Varhaiset korkeakulttuurit

TIIMITYÖ - pakopeli Egypti



Kauniin kuningatar Kleopatran syntymäpäivä lähestyy! Tulva-kylvö-sadonkorjuu eli yhden vuoden kierto on jälleen toistunut ja on aika juhlia. Kuninkaallinen kokki on sairastunut ja makaa kaislavuoteellaan. Vain hän tietää salaisen reseptin Kleopatran lempiherkun, Dulcis Coccoran valmistukseen! Kirjuri on kirjannut salaisen reseptin papyruskäärölle, mutta tuo käärö on kadoksissa. Jos kuningatar Kleopatra ei saa herkutella lempiherkullaan on kokki faaraon kirouksen oma. Ratkaiskaa arvoitukset, etsikää resepti ja lepyttäkää kuningattaren herkun himo!


1. Pyhä pillerinpyörittäjä

Pillerinpyörittäjä on kovakuoriainen, joka tunnetaan siitä että se pyörittää lehmänlannasta palloja. Näistä lantapalloista se saa ravintoa. Lisäksi pallero on kuoriaisen toukkien pehmeä pesäpaikka. Muinaisessa Egyptissä pillerinpyörittäjä tunnettiin skarabee-amulettina, joka oli auringonjumala Ralle omistettu elämän symboli. Lantapallero oli kuin pyörivä auringonkehrä. Hautajaismenoissa skarabee sijoitettiin vainajan sydämen paikalle, ja sen selkäpuolelle oli usein kaiverrettu loitsukaava, jossa anottiin jumalilta kuolemattomuutta.

Pillerinpyörittäjä on
a) perhonen
b) käsityöläisammatti
c) kuoriainen

Skarabee-amuletti symboloi
a) vääjäämätöntä kuolemaa
b) elämää
c) hautajaisia

Ra oli
a) koppakuoriaisten jumala
b) viljan kasvun jumala
c) auringonjumala

oikeat vastaukset: _______________________________avaavat tehtävän: skarabeen väritys

Tehtävä suoritettu!

2. Ratkaiskaa hiroglyfeillä kirjoitettu viesti.

3. Egyptiläisillä ihmisillä oli keskenään erilainen asema elämässä. Se oli siitä riippuvainen, mihin yhteiskuntaluokkaan hän sattui syntymään.

Valmistakaa värillisistä papereista väestöpyramidi, josta käy ilmi mitä kansanosaa on eniten, mitä vähiten ja mitä siltä väliltä. Kirjoittakaa oikeaan pyramidin kerrokseen seuraavat ihmiset

  • savenvalaja
  • faaraon poika
  • ylipappi
  • koruseppä
  • faarao
  • vehnänviljelijä
  • lammaspaimen
  • kirjuri
  • karjan kasvattaja
  • kivenhakkaaja
  • sotilas, joka osaa ampua jousella
  • lääkäri, joka osaa lukea ja kirjoittaa hieroglyfejä
  • kullankaivaja
  • kangaskauppias
  • sotajoukkojen komentaja
  • taitelijamestari
  • peruukintekijä
  • pyramidityömaan työmies

4. Tutkikaa tietosivuja Egyptin jumalista. Valitkaa yksi.

Värittäkää kuva. Poimikaa tietoja valitsemastanne jumalasta ja kirjoittakaa tiedot kuvan yhteyteen.

Anubis
Ra
Hathor
Isis
Horus
Osiris
Atum
Seth

5. Palapeli. Kavutkaa korkeille vuorille (8.-9. luokkaan yläkertaan). Kootkaa tiedonsirpaleista palapelit. Ottakaa kuvat valmiista palapeleistä ja sekoittakaa palat uudelleen.



VIHKOON

Niilin lahja
 
Egyptissä Niili-joki virtaa hehkuvan hiekka-autiomaan halki. Niilin tulviminen mahdollisti muinaisten egyptiläisten elämän. Viljavaa maata kutsuttiin mustaksi maaksi. Punainen maa oli hedelmätöntä aavikkoa. Sinne perustettiin hautausmaita ja rakennettiin valtavia hautakammioita ja pyramideja.
 
