Olen 2. vuoden opiskelija Elias ja osallistuin koulumme Erasmus-matkalle Strasbourgiin 12.-17.10.2025. Ajattelin kertoa matkastani päiväkirjanomaisesti, jos joku vaikka saisi tästä inspiraation lähteä itsekin Erasmus-matkalle tai Erasmus-vaihtoon. Itselleni matka oli monella tavoin merkityksellinen, ja toivon että se voisi välittyä myös tämän tekstin kautta. 

 Sunnuntai 12.10. 

Heräsin jo aamuvarhain, sillä matkaporukkamme tuli kokoontua yhdeksän aikaan asemalla. Matkanvetäjinä toimivat opettajat Antti Kokkonen ja Heli Piironen. Ryhmämme koostui kymmenestä opiskelijasta, joista en tuntenut kunnolla kuin muutaman. Matkustimme junalla Tikkurilaan, ja sieltä lähijunalla Helsinki-Vantaan lentokentälle. Jo ennen lähtöämme huomasin, miten kiva porukka meitä olikaan lähdössä Ranskaan. Pian jo lensimme kilometrien korkeudessa kohti Frankfurtin lentokenttää. Matkalla oli kiva kuunnella lempiartistin musiikkia ja lukea äidin ostamaa matkalukemista. Frankfurtista matkasimme pilkkopimeässä Strasbourgiin. Se onneksi taittui nopeasti Helin kanssa eri kielistä jutellen! Strasbourgissa majoituimme Le Kléber-nimiseen hotelliin. Oli pakko vielä testata läheinen mäkkäri ennen nukkumaanmenoa. 

Maanantai 13.10. 

Päätin herätä jo aikaisin aamupalalle, joka oli runsas ja herkullinen – kuten ranskalaiseen tapaan kuuluu. Edelleen pohdin salaisuutta ranskalaisten hoikkuuteen. Hotellimme sijaitsi torin laidalla ja sen takana kohosi uskomattoman kaunis katedraali. Minä ja ystäväni Ellen saimme aloittaa tänään videoblogin tekemisen, jokainen pääsi tekemään sitä viikon aikana vuorollaan. Tapasimme ensimmäiseksi Italian Bolzanosta tulleet opiskelijat torilla. Parin tutustumisleikin ja esitelmän jälkeen menimme syömään pienissä ryhmissä italialaisten kanssa. En ollut koskaan aiemmin puhunut englantia ulkomaalaisten kanssa, joten se tietenkin jännitti. Vähitellen se lähti kuitenkin sujumaan paremmin ja paremmin. Oli uskomattoman mielenkiintoista kuulla italialaisten elämästä Bolzanossa ja kulttuuriemme välisistä eroista. Lounaan jälkeen menimme ratikalla EU-parlamenttiin, ja pitkien turvatarkastusten jälkeen opastettu kierros alkoi. Meppien sali oli uskomattoman suuri, enkä voinut olla kiinnostumatta työstä siellä. Illalla oli ihana viettää aikaa italialaisten kanssa kaupungin katuja kävellen. 

 Tiistai 14.10. 

Aamupalan jälkeen menimme Strasbourgin asemalle, josta matkustimme läheiseen Colmarin kaupunkiin. Siellä meidät jaettiin ryhmiin italialaisten kanssa ja saimme muutamia tehtäviä. Colmarissa oli ihanan lämmin ja hyvä sää. Koko kaupunki oli uskomattoman kaunis pastellinvärisine kivitaloineen. Söimme italialaistyyppistä pastaa ja maistoimme herkullista jäätelöä. Oli ihana jutella italiaisten kanssa monenlaisista asioista. Lämpimän sään takia välillä piti pysähtyä istuskelemaan kauniiden katujen varsille. Parasta oli vapaus kävellä ja liikkua miten halusi, kunhan teki tehtävät oman ryhmänsä kanssa. Meistä tuli hyviä ystäviä italialaisten kanssa juuri yhteistyön takia. Illalla vietimme vielä aikaa kaupungilla ystävien seurassa. Ehdottomasti yksi lempipäivistäni täällä! 

 Keskiviikko 15.10. 

