Sähköilmiöt olivat tuttuja vuosituhansien takaa ennen italialaisten tiedemiesten – Galvanin ja Voltan käänteentekeviä tutkimuksia. Luigi Galvani (1737–1798) oli bolognalainen lääkäri ja Alessandro Volta (1745–1827) Pavian yliopiston fysiikan professori. Molemmat olivat innokkaita sähköilmiöiden tutkijoita ja julkaisseet aiheesta useita kirjoituksia.

Voltan ensimmäiset havainnot kemiallisesta sähköstä tapahtuivat maistamalla. Hän asetti hopearahan ja tinapaperin palan vierekkäin kielelle ja tunsi happaman maun, kun metallit yhdistettiin toisiinsa. Vastaavasti silmällä hän havaitsi salamaa muistuttavan välähdyksen, kun hän kosketti toisiinsa yhdistetyillä metalliliuskoilla silmäänsä. Varhaisessa kemian tutkimuksessa tällaiset omalla keholla tehdyt kokeet olivat tavallisia, ja nykyisin sellainen on ankarasti kielletty.

Galvani puolestaan oli huomannut sattumalta, että sammakon jalan saa liikkumaan, kun koskettaa hermoa kuparilangalla ja lihasta rautalangalla ja yhdistää metallit toisiinsa. Myöhemmin Volta osoitti, että olennaista on nimenomaan kahden eri metallin käyttö ja lihaksen nestepitoisuus.





Volta jatkoi kokeita pinoamalla vuoron perään kupari- ja sinkkilevyjä. Levyjen väliin hän laittoi suolahapossa kostutettuja kankaita. Rakennelmaa nimitettiin Voltan patsaaksi. Se oli 1800-luvun alkuun saakka ainoa laite, jolla saatiin kehitettyä voimakkaampia sähkövirtoja.


Kuvassa on Voltan patsaan jälleenrakennettu malli.