Kapina pulpetissa

Leea Lakan väitöskirjatutkimukseen perustuvassa kirjassa Kapina pulpetissa (2025) sukelletaan vuodeksi ysiluokkalaisten arkeen. Lakan tavoitteena on selvittää, miksi lukutaito heikkenee sekä yleisesti tarkkailla mitä koulussa tapahtuu. Lakka käy koulua kahden eri koulun, Västäräkin ja Huuhkajan, luokan kanssa viettäen kummassakin luokassa kaksi päivää viikosta.

Kirjassa kuvaillaan tarkasti luokan vuorovaikutusta ja nuorten maailmassa vaikuttavia ilmiöitä. Tutkijalle tärkeää on nimenomaan päästä oppilaiden tasolle ja sitä kautta ymmärtää, mitkä tekijät mahdollisesti vaikuttavat lukutaitoon. Tutkimuksen edetessä erityiseksi kiinnostuksenkohteeksi muodostuu ”takarivi”, joka on sekä fyysinen luokkahuoneen osa, että kuvaa tietynlaista suhtautumista koulunkäyntiin. Keskeisiä piirteitä takariville ovat muun muassa työskentelyn välttely, huumori ja toive ammattikouluun pääsystä.

Lakka kuvaa tarkoin luokkien tapahtumia eri oppitunneilla, omia tuntemuksiaan sekä keskusteluja nuorten kanssa. Yläkoulun ilmapiiriin on helppo päästä mukaan, sillä teksti on höystetty useilla ronskeillakin lainauksilla. Lakka peilaa tapahtumia tutkimukseen, politiikkaan, median ilmiöihin sekä omiin kokemuksiinsa.

Kirjassa esitetään useita ehdotuksia lukutaidon heikkenemisen syiksi. Mielestäni keskeisimpiä näistä olivat elämäntapa ja digitalisaatio, jotka kulkevat pitkälti myös käsi kädessä. Lukeminen ei ole enää yhtä kiinteä osa ihmisten arkea. Tekstit ovat lyhyempiä ja yksinkertaisempia, joten lukemista ei harjoitella riittävästi ja ”lukukestävyys” ei kehity. Yksilön vapaa-ajasta kilpailee lukemisen lisäksi monet muut ”harrastukset”. Nuoret saavat yhä vähemmän lukemisen mallia aikuisilta. Koulussa opetettavien taitojen määrä on kasvanut ja opetussuunnitelman tavoitteet ovat entistä kunnianhimoisempia. Lakka pitää digitaitojen oppimista tärkeänä, mutta toteaa samalla, että se on yksi syy lukemisen vähenemiselle koulussa. Digitaalisten laitteiden vallan takia myös vapaa-ajalla luetaan vähemmän.

Lakka esittää, että tarvittaisiin järeää (luku-) politiikkaa, jotta lukeminen saataisiin kasvuun.

 

Oivalluksia

• Erot lukutaidossa johtavat eriarvoisuuteen. Kyse on muun muassa yhteiskuntaan osallistumisesta, demokratiasta, (tieteellisen) tiedon saavutettavuudesta ja yhdenvertaisista mahdollisuuksista elämässä. Olen siis itse etuoikeutettu, koska olen kasvanut kodissa, jossa ei juuri näkynyt seiniä kirjahyllyjen takaa. 
• Ongelma ei ole vain koulun käsissä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että koulu saisi pestä kätensä aiheesta. Koululla on merkittävä rooli lukutaidon aiheuttaman eriarvoisuuden kaventamisessa.
• Peruslukutaidon määritteleminen ei ole yksiselitteistä. Erilaiset elämät vaativat erilaisia lukemisen tasoja ja taitoja. Lukutaito kattaa paljon muutakin, kuin kirjainpötköjen ymmärtämistä.
• Lukeminen ei suoranaisesti lupaa hyvää elämää, vaan tilanne voi jopa olla toisinpäin. ”Ne lukevat, joilla on hyvä elämä.” Se, että on resursseja ja mahdollisuus lukea, ei ole itsestäänselvää.
• ”Takarivin” sosiaaliseen ilmapiiriin ja toimintakulttuuriin liittyy valtarakenteita. Työskentelyn aktiivinen välttely on taito, ja se saattaa olla edellytys päästä osaksi yhteisöä.
• Pitäisi itsekin lukea enemmän. Aloin vihdoin lukemaan Waltarin Sinuhe egyptiläistä.

Kysymyksiä

• Miksi en itse jaksa lukea? Miksi luin lapsena, mutta nykyisin se tuntuu työläältä?
• Miten ihmeessä onnistun saamaan oppilaat ymmärtämään lukemisen arvon ja motivoimaan heitä lukemaan?
• Mitä tarkoittaa järeä lukupolitiikka? Kenen käsissä lukutaidon parantaminen lopulta on?