1) Suomi äidinkielenä
1. Äidinkieli on kieli, jonka ihminen oppii ensimmäisenä tai jota ihminen osaa parhaiten.
2. Kieli opitaan vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa.
3. Joitain sanoja on vaikea ymmärtää jos ei tiedä kulttuurista mitään.
4. Suomen kielen ominaispiirteitä ovat sanojen taipuminen, astevaihtelu, morfeemit, sanat ovat pitkiä, äänteiden pituuksien vaihtelu, vokaalisointu, vokaalin yleisyys, yksi konsonantti sanan tai tavun alussa, sanojen kieliopillisen suvun puuttuminen ja artikkeleiden puuttuminen.
5. Kun sanassa on kaksi samaa konsonanttia peräkkäin, sitä sanotaan geminaataksi. Morfeemi = kielen pienin yksikkö,  jolla on oma merkityksensä. Diftongi = kaksi eri vokaalia samassa tavussa.

2) Tehtäviä
1. a) laula - laulaa, kun - kuun
b) kasa - kassa, kisa - kassi, kati - katti
2. a) Noin ja näin. b) Siis ja pylväs. c) Sisar ja manner. d) Taival ja askel. e) Ohut ja Olut.
3. a) pää/ssä
b) pullo/i/ssa/kin
c) kaata/isin
d) voima/ton/ta
e) koira/n
f) kesälomamatka/sta/nne/ko
g) tuli/sitte/pa
h) koulu/anne/ko
i) savustamo/lta
4. a) -analyysi= etuvokaalit ja takavokaalit samassa sanassa.
fitness= sana loppuu konsonanttiin.
auto : autolla= T ei muutu D:ksi
5.
pkruusi - sana alkaa konsonantti yhdisteellä
suptällu - ei noudata vokaalisointua
zaxio - vierasperäisiä kirjaimia
pirstik - päättyy väärään konsonanttiin
rikstkralla - keskellä liian pitkä konsonanttiyhdistelmä
6 a) - kirvahtivat
- kuhnisena peltuna
- tastuinen pakku
- pohkuisessa hustossa
- kirvahtivat pirpakasti
7. a) - i
- i
- i
b) - ja
- ri
- jä
c) - kko
- la
- mo