eettinen osaaminen
Arvoissa pidän tärkeänä niin itsessäni kuin muissakin mm. tasa-arvoa, rehellisyyttä sekä oikeudenmukaisuutta. Arvostan myös ystävyyttä, rakkautta sekä onnellisuutta. Uskon siihen, että kun itse toimin arvojeni mukaan ja kohtelen muita hyvin, ansaitsen yhtälaista kohtelua takaisin. Olen kuitenkin huomannut, että tämä ei aina toteudu, sillä jokaisella on täysin erilaiset arvot ja ne vaihtelevat myös tilannekohtaisesti, joten en voi ajatella muiden toimivan samalla tavalla kuin itse toimisin.
Joissain tilanteissa arvot voivat olla ristiriidassa ja se voi aiheuttaa arvojen vastaista toimintaa. Esimerkiksi tilanteessa, jossa vaihtoehtoina on kertoa ystävälle ikävä totuus tai vaihtoehtoisesti pitää asia salassa, jotta ei pahottaisi ystävän mieltä. Tilanteessa täytyy pohtia arvostaako enemmän rehellisyyttä vai ystävän onnellisuutta ja iloa. Samanlaisia arvojen ristiriitoja syntyy myös koulumaailmassa. Näihin ristiriitoihin ei välttämättä olekaan oikeita vastauksia ja siksi ne rasittavat monen opettajan työtä ja hyvinvointia. Kun opettaja tekee päätöksen johonkin suuntaan, hänellä ei ole ketään ulkopuolista syyttää asiasta vaan oman päätöksen takana tulee seisoa.
Niinkö vai näinkö - eettisen osaamisen luennolla käsiteltiin muutamia eettisiä dilemmoja, joihin opettaja luultavasti törmää uransa aikana. Tilanteet olivat mielestäni todella mielenkiintoisia, sillä ne laittoivat ajattelemaan omaa käytöstä vastaavissa tilanteissa. Mietitään esimerkiksi tilannetta, jossa oppilas uskoutuu kertomaan opettajalleen henkilökohtaisia asioita, ja opettajan on pohdittava pitääkö asiat itsellään ja säilyttää oppilaan luottamuksen vai viekö asioita eteenpäin. Toisena esimerkkinä voisi olla tilanne, jossa luokassa on yksi huomattavasti enemmän tukea tarvitseva oppilas muuhun luokkaan verrattuna. Opettajan on pohdittava koulun yleisten periaatteiden ja omien arvojen välillä ja mietittävä antaako jokaiselle oppilaalle saman verran tukea, jolloin tämä yksi oppilas voi jäädä muiden jalkoihin. Toisena vaihtoehtona opettaja voisi huomioida tätä yhtä oppilasta muita enemmän, jolloin oppilas pärjäisi oppitunneilla tasavertaisesti, mutta tuen anto jakautuisi tällöin epätasaisesti luokkalaisten kesken, jolloin muut oppilaat voisivat kokea sen epäreiluksi. Kolmantena vaihtoehtona olisi antaa kaikille oppilaille paljon tukea, jolloin myös enemmän tukea tarvitseva oppilas muiden ohella saisi riittävän avun, mutta opettajan voimavarat hiipuisivat työmäärän vuoksi. Uskon, että tällaiset eettiset ongelmat koulumaailmassa ovat melko yleisiä eikä niihin varmasti ole yhtä oikeaa ratkaisua. Tällaisia tilanteita ratkottaessa voi kääntyä muiden opettajien ja koko kouluyhteisön suuntaan ja keskustella kollegoiden kanssa, miten he toimisivat kyseisessä tilanteessa ja olisiko heistä mahdollisesti apua ongelmaan. Loppupeleissä opettaja tekee päätöksensä itse, mutta toisilla opettajilla voi olla vinkkejä esimerkiksi omista kokemuksista.
Opettaja kohtaa työssään myös ajankohtaisia ongelmia, joista oppilaat ovat varmasti kiinnostuneita ja huolestuneita. Opettajan on selitettävä esimerkiksi ilmastonmuutoksesta tai köyhyydestä ja nälänhädästä oppilaille heidän ikänsä huomioiden. Seuraavat sukupolvet huomioiden opettajan tulisi kasvattaa oppilaat ymmärtämään kestävää kehitystä. Lapsien huolta esimerkiksi ilmastonmuutoksesta voisi poistaa konkreettisella toiminnalla esimerkiksi roskien keruulla tai pyöräilyllä autoilun sijaan. Lapset saisivat tällöin kokemuksen siitä, että he ovat aktiivisena toimijana ja voivat vaikuttaa asioihin.
