Vesivärillä sinänsä on pitkät juuret – pitemmät kuin öljyvärillä. Vesiväri punoutui yhteen keskiaikana kukoistaneen kalligrafian ja kirjankuvitustaiteen kanssa. Jo Bysantissa kehittyivät kirjoituksen maalatut alkukirjaimet, kehykset, teksti- ja muu kuvitus. Purppuranväriselle pergamentille tekstattiin taidokkaasti vesiväreillä, mutta myös hopealla ja kullalla. Bysanttilaiset kuvittajat saivat vaikutteita veistotaiteesta sekä mosaiikeista. Käsintehtyjen kirjojen miniatyyrimaalaukset olivat puhtaita akvarelleja. Tuolloin ei nähty suurten valossa elävien laveerattujen pintojen kauneutta, vaan pienellä siveltimellä maalattiin pieniä kuvia. Värit olivat puhtaita, mustan ja valkoisen käyttö rytmitti sommittelua. Vesiväritaiteella ja kalligrafialla on yhteiset juuret. Lähinnä kristinuskon mukana Eurooppaan tullutta lukemisen ja kirjoittamisen taitoa vaalittiin luostareissa. Latinankieliset raamatut tarvitsivat tulkikseen kuvia. Taiteellisesti lahjakkaat munkit hakeutuivat käsikirjoitusten kopioimistyöhön keskittyneisiin luostareihin, joissa he elämäntyönään kuvittivat ja koristivat ornamentein raamattuja. Saksasta tuli 1000-luvulla Euroopan kirjamaalauksen keskus. Keskiaikana taiteilijat eivät signeeranneet töitään, vaan nimettöminä nöyrästi antoivat lahjakkuutensa Jumalan kunnian ylistykseksi. Vähitellen heidän käsialansa alettiin tuntea nimettömänäkin “asiantuntijapiireissä”, jotka tuohon aikaan olivat varsin suppeat. Kaikki kuninkaatkaan eivät osanneet lukea, joten hekin tarvitsivat ja ihailivat kuvia.

Illustration from Très riches heures du Duc de Berry, 1412-16, by Pol and Hermann de Limbourg, representing the month of August and depicting, in the foreground, the Nobility riding out to hunt with falcons while in the midground, the harvest takes place and the workers cool off in the river. One of the Duc's many castles, Étampes, completes the scene. Illumination on vellum, 22,5 x 13,6 cm