Egyptissä hallitsija oli jumalankaltainen faarao. Kansa luotti ehdoitta faaraoonsa. Osoituksena vallastaan faaraolla oli toisessa kädessään valtikka ja toisessa ruoska tai varsta. Vallastaan huolimatta faarao ei voinut yksin hallita kaikkia valtakunnan asioita, joten hänellä oli apunaan joukko lukutaitoista papistoa, virkamiehiä, kenraaleita ja kirjureita. Heidän tehtäviinsä kuuluivat mm. veronkanto, sotajoukkojen värvääminen, peltojen kastelun järjestäminen, ruoan varastointi ja rakennustöiden valvonta. Käsityöläiset, kauppiaat ja taiteilijamestari olivat myöskin melko arvostetussa asemassa. Kaikista suurin osa kansasta oli kuitenkin maanviljelijöitä, sotilaita ja maatyöläisiä, jotka tekivät ankaraa työtä päivästä toiseen koko elämänsä ajan. 

Egypti

Egyptissä Niili-joki virtaa hehkuvan hiekka-autiomaan halki. Niilin tulviminen mahdollisti muinaisten egyptiläisten elämän. Tulvavesi toi mukanaan hedelmällistä lietettä. Viljavaa maata kutsuttiin mustaksi maaksi. Siellä sijaitsivat viljelymaat ja ihmisten savitiilistä rakennetut asumukset. Mustan maan jälkeen alkoi punainen maa, joka oli hedelmätöntä aavikkoa. Sinne perustettiin hautausmaita ja rakennettiin valtavia hautakammioita, kuten pyramideja.

Niilin varrella eli maatalousyhteisöjä, jotka olivat järjestäytyneet eteläiseen Ylä-Egyptin ja pohjoisen Ala-Egyptin valtakunniksi. Ajan oloon Ylä-Egyptin faarao yhdisti Egyptin. Historia yhtenäisessä Egyptissä jakautuu kolmeen ajanjaksoon: vanhan valtakunnan, keskivaltakunnan ja uuden valtakunnan aikaan.

Egyptissä vuosi jaettiin kolmeen vuodenaikaan:
  • heinä-lokakuiseen tulva-aikaan, jota kutsuttiin nimellä Akhet
  • marras-helmikuiseen kylvöaikaan, jota kutsuttiin nimellä Peret
  • maalis-kesäkuiseen sadonkorjuuaikaan, jota kutsuttiin nimellä Shemu

Egyptissä hallitsija oli jumalankaltainen faarao. Faarao toimi välittäjänä jumalten ja kansan välillä. Vallastaan huolimatta faarao ei voinut yksin hallita kaikkia valtakunnan asioita, joten hänellä oli apunaan suuri joukko papistoa ja virkamiehiä. Heidän tehtäviinsä kuuluivat mm. veronkanto, sotajoukkojen värvääminen, peltojen kastelun järjestäminen, ruoan varastointi ja rakennustöiden valvonta.

Kansa luotti ehdoitta faaraoonsa. Hän omisti pellot ja maat, joita tavalliset ihmiset viljelivät. Faarao määräsi työstä ja langetti tuomioita. Jumalat olivat ainoita, joilta faarao saattoi kysyä neuvoa. Osoituksena vallastaan faaraolla oli toisessa kädessään valtikka ja toisessa ruoska tai varsta.

Muinaiset egyptiläiset uskoivat vakaasti, että ihmisen elämä jatkui kuoleman jälkeen. Kuolemaan oli tärkeä valmistautua huolellisesti ja oman varallisuuden mukaisesti. Matka tuonpuoleiseen oli täynnä vaaroja. Vainajaa varten kirjuri laati kuolleiden kirjan, jossa oli ohjeita ja loitsuja tuonpuoleiseen. Hautakammioon vainajan mukaan säilöttiin myös hänelle tärkeitä tavaroita, omaisuutta, palvelijaa esittäviä, pieniä patsaita eli sabteja, sekä runsaasti ruokaa ja juomaa.

