Lammas on kesytetty ihmisen kotieläimeksi jo yli 10 000 vuotta sitten. Lampaita kasvatetaan pääasiassa lihan ja villan takia, mutta saadaan siitä hieman maitoakin mm. erikoisjuustojen raaka-aineeksi.

Uroslammasta kutsutaan pässiksi, naaraslammasta uuheksi, nuorta lammasta karitsaksi. Lammasrotuja on useita, joista suomenlammas on meillä yleisin.

Lammas on märehtijä kuten lehmäkin. Se syö pääasiassa ruohoa ja heinää, mutta sen herkkua ovat myös puun lehdet ja nuoret vesat. Lampaita voidaankin käyttää vesakontorjuntaan laiduntamalla niitä sopivassa paikassa. Liian kauan niitä ei kuitenkaan kannata pitää samassa paikassa, sillä ne kaluavat kaikki kasvit elottomiksi ja aiheuttavat maanpinnan kulumista, eroosiota. Talvella lampaat tarvitsevat kuivan ja vedottoman karjasuojan.

Uuhet tulevat sukukypsiksi 4–10 kuukauden ikäisinä ja voivat silloin hedelmöityä ja tulla tiineeksi. Noin viiden kuukauden tiineyden jälkeen lammas synnyttää tavallisesti kaksi karitsaa.

Syötäväksi lihaksi teurastetaan aikuisia lampaita tai nuoria karitsoja. Karitsan liha on miedompaa ja pehmeämpää kuin aikuisen lampaan liha, mutta kalliimpaa. Tunnettuja lammasruokia ovat lampaanpaisti ja lampaanviulu. Lammaspaisti on monissa maissa erityisesti pääsiäisruokaa.

Suomessa syötävästä lampaanlihasta vain osa tuotetaan kotimaassa. Suurin osa tuontilihasta tulee Australiasta ja Uudesta-Seelannista.