Entisen Ruotsin kuninkaan Kaarlen XII:n kuoleman jälkeen valta siirtyi säädyille, joiden edustajat kokoontuivat valtiopäiville päättämään asioista. Kuninkaan tehtäviksi jäi muunmuassa päätösten allekirjoittaminen ja asiakirjojen leimaaminen. Jos säätyjen äänet menevät tasan, kuningas sai päättää.
Silloin kuningasta haukuttiin ja pilkattiin leimasinkuninkaaksi. Sitä aikakautta kutsutaan säätyvallan ajaksi ja vapauden ajaksi. Säätyjä olivat aatelisto, papisto, porvaristo ja talonpojat. Säätyjen edustajat kokoontuivat Tukholmassa kolmen vuoden välein. Valtiopäivillä kullakin säädyllä oli vain yksi ääni. Säädyt olivat usein erimielisiä, joten päätöksiä oli vaikeaa tehdä. Se yleensä jäi sitten virkamiehille, jotka hoitivat maan asioita valtiopäivien välillä. Säätyjen ja samalla päätöksenteon ulkopuolelle jäi paljon ihmisiä, sillä talonpoikaissäätyyn kuuluivat vain maataomistavat tilalliset. Maattomilla ei ollut vaikutusmahdollisuuksia.

Kun valtiopäivät koittivat, edustajat menivät kahteen eri ryhmään. Toinen ryhmä halusi innoissaan saada Ruotsista taas suurvallan, vaikka se tarkoittaisi uuden sodan syntymistä. Heillä oli kolmion muotoiset hatut, joten heidän ryhmää kutsuttiin hatuiksi. Toinen ryhmä halusi käydä rauhallista politiikkaa. Heitä taas kutsuttiin myssyiksi oman päähineensä takia. Hatut ja myssyt halusivat säädyn edustajia puolelleen, joten yrittivät sitten houkutella heitä mukaansa.

Nämä ryhmät olivat melkein kaikista valtakunnan hoitoon liittyvistä asioista eri mieltä. Hatut kutsuivatkin myssyjä yömyssyiksi, koska he eivät mukama ymmärtäneet valtion hoidosta yhtikäs mitään, eli he siis kulkivat unessa myssy silmillä. Hatut pääsivät valtaan vuonna 1741, ja he päättivät aloittaa Venäjää vastaan sodan, jotta Ruotsin suurvalta palaisi. Ruotsi ei menestynyt sodassa, ja Venäjä miehitti Suomen kahden vuoden ajan. Sotaa kutsuttiin hattujen sodaksi.

Säätyvallan aikana päätöksenteko oli hankalaa. Kun ryhmät riitelivät keskenään, eikä yhteisymmärrystä tulevista teoista syntynyt, oli valtakuntaa vaikeaa kehittää. Naapurimaat ottivat tilanteesta vaarin ja lahjoivat säätyjen jäseniä toimimaan naapurimaiden etujen mukaan. Kustaa III:n vallankaappaukseen loppui säätyvallan aika, ja valta palasi säädyiltä kuninkaalle. Ruotsi palasi takaisin itsevaltiuteen. Tätä aikaa kutsutaan kustavilaiseksi ajaksi.

Kustaa III:ta voidaan kutsua valistuneeksi itsevaltiaaksi, sillä hän uudisti valtakuntaansa. Hän perusti lukuisia uusia kaupunkeja, sallu uskonnonvapauden ja lievensi rangaistuksia. Kustaa III piti myös taiteesta ja kulttuurista, joten hän päätti rakennuttas uusimman tyylin mukaisia rakennuksia.
Itsevaltius ei kuitenkaan miellyttänyt kaikkia, vaikka Kustaa III kehitti valtakuntaansa. Aateliset saivat vaikuttaa maanasioihin säätyjenvallan aikana, ja heitä harmitti vallan menettäminen. Joitain taas harmuttu kuninkaan rahvas elämäntyyli, sillä rahvaiden päivään kuului raskaita töitä ja köyhyys. Vaikka Kustaa III salamurhattiin, valtaan ei päässeetkään säädyt, vaan itsevaltius periytyi Kustaa III:n vanhimmalle pojalle.