Ruumis palsamoitiin mätänemisen estämiseksi. Se avattiin ja siitä poistettiin sisäelimet ja aivot. Tämän jälkeen ruumis kuivattiin suolan avulla ja sen pintaan siveltiin puupihkan ja öljyn seosta. Maksa, keuhkot, vatsa ja suolet siirrettiin kanooppiastioihin. Sydän jätettiin paikoilleen, sillä se oli sielun asuinsija. Tämän jälkeen ruumis kiedottiin pellavaliinoihin. Kasvojen mukaan tehtiin kuolinnaamio kipsistä tai arvokkaimmille faaraoille kullasta. Kuolinnaamio auttoi sielua tunnistamaan isäntänsä. Kuivunutta ruumista kutsuttiin muumioksi. Muumio suljettiin hänelle valmistettuun värikkäästi koristeltuun sarkofagiarkkuun tai useampaan sisäkkäiseen arkkuun. Runsaat hieroglyfit, joita arkkuun ja hautakammioon oli maalattu, kertoivat vainajan elämästä ja neuvoivat kuoleman jälkeisessä.

Palsamointi kesti kaikkine vaiheineen 70 vuorokautta. Kyse oli kalliista toimenpiteestä, joten täydellinen palsamointi tehtiin vain kuninkaallisille. Kukin halusi kuitenkin varautua tuonpuoleiseen varojensa mukaan, joten köyhimpienkin ruumiit säilöttiin aavikon hiekkaan. Samaten hautakammioista mahtavimmat, pyramidit, oli tarkoitettu vain faaraoille. Tunnetuimpia ovat meidän päiviimme säilyneet Gizan pyramidit, joista suurin on Kheopsin pyramidi. Pyramidien rakentamiseen käytettiin kalkkikiveä. Rakentaminen oli tuhatpäisen joukon vuosikausia kestänyt suururakka. Raskaat kivet liikutettiin puisella reellä työmaalle. Ylöspäin kiviä liu'utettin liuskaa pitkin. Suuri sfinksi veistettiin kivestä suojelemaan Gizan pyramideja. Jättimäisellä patsaalla on leijonan ruumis ja ihmisen kasvot. Uuden valtakunnan aikana faaraoita haudattiin Theban Kuninkaiden laaksoon.

Kun hauta oli sinetöity umpeen, alkoi vainajan matka tuonpuoleiseen. Osiriksen valtakuntaan päästäkseen sielun oli läpäistävä koe. Sakaalipäinen Anubis, kuolleiden opas, punnitsi hänen sydämensä. Toisessa vaakakupissa oli totuuden ja oikeudenmukaisuuden jumalattaren Ma'atin sulka. Jos sydän painoi sulkaa enemmän, Ammut hirviö ahmaisi sen. Ammutilla oli krokotiilin pää, leijonan vartalo ja virtahevon jalat. Jos vainaja oli elänyt oikeamielisesti ja sydän oli kevyt, pääsi hän jatkamaan matkaansa.

Tarina ensimmäisestä muumiosta:

Kuuntele Egyptin jumalista:


VIHKOON

Hieroglyfit ja Egyptin taide

Papyruskaisla oli egyptiläisille tärkeä kasvi. Sitä käytettiin ravinnoksi, veneen rakentamiseen, sandaalien punomiseen ja lääkintään. Parhaiten se tunnetaan paperia muistuttavana kirjoitusalustana.

Egyptiläiset kehittivät hieroglyfikirjoituksen, jossa yksi kuva tarkoitti yhtä asiaa. Ajan oloon kirjoitus yksinkertaistui siten, että yksi merkki tai kuva tarkoitti yhtä tavua tai kirjainta.

