessa alle 6 000 yksilöä. Japanin Hokkaidolla on ilmeisesti noin 2 000 karhua.

Karhun talvipesissä esiintyy paljon (yksilöllinen) eroja. Kaikista (yleinen) talvipesätyyppi on (hylätty) muurahaiskekoon tehty kolo, jonka suuaukko on peitetty sammalilla. Toiseksi .(yleinen) talvipesätyyppi on maahan kaivettu onkalo. Karhu voi tehdä talvipesänsä myös (tiheä) kuusen juureen, kallionkoloon tai ison kiven alle. Moni uroskarhu asettuu makuulle kuoppaan ja antaa lumen sataa päälleen.

Karhun talviuni ei ole yhtä (syvä) kuin lepakoiden ja siilien talvihorros, sillä karhun ruumiinlämpö laskee 33 asteeseen (vrt. talvihorrostajilla lähes nolla astetta). Naaraskarhun ruumin lämpötila pysyy kuitenkin 37 asteessa synnyttämiseen asti. Karhu reagoi talviunen aikana ympäristöönsä, ja toisinaan se herää kesken talviunen, kun sen ruumiin ravintovarastot ehtyvät ennenaikaisesti. Naaraskarhu synnyttää talviunen aikana.

Keväällä karhu herää talviunesta maalis-huhtikuussa, kun auringon sulattama lumi valuu sen pesään. Talven jälkeen karhu-urokset lähtevät naaraita (aikainen) liikkeelle. Urokset lähtevät liikkeelle yleensä heti, kun lunta on riittävän vähän hirvien metsästykseen. Naaraat pentuineen lähtevät liikkeelle vasta maan ollessa kokonaan sula. Odotellessaan lumen sulamista karhu tekee pesän lähelle tai pesään oksista makuupaikan ja syö puiden silmuja sekä vesikasveja pesän läheltä. Lumipeitteen vähennyttyä tarpeeksi karhu alkaa metsästää hirviä. Jollei tämä onnistu, se täyttää ravinnontarvettaan muurahaisilla.

Karhu on Suomen kansalliseläin. Suomessa karhu esiintyy monissa (vanha) kansansaduissa. Aiemmin karhuun liittyi Suomessa paljon mitä (kummallinen) uskomuksia. Karhu oli arvostettu ja pyhä eläin, mutta toisaalta se oli myös vaarallinen ja pelätty. Suomalaisessa kansanperinteessä karhulla onkin useita kiertoilmauksia, kuten mesikämmen, kouvo, kontio, otso, metsän omena, metsän kuningas ja nalle.

Teksti on muokattu Wikipedia-artikkelista.