Lumppupaperit alkoivat jälleen käydä kaupaksi, kun impressionistit levittäytyivät 1800-luvun puolivälissä Provincen ja Bretagnen maisemiin tallentamaan valoa ja värillisiä varjoja. Monet heistä saivat virikkeitä Turnerin maalauksista, mutta menivät vieläkin pitemmälle valon ja varjon määrittelyissään. He muuttivat tavan katsoa maailmaa. Varjo ei ollutkaan enää valon vastakohta vaan muoto. Kuvattiin hetkellistä valojen ja varjojen leikkiä luonnossa, kasvoilla, eri vuorokaudenaikoina jne. Mentiin ulos ja ihmeteltiin valon tekoja. Istuttiin kuppiloissa, filosofoitiin ja intettiin, jopa riideltiin. Yhteiskuntakin oli murroksessa, teollistuminen vyöryi eteenpäin ja Euroopan hullut vuodet oli kestetty. Myös taide oli jatkuvassa muutoksen tilassa. Jopa “rumuuden kultin” perustaja Gustave Courbet tuntui liian romanttiselta ja traditionaaliselta esikuvalta impressionisteille. Delacroix kuljetti Vapauttaan barrikaadien yli kohti uutta uljasta maailmaa. Kuvataide tuotti jatkuvasti uusia ilmiöitä vesivärimaalaukseenkin. Impressionistit avasivat tien modernille akvarellille.
Seuraava Claude Monetin maalaus on laveerattu öljyvärimaalaus mutta oli innokkeena akvarellien käytölle.