Egyptiläisessä taiteessa hahmot kuvataan sivulta päin, mutta rintakehä ja kädet suoraan edestä. Kuvia tehtiin paljon ja niillä oli tärkeä merkitys.

Rosettan kivi

Hieroglyfien merkityksen selvittämisessä on ollut suureksi hyödyksi Rosettan kivi. Napoleonin sotaretkellä vuonna 1799 löytyneeseen kivipaateen on kaiverrettu sama teksti kolmella kielellä, jolloin toinen toisensa avulla on voitu päätellä kunkin merkitys.


Lue artikkeli hieroglyfeistä 

VIHKOON

Mesopotamian nuolenpääkirjoitus



Babylonialaiset ja assyrialaiset

Babylonialaiset valloittivat ajan oloon sumerilaiset kaupunkivaltiot ja loivat alueelle yhtenäisen Babylonian valtakunnan. Sen pääkaupunki oli Babylon, aikansa suurkaupunki. Babylonin tunnetuin hallitsija oli lainlaatija Hammurabi. Hänen lakikokoelmassaan oli 282 lakia ja ne oli kirjoitettu lähes kolmemetriseen kivitauluun. Hammurabin laki noudatti koston periaatetta: "silmä silmästä, hammas hampaasta". Tunnettu hallitsija oli myös Nebukadnessar. Hänen ajaltaan tunnetaan ihmeelliset riippuvat puutarhat. 

Assyrialaiset valloittajat olivat sotaisaa kansaa. Vaikka he valtasivat alueita julmasti, suosivat ja arvostivat he myös taiteen tekemistä. He rakensivat komeita temppeleitä ja kauniisti koristeltuja palatseja. Assyrian pääkaupunki oli Ninive. Niniven suuressa kirjastossa oli yli 20 000 savitaulua.

VIHKOON

Muinainen Mesopotamia eli Kaksoisvirranmaa

Kaksi suurta jokea, Eufrat ja Tigris, kastelivat vaurasta ja viljavaa Mesopotamiaa. Joet tulvivat keväällä ja levittivät hedelmällistä lietettä viljapelloille. Alueen asukkaat, sumerilaiset, taltuttivat tulvat rakentamalla kastelukanavia ja vesialtaita. Tällä oli tärkeä merkitys viljelyn, viljelykasvien ja satojen moninkertaistumisen kannalta. Aluetta kutsuttiin hedelmälliseksi puolikuuksi. 

Sumerilaiset asuivat kaupunkivaltioissa ja kävivät kauppaa muiden kansojen kanssa. Tunnetuimpia kaupunkivaltioita olivat Ur ja Uruk. Kaupungin keskuspaikka oli temppeli. Kun kaupungit kasvoivat, oli keksittävä keino pitää kirjaa kerättävistä veroista. Syntyi vanhin tunnettu kirjoitusjärjestelmä, nuolenpääkirjoitus. Merkit painettiin halkaistulla kaislankorrella, nuolella tai erityisellä kirjoituspuikolla savitauluihin. Kirjoitussuunnaksi vakiintui vasemmalta oikealle. Sumerilaiset olivat myös erittäin taitavia matematiikassa. Heiltä on peräisin 60-järjestelmä, ympyrän jakaminen 360 asteeseen, kalenteri, pyörä ja purjevene.

VIHKOON

Muinainen Persia

Muinaiset persialaiset asuivat mm. nykyisen Iranin alueella. Suurimmillaan valtakunta ulottui Intian länsiosista välimeren rannoilla. Persialaisen kulttuurin keskeinen periaate oli totuudenmukaisuus. Lasten tuli oppia ratsastamaan, ampumaan nuolella ja puhumaan totta. Valhe oli kuolemansynti. Persialaisten suuri uskonnollinen opettaja oli Zarathustra. Hän opetti, että pimeyttä vastaan voi taistella tekemällä työtä hyvän puolesta. Hänen mukaansa ihmisten hyveitä olivat veljeys, rehellisyys ja hätää kärsivien auttaminen. Ne edistävät iloisuutta, valoisuutta ja hyvää mieltä. Zarathustralaisuus ei hyväksynyt orjuutta. Luojajumala on Ahura Mazda.



