Ensimmäinen tehtävä laavureissulla oli puolen tunnin kävelypalaveri pienissä ryhmissä. Juttelimme ensin käyttäytymisen säätelystä. Siinä nousi esiin mm. erot 2-luokkalaisten ja 6-luokkalaisten välillä. Pienemmillä oppilailla on enemmän haasteita säädellä omaa käyttäytymistään, ja he tarvitsevat enemmän muistutuksia esimerkiksi työrauhan säilyttämisestä. Pienempien kanssa vielä harjoitellaan erilaisissa tilanteissa, kuten kokeen aikana tai yleisesti luokassa käyttäytymistä. Keskustelimme paljon myös siitä, kuinka vapaata pedagogiikan toteuttaminen on Suomessa opsin rajoissa. Nostimme sen tärkeimmäksi pointiksi, ja toimme sen keskusteluun koko ryhmän kesken. Esiin nousi mm. se, että pääsee toteuttamaan itseään ja voi käyttää luovuutta keksiessä opetustapoja. Olimme myös yhtä mieltä siitä, että oma opettajuus muotoutuu ajan kanssa, eikä vielä tarvitse olla valmis.

Tehtävänä oli myös miettiä oman opettajuuden kehittämisessä asioita, joihin tarvitsee vielä tukea ja harjoitusta. Oma ajatukseni oli se, että tarvitsen enemmän jämäkkyyttä joissakin tilanteissa, etten jäisi liikaa keskustelemaan ja keksimään lisää perusteluja. Joissakin tilanteissa riittää, että perustelee asian kerran, ja sanoo sen jälkeen, että tämä on luokan tapa tai koulun sääntö, eikä siitä keskustella enää. Muutamalla muulla oli samanlainen asia. Esiin nousi myös esimerkiksi epävarmuutta lasten kanssa toimimisesta, oman pään sisällä oleva sekamelska ja oppilaiden motivointi tehtävään.