Kokeellisesta tutkimuksesta puhutaan usein myös laboratoriokokeena. Tällöin kyseessä on tarkasti kontrolloitu tutkimus, jossa tutkija koostaa koe- ja vertailuryhmän satunnaisesti. Tutkija pystyy myös säätelemään koeolosuhteita tarkasti.

Aina ei ole mahdollista tai tarkoituksen mukaista tehdä tutkimusta täysin kontrolloiduissa olosuhteissa. Silloin tutkimusotteesta (tai tutkimusasetelmasta) käytetään nimitystä kvasikokeellinen asetelma, luonnollinen koe tai kenttäkoe. Usein näistä kokeellisen tutkimusotteen muunnelmista käytetään yhteisnimitystä kenttäkoe, vaikka ne eivät tarkalleen ottaen sitä olisikaan.


LABORATORIOKOE:
Laboratoriokokeet taphtuvat tarkoin kontrolloiduissa olosuhteissa. Tutkija muuntelee riippumatonta muuttujaa ja pyrkii poistamaan kaikki tutkimustulokseen vaikuttavat häiriömuuttujat.

Vahvuuksia
 + Riippuvan muuttujan muuntelu antaa mahdollisuuden saada esiin syy-seuraussuhteita.
 + Tutkimusolosuhteet ovat kontrolloituja.
 + Tutkimus voidaan helposti toistaa.

Rajoitteita
 - Kaikkien muuttujien kontrollointi ei aina ole mahdollista.
 - Keinotekoinen laboratorioympäristö voi tuottaa epäluonnollista käyttäytymistä.
 - Tutkimustulosta ei välttämättä voi yleistää luonnollisiin tilanteisiin.

KENTTÄKOE:
Kenttäkokeesssa kokeenjohta muuttaa tahallisesti riippumatonta muuttujaa, mutta tutkimus tehdään koehenkilöiden luonnollisessa ympäristössä, esimerkiksi koulussa tai työpaikalla. Tutkittavia ei jaeta satunnaisesti koe- ja kontrolliryhmiin,vaan heidät voidaan jakaa jonkin etukäteen tiedossa olevan ominaisuuden mukaan (kvasikokeellinen) tai tutkittavat altistuvat tai eivät altistu luonnollisessa ympäristössä muuttujan vaikutukselle (luonnollinen koe).

Vahvuuksia
 + Tutkimustulos on helpommin yleistettävissä luonnollisiin tilanteisiin.
 + Koehenkilöiden toimintaan ei vaikuta keinotekoinen ympäristö.

Rajoitteita
 - Häiriömuuttujia on vaikea kontrolloida.
 - Tutkimusta ei voi toistaa täsmälleen samanlaisena.
 - Aineiston kerääminen ei ole yhtä tarkasti kontrolloitua kuin laboratoriossa.