Muinaisen Persian valtakaudella arvostettiin totuudellisuutta

Persialaisen kulttuurin keskeinen periaate oli totuudenmukaisuus, valehtelu puolestaan oli ehdottomasti väärin. Valehtelemisen jälkeen häpeällisintä oli olla veloissa, sillä velallinen joutui valehtelemaan. Monissa persialaisissa nimissäkin oli sana "totuus". Kun hallitsija halusi kehua itseään hän väitti puhuneensa totta ja olleensa oikeudenmukainen. Persialaisten kerrotaan rakastaneen syntymäpäivän viettoa ja toruneen kreikkalaisia, jos nämä jättivät osallistumasta juhliin. Juhlapöytään kuului runsaasti makeita herkkuja.

Kyyros suuren vaakunaeläimenä oli kultainen kotka purppura pohjalla. Orjuus oli valtakunnassa periaateessa kiellettyä, vaikka kapinoivia armeijoita saatettiinkin kaupata. Persialaisten uskonto zarathrustralaisuus ei hyväksynyt orjuutta. Valtakuntaa johdettiin käskynhaltioiden eli satrarppien avulla. Satrarpit olivat oikeastaan vasallikuninkaita, jotka hallitsivat alueita, toimivat sen kenraalina ja huolehtivat virallisesta kirjanpidosta. Satraappikunta olivat maantieteellisiä hallinnollisia yksiköitä.

Kyyroksen luoman armeijan erikoisjoukkoja olivat 10 000 niin sanottua kuolematonta. Haavoittuneet ja sairaat korvatiin niin, että jalkaväen sotilaita oli aina 10 000. Kreikkalaisen historioitsija Herodotuksen mukaan joukkoihin kuului vain syntyperäisiä persialaisia ja meedialaisia. Kuolemattomat olivat saaneet vaativan erikoiskoulutuksen ja sen ansiosta he saivat myös erityiskohtelua.

Kyyros loi koko valtakunnan kattavan postilaitoksen, joka perustui postiasemien verkostoon. Matkalla kuljettiin useiden vuoristoisten alueiden läpi ja ylitettiin suuria jokia. Persepolis oli muinaisen Persian pääkaupunki Akhaimenidien hallitsijasuvun valtakauden aikana.

Persialaisella kaudella profeetta Zarathrustran perustamasta filosofisesta uskonnosta tuli epävirallinen valtionuskonto. Avesta on muinaspersialaisella avestan kielellä kirjoitettu pyhien kirjoitusten kokoelma. Sen vanhin osa on Zarathrustran hymnit. Vanhimmat arkeologiset löydöt, jotka viittaavat Avestan käsittelemään luonnonjärjestystä ylläpitävään, Ahura Mazdaan, Viisauden herraan ovat noin 600 eaa. Jumalan merkkinä on aurinko ja jumalanpalveluksen keskipisteenä temppeleissä aurinkoa kuvastava ikuinen tuli, johon jumala yhdistyy ja jota papit ylläpitävät. Pappeus kulki suvuissa.

Zarahtrustralaisen opin perustana on vahva erottelu hyvän ja pahan välillä. Se mikä on luonnonmukaista, on hyvää ja totta ja ilmenee kasvien, eläinten ja ihmisten välisenä sopusointuna. Järjestyksen vastakohta on paha ja rappio. Luonnonvastaiset teot rikkovat sopusointua ja aiheuttavat sairautta ja surumielisyyttä. Luonnonjärjestystä kunnioittava ihminen on totuuden seuraaja ja sitä vastaan toimiva on valheen seuraaja. Järjestystä rikkovat vahingoittavat maata, jota uskonnossa pidetään pyhänä.