Aamulla tapasimme jälleen italialaisten kanssa torilla, josta kävelimme suuren katedraalin luo. Siellä meille pidettiin mielenkiintoinen katedraalikierros läpi katedraalin, ja se jatkui kierroksella Strasbourgin ympäri. Sen piti erittäin kokenut vanhempi nainen, joka tunsi kaupungin kuin omat taskunsa. Yhden leipomon edustalta maistoin herkullista ranskalaisjuustoa! Kiertueen päätyttyä annoimme oppaalle aplodit ja kiitimme vaivannäöstä. Pain au chocolatin jälkeen menimme takaisin EU-parlamenttiin roolipelin takia. Miten mielenkiintoinen peli se olikaan! Toimin puolueemme puheenjohtajana, ja toimimme kaikki kuin pienen paineen alla meppien työtä mukaillen. Nyt englannin kielen taito tuli todellakin olla hyvä, sillä piti osata myös poliittista sanastoa. Onneksi selvisimme siitäkin ihan hyvin! Illalla päätin mennä yksin kiertelemään Strasbourgin katuja. Juttelin paikallisten kanssa ja ostin leipomoista tuliaisia vanhemmille. 

 Torstai 16.10. 

Heti aamusta Saksan puolelle Kehlin pieneen kaupunkiin. Jälleen uskomattoman kaunis sää, kuten koko viikon ajan. Strasbourgista pääsee alle puolessa tunnissa Saksaan ratikalla! Kehl ei ollut mitenkään erityisen ihmeellinen, mutta saksalaiset olivat kuitenkin ystävällisiä. (Ehkä ystävällisempiä kuin ranskalaiset). Oli ihana jutella italaisten kanssa ja käydä Strasbourgiin palattuamme kaupungin liikkeissä. Iltapäivällä menimme italialaisten hotellin sisäpihalle, jossa tapahtui matkamme viimeinen yhteinen osuus. Meidän tuli piirtää toisemme papereille ja nauroimme itsemme kuoliaaksi. Keskustelimme myös kahden hengen ryhmissä ajatuksista, joita matkan aikana oli tullut. Lopuksi muodostimme ringin, jossa sai kertoa omia kokemuksiaan matkasta. Kerroin matkan merkityksestä itselleni ja kuinka tulen vaalimaan sitä pitkään sydämessäni. Oli koskettavaa hyvästellä italialaiset - meistä oli tullut kuin yhtä perhettä. Tämä iltapäivä summasi hyvin koko viikon. Kyllä siinä yksi tai kaksi kyyneltäkin pääsi. Illalla menin vielä ystävien kanssa syömään italialaiseen ravintolaan, kysyimme paikalliselta apua hyvän ravintolan löytämiseen. Ehkä elämäni paras pizza. Ostin myös pehmolelukaupasta jouluisen pingviinin, joka tulee varmasti säilymään muistona matkasta loppuelämäni ajan. 

 Perjantai 17.10 

Haikeat jäähyväiset italialaiselle ystävälle hotellimme edustalla. Aamu oli yksi elämäni kauneimmista katedraalin kohotessa aamusumun seasta torin takaa. Matkustimme bussilla Frankfurtiin. Musiikki ei ole koskaan kuulostanut paremmalta pidettyäni siitä taukoa viikon ajan. Lentokentältä ostin herkullisen bretzelin saksalaiseen tapaan. Paluumatka meni ihanasti musiikkia kuunnellen ja maisemia ihaillen. Vielä junalla Kouvolaan ja äiti haki asemalta. Kotona jälleen! 

Yhteenveto 

Enpä olisi ennen matkaa uskonut minkälaisen jäljen se jättäisi minuun. Ihmiset, ruoka, kulttuuri, Ranska ja kaikenlaiset kokemukset olivat täysin ennalta arvaamattomia, mutta kaikki meni kuitenkin paremmin mitä olisin ikinä olettanut. Opin paljon itsestäni, muista, eri kulttuureista, italiasta ja italialaisista, politiikasta ja kielistä. Maailmankatsomukseni kasvoi huimasti matkan seurauksena. Lukemattomat ennakkoluulot, pelot ja jännityksen aiheet murentuivat totaalisesti viikon aikana. En kadu sekuntiakaan matkalle lähtemistä ja suosittelen vastaavaa kenelle tahansa ikäiselleni. Tartu tilaisuuteen ja ole rohkea!