Opetushallitus on omassa tutkimuksessaan itsekin todennut, ettei nykyisten kaltaisilla hankerahoituksilla ja henkilöstökoulutushankkeilla ole vaikuttavuutta. Usean selvityksen (mm. Rajakaltio 2014) ja tutkimuksen ja aiemmin mainittujen kehittämishankkeiden perusteella nykyisen kaltainen ”hankeperustainen” koulutus – projektikoulutus, joka ei jatku, vaikka se todettaisiinkin toimivaksi ja hyödylliseksi, jopa taloudellisesti ja vaikuttavuudeltaan merkitykselliseksi – tai konsulttivetoinen lyhytkestoinen koulutus eivät tuo merkittäviä tuloksia pitkän aikavälin näkökulmasta. Joskus tulee mukana olleena ja toteuttajana kysyneeksi, onko se ollut edes koulutuksen ensisijainen tavoite.

Mm. itävaltalaisessa tutkimuksessa (Hofer & Lembens, 2019) todetaan samankaltainen ongelma tutkimuslähtöisen oppiminen käyttöönotossa. Isojen satsauksienkaan jälkeen uusi lähestymistapa ei ole saanut sijaa tiedeopetuksessa. Se koetaan tärkeänä ja arvokkaana, mutta lähestymistavam käyttöönotto jää tekemättä. Tutkimuksessa on todettu, että opettajien uskomukset ja asenteet ovat tärkeällä sijalla, kun pohditaan tutkimuslähtöinen oppiminen käyttöönottoa. Edelleen koulutuksien jälkeen palataan aiempaan, tuttuun tapaan toteuttaa opetusta. Hober ja Lembens toteuttivat pitkäkestoisen PD-ohjelman. Ohjelmaan liittyi ryhmäkeskusteluja ja henkilökohtaiset haastattelut ennen ja jälkeen koulutuksen. Tällä oli merkitystä opettajien asenteisiin ja uskomuksiin tutkimuslähtöisen oppimisen tehokkuudesta, mahdollisuuksista ja käytännöllisyydestä.

Opetushallituksen tukeman hankerahoitukseen perustuvan koulutuksen vaikuttavuutta on hankala mitata, itse koulutuksien toteutuksen mittaritkin ovat ainoastaan koulutusmääriä, ei koulutuksen vaikuttavuutta mittaavia. Huolimatta mm. edellä mainitun Rajakaltion (Rajakaltio, 2014) selvityksen tuloksia, muutoksia ei ole tapahtunut.

Opetushallituksen tieto- ja viestintätekniikan hankerahoituksella toteutettujen Sormet- ja Molla-hankkeiden yhteydessä tehtiin tutkimus, jossa analysoitiin ko. hankkeiden merkitys ja vaikuttavuutta koulutukseen ja hankkeisiin osallistuneiden opettajien näkökulmasta. siinä yhtenä tuloksena oli koulutuksen lisätä toimineen tutoroinnin merkitys hankkeen tuloksien aikaansaamisessa. Myös tässä PIRE-hankkeessa on pidetty tärkeänä omia kokeilujaan (ja kehittämistyötään) tekevien opettajien tukeminen. Sekä vertaistuen (mentorien avulla) että opettaja-tutkija-yhteistyön hyödyntäminen on ollut sekä prosessien valmistelussa että tulosten arvioinnissa merkittävä lisä.

Lähteitä:

Hofer, E. & Lembens,A. (2019). Putting inquiry-based learning into practice: How teachers changed their beliefs and attitudes through a professional development program. Chemistry Teacher International, Volume 1, Issue 2 (Dec 2019).

Muhonen, S, Myllyviita, A. (2013) Uuden teknologian käyttöönoton ilot ja haasteet työyhteisössä – koulutuksen näkökulma.

Muhonen, S. & Myllyviita, A. (2014), , The joys and challenges of adopting new technologies in the work community - an educational perspective. Research-based school and teacher education: Publication of Finnish teacher training schools 2014. Juuso, H., Lindh, A., Hasari, M., Kumpulainen, K., Lapinoja, K-P., Pirilä, P., Raappana, S. & Tiainen, O. (toim.). Oulu: University of Oulu, Oulu University Teacher Training School, s. 56-72

Rajakaltio, H. (2014). Yhteisvoimin kohti uudistuvaa koulua. Opetushallitus. Raportit ja selvitykset 2014:9.