Muovinen meremme –dokumenttielokuvan argumentointi

Tavoite ja kohderyhmä: Dokumenttielokuva vastustaa Itämeren luontoa tuhoavaa muovin käyttöä. Se haluaa vaikuttaa katsojaan, että tämä vähentäisi muovituotteiden hankintaa eikä heittäisi muovituotteita luontoon vaan kierrättäisi ne asianmukaisesti ja ottaisi myös kuluttajana kantaa muovin käyttöön erilaisissa tuotteissa. YouTubessa julkaistu video ei saavuta helposti ikääntyneintä yleisöä, mutta muutoin se selkeytensä ja lyhyytensä puolesta puhuttelee laajasti ympäristöasioista kiinnostuneita ja itsenäisesti kulutusvalintoja tekeviä netinkäyttäjiä peruskouluikäisistä ylöspäin.

Argumentit:

• Numerotiedot ja tutkimustulokset eri maista, kuten kertojan maininta, että Suomessa muovista saadaan vain ¼ talteen ja 45% roskista jää kokonaan lajittelematta, kun taas Sveitsissä muovi ja roska lajitellaan 100%:sti (= vertaaminen vastaavaan tapaukseen).
• Haitat, kuten kertojan mainitsemat eläinten ja ihmisten hedelmällisyysongelmat.
• Looginen päätelmä, kuten tietokoneanimaatiossa osoitettu päätelmä, että luonnossa oleva muovi päätyy lopulta ravintoketjun huipulla olevan ihmisen elimistöön.
• Esimerkkitapaukset, kuten että saariston linnuilla on keskimäärin ”lautasellinen” muovia vatsassaan.
• Yleinen (haitallinen) mielipide, että muovi on hygieenisin pakkausmateriaali tai yleinen (hyvä) mielipide, että ihmisten pitää säilyttää maapallo elinkelpoisena asuinpaikkana myös tuleville sukupolville.
• Tunteet ja arvot, joihin vetoavat etenkin dokumentin kauniit kuvat puhtaasta saaristosta videon alussa ja lopussa, kun näiden vastakohtana ovat kuvat likaisesta saaristoluonnosta sekä likaisesta kaupunkiympäristöstä. Tunteita ja luontoarvoja herättelevää vastakohtaisuutta korostetaan myös kauniisiin luontomaisemiin liitetyllä seesteisellä musiikilla ja kaupungin äänten rosoisuutta korostamalla.

Huom! Argumentit voi nimetä osin eri tavalla, ja dokumenttielokuva sisältää myös muita toistuvia argumentteja.

Retoriset keinot:

• Vastakohtien, kuten muovin hyötyjen ja haittojen osoittaminen sekä videokuvissa että kertojan selostuksessa.
• Toistuvat kielteiset attribuutit ja adjektiivit selostuksessa, kuten "merkittävä uhka" ja "myrkyllinen".
• Luettelot selostuksessa, kuten "- - eläinlajien tiedetään kärsivän muoviroskasta kuristumisen, tukehtumisen tai syömisen kautta".
• Lähentävä me-pronomini selostuksessa, kuten "muoviroskat ja myrkyt päätyvät meidän lautasillemme".
• "Sinä päätät" -alkuinen lukijan puhuttelu lopputeksteissä. 
• Vastakkaisia näkemyksiä huomioivat myönnytykset näkyvät "vaikka"- tai "kuitenkin" -alkuisina virkkeinä selostuksessa, kuten "Vaikka muovihiukkaset kulkeutuisivat eläimen elimistön läpi, hiukkasten sisältämät toksiinit voivat liueta ruoansulatuksessa ja vaikuttaa haitallisesti eläimen elimistöön" tai "Se [muovi] on tarjonnut meille nopean, edullisen ja steriilin vaihtoehdon ylläpitämään kertakäyttäkulttuuriamme. Nyt uhkaamme kuitenkin hukkua siihen [muoviin]".
• Ilmaus "hukkua muoviin" on paitsi kielikuva, myös kärjistys.
• Myönnytyksissä sekä puhtaan ja likaisen luonnon kuvaamisessa peräkkäin näkyy myös tarkoituksenmukainen esitysjärjestys.

Huom! Retoriset keinot vahvistavat läpi dokumenttielokuvan hyvin kielteistä näkökulmaa muovin leväperäiseen käyttöön, vaikka kertojan ääni on erittäin rauhallinen ja neutraali. Dokumenttielokuva sisältää myös muita toistuvia retorisia keinoja.

Muuta: Muistathan, että hyvän vastauksen (20/30p.) ei tarvitse sisältää kaikkia yllä mainittuja sisältöjä. Arvioinnissa huomioidaan tehtäväkohtaisten sisältökuvausten ohella lisäksi muitakin seikkoja, esimerkiksi vastaustekstin jäsennyksen selkeys ja päätelmien sitominen myös tekstilajiin (tässä dokumenttielokuvaan) sekä tekstin kontekstiin. Kieli sinänsä ei ole arviointiperuste, mutta viestin täytyy välittyä hyvin lukijalle. Yleisistä arviointiperusteista lisää täällä.