Hyveitä ovat ihmisten veljeys, rehellisyys ja hätää kärsivien auttaminen. Ne edistävät iloisuutta, terveyttä ja hyvää mieltä. Ihminen sai teoistaan palkkion jo täällä, vaikka tuonpuoleisessa odottaakin vielä tuomio. Siellä viisauden seuraajat pääsevät laulujen taloon ja valheen seuraajat valheen taloon kärsimään huonon omantunnon piinasta. Zarahtrustralaisuudella oli suuri vaikutus juutalaisuuteen ja sitä kautta myös kristinuskoon ja islamiin.



Hyvät ajatukset, hyvät sanat, hyvät teot, olivat kolme tavoitetta zarathustralaiselle.



VIHKOON

Muinainen Intia

Indus-kulttuuri vallitsi nykyisten Intian ja Pakistanin alueella, Indus-joen laaksossa n. 2500 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Induskulttuuri oli yksi varhaisista sivilisaatioista. Mohenjo-Daro ja Harappa olivat suuria kaupunkeja. Talot oli rakennettu poltetuista savitiilistä ja niissä saattoi olla kaksi kerrosta, kaivo ja kylpyallas. Kadut risteilivät pohjoisesta etelään ja idästä länteen, jolloin syntyi suorakulmaisia kortteleita. Kulttuurissa elettiin yltäkylläisesti ja asukkaat olivat luovia ja kekseliäitä. He viljelivät riisiä ja kasviksia ja pitivät karjaa. He olivat taitavia käsityöläisiä ja valmistivat huolellisia esineitä kuten kaiverrettuja helmiä, kauniita saviastioita ja pronssiesineitä. Kaupankäynti toi vaurautta. Vanhasta intialaisesta elämäntavasta on muodostunut hindulaisuus. Ihmisten elämässä jumalten huomioiminen, mietiskely ja kerrotut tarinat olivat arkipäivää.


Intialainen elämäntapa

Hindulaisuus on maailmanuskonnoista vanhin ja se pohjautuu muinaiseen Indus-kulttuuriin. Uskontona hindulaisuus ei ole yhtenäinen, vaan siihen kuuluu lukuisia, toisistaan paljonkin eroavia suuntauksia. Hinduksi synnytään, joten se on vain intialaisten uskonto. Nimet hindu ja Intia muodostuvat Indus-virran vanhasta sanskritinkielisestä nimestä.

Indus-kulttuurilla oli monia uskontoon viittavia asioita, kuten rituaalisia pesualtaita. Muinaisintialaisia pyhiä tekstej ovat vedat, upanishadit ja kansaneepokset. Upanishadeissa pohditaan sielua ja pelastumista. Vuosien 1500–500 eaa. aikana syntyneitä tekstejä kutsutaan veda-kirjallisuudeksi ja koko kautta veda-kaudeksi. Vedakauden jälkeen 500 eaa. – 500 jaa. alkoi klassisen hindulaisuuden kausi, jolloin monijumalaisuus sai kilpailijakseen yksijumalaisuuden. Tällöin syntyivät hindulaisuuden tärkeimmät kansaneepokset Mahabharata ja Ramayana.


Kastijako

Intiassa syntyi kastijako, jossa ihmiset luokiteltiin heidän asemansa mukaan. Tarina kertoo, että alkuihminen jaettiin moneen osaan. Bramiinit eli papit olivat hänen suunsa, käsivarsista tulivat ruhtinaat, virkamiehet ja sotilaat, vatsasta tavallinen kansa sekä jaloista palvelijat ja orjat. 

Alunperin järjestelmä oli joustava ja se salli liikkumavaraa kastien välillä. Vähitellen kastijako muuttui kuitekin hyvin joustamattomaksi: kastijakoa ei saanut ylittää esimerkiksi avioliittoa solmiessa. Nykyään kastijärjestelmä on Intiassa kielletty, mutta siitä esiintyy kaikuja etenkin Intian maaseudulla.