Muistan, että opin lukemaan kotona ennen esikoulun aloittamista 5 vuoden iässä, kun siskoni opetti minua. Esikoulussa muistan, että oli välillä turhauttavaa harjoitella esimerkiksi tavujen lukemista, kun osasi jo lukea tekstejä. Muistan kuitenkin saaneeni lisätehtäviksi pidempien tekstien lukemista, ja tykkäsin kotonakin lukea koulukirjojen tarinoita.

Alakoulussa lukeminen oli aina yksi lempiasioistani, ja esimerkiksi lukutunnit olivat suosikkejani. Myös pulpettikirjoja minulla oli aina useampi, koska sain ne aika nopeasti luettua yleensä. Pulpettikirjaa sai lukea aina, kun oli tehnyt tehtävät tai muuten jäi aikaa. Pidin tosi monenlaisista kirjoista, mutta esimerkiksi pelkkiä huumorikirjoja tai liian lyhyitä kirjoja en yleensä valinnut. Minuun vetosi kaikenlaiset lasten- ja nuortenkirjat, joissa oli mukaansatempaava juoni. Huonoja lukukokemuksia ei muistu mieleeni, mutta hyviä kokemuksia taas riittää. Kävimme usein viikonloppuisin kirjastossa lainaamassa ison repullisen kirjoja, ja niitä oli mukava lukea kotona. 

Nykyäänkin pidän lukemisesta, ja luen silloin, kun on aikaa. Edelleen tykkään monipuolisesti erilaisista kirjoista ja luen monenlaista ulkomaista ja kotimaista kaunokirjallisuutta. Pidän esimerkiksi sota- ja rakkauskirjallisuudesta, kauhusta ja fantasiasta. Elämänkerrat jäävät usein hyllyyn, jos se ei kerro jostai itselleni merkittävästä henkilöstä. Tärkeintä kirjassa on juonen mukaansatempaavuus, kirjoitustyyli ja aihe/teema.

Voisin innostaa oppilaita lukemaan esimerkiksi kertomalla siitä, millaisia kirjoja itse luin lapsena. Voisin myös näyttää esimerkkiä, ja kertoa, miten lukeminen kuuluu arkeeni. Lukutunneilla myös lukisin itse, enkä tekisi esimerkiksi koneella töitä.