Mistä eliökunta muodostuu?

 

Ihminen on aina halunnut ymmärtää ja tutkia maapallon elämää. Yksi tapa tutkia sitä on luokittelu.

Arkeonit , bakteerit, alkueliöt, kasvit, sienet ja eläimet muodostavat yhdessä eliökunnan.

Eliöitä luokitellaan vielä tarkemmin pääjaksoihin, luokkiin, lahkoihin, heimoihin, sukuihin ja lopulta yksittäisiin lajeihin. Luokittelun perusyksikkö on laji. Saman lajin yksilöt voivat lisääntyä keskenään.

Maapallon eliöt muodostavat eliökunnan

Elämä maapallolla on hyvin monimuotoista. Pallomme suorastaan kuhisee elämää. Yksi tapa tutkia maapallon elämää on luokitella ja järjestää eliöt yhtenäiseksi sukupuuksi. Maapallon kaikki elävät eliöt muodostavat eliökunnan.

Maapallon eliöt luokitellaan kuuteen kuntaan

Eliökunta jaetaan kuuteen kuntaan, joita ovat arkeonit, bakteerit, alkueliöt, kasvit, sienet ja eläimet.

Arkeoneja esiintyy maapallolla paikoissa, jossa mitkään muut eliöt eivät selviytyisi, kuten kuumissa lähteissä ja syvänmeren haudoissa. Bakteerit ovat rakenteeltaan hyvin yksinkertaisia, mikroskooppisen pieniä eliöitä. Alkueliö on yleisnimitys monille erilaisille alkeellisille eliöryhmille, jotka eivät kuulu rakenteensa perusteella muihin kuntiin. Niitä ovat yksisoluiset eliöt, limasienet ja monisoluiset levät sekä alkueläimet, kuten tohvelieläin. Kasvit ovat paikallaan pysyviä eliöitä, joita tavataan monissa eri ympäristöissä. Niiden rakenne vaihtelee ympäristötekijöiden mukaan. Sienet ovat rakenteellisesti yksinkertainen, mutta hyvin monimuotoinen ja laajalle levinnyt ryhmä. Eläimet ovat yleensä liikkuvia eliöitä, joiden hermosto mahdollistaa erilaiset toiminnot ja aistit.

Eliöiden luokittelu perustuu niiden sukulaisuussuhteisiin

Eliöitä voidaan luokitella esimerkiksi rakenteen, ulkonäön, käyttäytymisen ja perintötekijöiden perusteella. Luokittelu muuttuu sitä mukaa, kun eliöistä saadaan uutta tietoa. Esimerkiksi eliöiden perintötekijöiden tutkiminen on tuonut uutta tietoa eri lajien sukulaisuussuhteista.

Eläinten luokittelun tasot ylhäältä alaspäin ovat kunta, pääjakso, luokka, lahko, heimo, suku ja laji. Kasvit luokitellaan muuten samalla tavalla kuin eläimet, mutta pääjakson sijaan käytetään nimitystä kaari. Mitä alemmas luokittelujärjestelmässä edetään, sitä läheisempää sukua samaan tasoon kuuluvat lajit ovat toisilleen.

Luokittelun perusyksikkö on laji. Se on eliöjoukko, jonka yksilöt voivat lisääntyä keskenään ja tuottaa lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä. Saman lajin yksilöt muistuttavat toisiaan ulkonäöltään ja käyttäytymiseltään.

 

Kaikilla lajeilla on oma tieteellinen nimi

Jokaisella tunnistetulla lajilla maailmassa on kaksiosainen kansainvälinen latinankielinen nimi eli lajin tieteellinen nimi. Se annetaan usein ulkonäön, löytäjän tai löytöpaikan perusteella. Tieteellisessä nimessä on aina ensin suku- ja sitten lajinimi. Nokkosperhosen sukunimi Aglais kertoo sen kuuluvan nokkosperhosten sukuun ja urticae on sen oma lajinimi, joka tarkoittaa suomeksi nokkosta. Kun lajista käytetään latinankielistä tieteellistä nimeä, kaikki tutkijat maailmassa tietävät, mistä lajista on kyse. Tämän eliöiden nimeämisjärjestelmän loi ruotsalainen luonnontutkija Carl von Linnè 1700-luvulla. Hänen lempikasvinsa oli vanamo, jonka tieteellinen nimi on Linnaea borealis. Linnè nimesi vanamon suvun oman sukunimensä mukaan. Lajinimi borealis merkitsee pohjoista.

Kuva vanamosta on Suomenluonto.fi sivulta Valokuvaaja: Hannu Rasiranta, Hauho 22. 06. 2016