Pakolais Poika

Alem on Afrikkalaine poika, puoliksi etiopilainen, puoliksi eritrelainen. Näiden kahden sotien ja vihan ja heidän kansojensa välisen vihan takia, Alem ja hänen perheensä ei ole tervetulleita muihin maihin. Nyt he saapuvat Britanniaan lomalle ikuisesti. Paljon arvostettu, syvästi rakastettu isä, hän on valmis näkemään nähtävyykset. Hänellä ei ole aavistustakaan että hänen isänsä on, itse asiassa, tuotu Lontooseen jotta  hän voisi jäädä sinne sotapakolaisena...

Tervetuloa Englantiin, Herra Kelo sanoi maahanmuuttovirkailija palautti passin takaisin Alemin isälle. Alem tuijotti ylös pitkää virkailijaa; Virkailija katsoi alas Alemia. ' Hyvää lomaa.' 'Kiitos' sanoi Alemin isä. Hän otti Alemia kädestä ja alkoi suuntautua saapuvien matkatavaroiden takaisin nouto alueelle. Alem nykäisi hänen isänsä kättä ja pysäytti yhtäkkiä. Abbaye yaw teguru tekatlowal; hän sanoi, tulvillaan jännitystä.

Hänen isänsä kääntyi häneenpäin ja puhui yrittävänsä huutaa hiljaa. "Mitä minä sanoin sinulle? Juuri nyt sinun täytyy yrittää puhua englantia, sinun täytyy harjoitella englantiasi - eikö vain, nuori mies?"
Alem panikoi. "Ishi abbaye" hän sanoi. Hänen isänsä vastaus oli pikainen. "Englanniksi, sanoin." "Kyllä isä." "Niin mitä sinä sanoit?" Alem katsoi takaisin kohti passientarkistusta. "Isä tämä mies joka katsoi passini, mitä tein väärin hänelle?"
"hän katsoi oikeasti minua"
"mietin jonkin olevan väärin hänen hiuksissaan, ne näytti palaneelta.Näitkö hänen hiuksensä? Ne oli punaiset, punaiset kuin auringonlasku, ne näytti kuumilta ja palaneilta. Hänen isänsä ravisteli päätäni ja jatkoi kävelemistä. Ei, ei mikään ole väärin hänelle.Tätä hiustyyliä kutsutaan punaruskeaksi. Englannissa sinä tulet näkmään monella tälläisen hiusvärin- eikä sinun pidä sanoa palaneen, sinun on sanottava palaneet. Tämä sana on palanut".

He seisoivat odottamassa, jotta heidän matkalaukkunsa näkysivät matkatavarahihnalla. Alem katsoi ylös korkeaan kattoon.Hän rakasti suurta lentokenttärakennusta, se muistutti häntä avaruusasemasta, joka on nähty tieteiskirjallisuuselokuvissa. Kaikki tuntui niin kiireiseltä, mutta niin organisoidulta; kaikki näytti niin suurelta. Hän katsoi kohti seuraavaa matkatavarahihnaa, jossa ihmiset odottivat matkalaukkuja Intia lennon jälkeen.
Monet ihmisistä olivat sikhiä; miehillä oli yllään turbaanit. He näyttivät tutuilta. "Isä, ovatko he kaikki pappeja?"Alem kysyi.

"He ovat kotoisin Intiasta", hänen isänsä vastasi, heitä kutsutaan Sikheiksi. Aivan kuten pappimme, he käyttävät turbaaneja ja ovat myös uskonnollisia, mutta en ole koskaan nähnyt yhtään Etiopiassa. "
He keräsivät matkatavaransa ja suuntasivat kohti uloskäyntiä. Alem katseli levottomasti ympärilleen yrittäen sulatella näkemänsä suuren rakennuksen ja yrittäessään välttää törmäämistä erilaisiin ihmisiin, minkä hän teki pari kertaa ennen saapumistaan ​​tullihalliin.

Tulli hallissa oli kamala ilmapiiri; Tulli virkailijat seisoivat hiljaa tarkkailessaan matkustajien kulkemista melko hermostuneessa hiljaisuudessa. Hiljaisuuden rikkoi suuri parrakas virkailija nojaten tiskinsä yli Alemin ja hänen isänsä suuntaan.

"Anteeksi herra voisinko puhua kanssasi, kiitos?"  Varmasti vastasi Alemin isä niin kohteliaasti kuin pystyi.

Voisitko laittaa matkatavarasi pöydälle herra? Kun työntekijä puhui, hän katsoi parin taakse ja eteen. Vain te kaksi matkustatte herra? " kyllä, Alemin isä vastasi katsomalla taakseen varmistaaksemme etteivät he ole houkutelleet monia seuraajia. Tämä on vain rutiini tarkistus, herra. Minun täytyy vain kysyä muutama kysymus ja jos kaikki on kunnossa, sinun ptäisi olla matkalla pian. Aivan herraa, mistä olet saapunut?
"Addis Ababa, Etiopiasta
Pakkasitko matkalaukkusi itse?
kyllä.
Mikä on matkanne tarkoitus?
Meillä on loma.