Kapina pulpetissa

Leea Lakan kirjoittama kirja Kapina pulpetissa (2025) perustuu kirjoittajan itsensä tekemään väitöskirjatutkimukseen. Lakka haluaa tutkia, miksi suomalaisten nuorten lukutaito heikkenee. Tässä tutkimuksessa hän perehtyy yhdeksäsluokkalaisten nuorten arkeen kahdessa eri yläkoulussa. Lakka soluttautuu kahdessa eri koulussa, yhteen 9. luokkaan ja seuraa luokkien arkea aamusta koulun loppumiseen saakka, molemmissa kouluissa kahtena päivänä viikosta. Vähitellen tutkimuksen edetessä Lakka alkaa kiinnittää huomiota enemmän luokan takapenkkiläisiin.

Kirja kuvaa hyvin humoristisella ja suorasanaisella tavalla näiden kahden 9. luokan arkea. Lakka kirjoittaa suoria lainauksia oppilaiden puheista ja kommenteista, ja tekee näistä päätelmiä sekä arvioita mm. lukutaitoon liittyen. Kirjassa kuvataan tarkasti juurikin takapulpetissa istuvien oppilaiden arkea ja tekemisiä oppitunneilla. Lakka kertoo myös paljon omia kokemuksiaan siitä, miten oppilaat ovat ottaneet hänet vastaan ja miltä hänestä tuntuu istua oppitunneilla, ruokalassa tai käytävällä välitunnin aikana.

Lakan tehtävä ei oppitunneilla ole arvioida oppilaita tai olla mitenkään opettajan apulaisena. Lakka on luokissa havainnoimassa oppilaiden arkea. Silloin tällöin Lakka saattaa osallistua oppitunneilla oppilaiden auttamiseen, mutta ei esimerkiksi kantele opettajalle, jos joku pelaa nettipelejä kesken oppitunnin. Lakka kertoo kirjassaan, kuinka hankalaa välillä on olla reagoimatta, sillä hänkin on ammatiltaan opettaja. Tutkijan tavoitteena on siis olla mahdollisimman huomaamaton luokassa, että oppilaat tottuisivat häneen.

Oivalluksia kirjasta:

• Lukutaito ei välttämättä ole heikompi kuin, mitä se on aiemmin ollut. Tänä päivänä lukutaidolta vaaditaan huomattavasti enemmän kuin esimerkiksi sata vuotta sitten. Enää ei millään riitä että osaat yhdistää kirjaimet sanoiksi ja sanat lauseiksi. Nykyään lukutaidolla tarkoitetaan paljon laajempia asioita. Kriittinen lukutaito ja medialukutaito on ehdottomia taitoja, mutta niiden osalta mm. 9. luokkalaisten osaaminen oli Lakan havaintojen perusteella heikkoa. Lukutaito on siis tänä päivänä huomattavasti laajempi käsite kuin mitä se on ollut aiemmin.
• Koulua on helppo arvostella siitä, että lukutaito on heikentynyt. Ihmisille näkyy koulusta ulospäin vain arvosanat ja mahdolliset tuntimerkinnät. Herkästi jää siis huomaamatta se kaikki työ, mitä opettajan täytyy tehdä arviointien lisäksi. Koteihin ja muulle maailmalle ei välttämättä myöskään näy se, kuinka paljon työtä koulussa tehdään lukemisen eteen. Ainoa asia, joka määrittää lukutaitoa on Pisa tulokset.
• Lukeminen ei enää ole tyypillinen harrastus. Lukemisen lisäksi on olemassa niin paljon uusia harrastuksia, jotka saattavat olla mielenkiintoisempia tai oikeastaan vauhdikkaampia. Koko ajan nopeutuvassa yhteiskunnassa on vaikea pysähtyä lukuharrastuksen äärelle, jossa täytyy keskittyä pitkäjänteisesti yhden asian ääreen. Lukemisen voittaa helposti urheiluharrastukset tai esimerkiksi videopelit. Erityisesti digitaalinen ympäristö on vienyt lapsia pois lukemisen ääreltä. Lakka kertoo kirjassaan, että mm. koulussa yhä enemmän painotettava digitaitojen osaaminen on vaikuttanut lukemisen vähenemiseen.
• Ryhmäpaineella on iso vaikutus oppimiseen erityisesti yläkoulussa. Lakka kuvaa paljon luokassa näkyviä ryhmäilmiöitä ja on tehnyt huomion siitä, että kaikki takapulpetissa istuvat eivät välttämättä ole huonoja koulussa tai hae huomiota häiriköimällä, mutta osallistuvat hyväksymällä tai muulla tavalla takapulpetin käyttäytymiskulttuuriin kuuluakseen ryhmään.

 

Kysymyksiä:

• Onko lukemisen heikkenemisen takana jokin suurempikin taho kuin vain koti ja koulu? Pitäisikö yhteiskuntaa lähteä muuttamaan ensin jostain muualta, että lukutaitoa saadaan kehitettyä?
• Mitä minun pitäisi tulevana opettajan tehdä, että saisin oppilaani innostumaan lukemisesta, kun en itsekään erityisesti pidä lukemisesta?

Lakka, L. (2025). Kapina pulpetissa. Mitä vuosi takarivissä opetti lukemisesta, kirjoittamisesta ja taitojen eriytymisestä. Otava.