Joissain tilanteissa arvot voivat olla ristiriidassa ja se voi aiheuttaa arvojen vastaista toimintaa. Esimerkiksi tilanteessa, jossa vaihtoehtoina on kertoa ystävälle ikävä totuus tai vaihtoehtoisesti pitää asia salassa, jotta ei pahottaisi ystävän mieltä. Tilanteessa täytyy pohtia arvostaako enemmän rehellisyyttä vai ystävän onnellisuutta ja iloa. Samanlaisia arvojen ristiriitoja syntyy myös koulumaailmassa. Näihin ristiriitoihin ei välttämättä olekaan oikeita vastauksia ja siksi ne rasittavat monen opettajan työtä ja hyvinvointia. Kun opettaja tekee päätöksen johonkin suuntaan, hänellä ei ole ketään ulkopuolista syyttää asiasta vaan oman päätöksen takana tulee seisoa.
Niinkö vai näinkö - eettisen osaamisen luennolla käsiteltiin muutamia eettisiä dilemmoja, joihin opettaja luultavasti törmää uransa aikana. Tilanteet olivat mielestäni todella mielenkiintoisia, sillä ne laittoivat ajattelemaan omaa käytöstä vastaavissa tilanteissa. Mietitään esimerkiksi tilannetta, jossa oppilas uskoutuu kertomaan opettajalleen henkilökohtaisia asioita, ja opettajan on pohdittava pitääkö asiat itsellään ja säilyttää oppilaan luottamuksen vai viekö asioita eteenpäin. Toisena esimerkkinä voisi olla tilanne, jossa luokassa on yksi huomattavasti enemmän tukea tarvitseva oppilas muuhun luokkaan verrattuna. Opettajan on pohdittava koulun yleisten periaatteiden ja omien arvojen välillä ja mietittävä antaako jokaiselle oppilaalle saman verran tukea, jolloin tämä yksi oppilas voi jäädä muiden jalkoihin. Toisena vaihtoehtona opettaja voisi huomioida tätä yhtä oppilasta muita enemmän, jolloin oppilas pärjäisi oppitunneilla tasavertaisesti, mutta tuen anto jakautuisi tällöin epätasaisesti luokkalaisten kesken, jolloin muut oppilaat voisivat kokea sen epäreiluksi. Kolmantena vaihtoehtona olisi antaa kaikille oppilaille paljon tukea, jolloin myös enemmän tukea tarvitseva oppilas muiden ohella saisi riittävän avun, mutta opettajan voimavarat hiipuisivat työmäärän vuoksi. Uskon, että tällaiset eettiset ongelmat koulumaailmassa ovat melko yleisiä eikä niihin varmasti ole yhtä oikeaa ratkaisua. Tällaisia tilanteita ratkottaessa voi kääntyä muiden opettajien ja koko kouluyhteisön suuntaan ja keskustella kollegoiden kanssa, miten he toimisivat kyseisessä tilanteessa ja olisiko heistä mahdollisesti apua ongelmaan. Loppupeleissä opettaja tekee päätöksensä itse, mutta toisilla opettajilla voi olla vinkkejä esimerkiksi omista kokemuksista.
Opettaja kohtaa työssään myös ajankohtaisia ongelmia, joista oppilaat ovat varmasti kiinnostuneita ja huolestuneita. Opettajan on selitettävä esimerkiksi ilmastonmuutoksesta tai köyhyydestä ja nälänhädästä oppilaille heidän ikänsä huomioiden. Seuraavat sukupolvet huomioiden opettajan tulisi kasvattaa oppilaat ymmärtämään kestävää kehitystä. Lapsien huolta esimerkiksi ilmastonmuutoksesta voisi poistaa konkreettisella toiminnalla esimerkiksi roskien keruulla tai pyöräilyllä autoilun sijaan. Lapset saisivat tällöin kokemuksen siitä, että he ovat aktiivisena toimijana ja voivat vaikuttaa asioihin.
Kommentit
Kirjaudu sisään lisätäksesi tähän kommentin