Motoristen taitojen, erityisesti perusmotoristen taitojen, riittävän kehittymisen takaaminen on todella tärkeää myös lapsille, joilla ei ole synnynnäisiä motorisen kehityksen ongelmia (Jaakkola 2014, 9, 14). Motorisilla taidoilla on vaikutusta lapsen persoonallisuuden kehitykselle, sillä niillä on yhteys lapsen minäkäsityksen muotoutumiseen (Aro ym. 2012, 322). Lisäksi motoriset taidot auttavat selviytymään arkipäivän tilanteista (Aro ym. 2012, 322) ja tukevat fyysisesti aktiivisen elämäntavan omaksumista. Lapsi tarvitsee monipuolisia liikekokemuksia, jotka tukevat motoristen taitojen kehittymistä, tai hänen perustaitonsa saattavat automatisoitua vääriksi (Sastamalan kaupunki). Mikäli lapsi ei saa monipuolisia liikuntakokemuksia, on hänen vaikea tulevaisuudessa kehittää omia liikuntataitojaan, sillä hänellä ei ole tarvittavia taitoa luoda ja yhdistellä erilaisia liikemalleja.

Lasten vähentynyt liikunnallinen aktiivisuus korreloi suoraan heikentyneisiin motorisiin taitoihin (Jaakkola 2014, 9; Itkonen ym. 2018, 16). Ympäristön haasteena on kannustaa lasta olemaan fyysisesti aktiivinen, jotta hänen motoriset taitonsa kehittyvät tarpeeksi ja edesauttavat aktiivisen elämäntavan säilymistä aikuisiälle asti (Itkonen ym. 2018, 15). Motoristen perustaitojen riittävä kehitys vähentää erityisesti yläkoululaisille tyypillistä fyysisen aktiivisuuden laskua (Itkonen ym. 2018, 16).

Liikunnallisen elämäntavan lisäksi hyvien motoristen taitojen on huomattu olevan yhteydessä myös koulumenestykseen (Itkonen ym. 2018, 16; Syväoja ym. 2012, 11-12). Tätä yhteyttä saattavat selittää esimerkiksi liikunnan myönteinen vaikutus muistiin, keskittymiseen ja tätä kautta myös käyttäytymiseen. Motoristen taitojen riittävällä hallinnalla mahdollistetaan paitsi hyvä koulumenestys, myös itsenäinen toimiminen ja hienomotoriikkaa vaativien koulutaitojen, kuten kynien, saksien ja muiden työvälineiden, hallinta (Aro ym. 2012, 323).

Donnelyn ym. tekemässä tutkimuksessa (teoksessa Syväoja ym. 2012, 11) tarkasteltiin koululiikunnan, välituntiliikunnan ja oppituntien aikana tapahtuvan liikunnan vaikutuksia koulumenestykseen. Tutkimuksessa kouluviikkoon lisättiin 90 minuuttia reipasta liikuntaa lisäämällä 10 minuutin pituisia liikuntahetkiä oppituntien väliin. Tutkimuksessa olleiden lasten lukemisen, matematiikan ja oikeinkirjoituksen tulokset paranivat kontrolliryhmään verrattuna merkittävästi (Kuva 1). Reedin teettämän samankaltaisen testin (teoksessa Syväoja ym. 2012, 11-12) tulokset puolestaan osoittivat, että testiin osallistuneet pärjäsivät kontrolliryhmää paremmin humanististen ja yhteiskunnallisten aineiden testeissä. He saivat myös paremmat tulokset matematiikassa, äidinkielessä ja luonnontieteissä, mutta tulosten ero ei ollut niin merkittävä kuin edellä mainituissa aineissa. Lisäksi myös Yhdysvaltain terveysministeriön vuonna 2010 julkaisemassa tutkimuskattauksessa (teoksessa Syväoja ym. 2012, 12) todettiin, että liikunnalla on myönteinen yhteys koulumenestykseen, ja siinä painotettiin, että akateemisten oppituntien vähentäminen liikunnan lisäämisen mahdollistamiseksi ei heikentänyt muiden aineiden oppimistuloksia.

Kuva 1 - Donellyn ym. tutkimustulokset arvosanojen muutoksissa
(PAAC = Physical Activity Across the Curriculum -nimiseen projektiin osallistuneet lapset)
Kuvan lähde: Donelly, J. E. & Lambourne, K. 2011. Classroom-based physical activity, cognition, and academic achievement. Preventive Medicine 52.