Kristinuskon historian sanotaan olleen jakaantumisen historiaa. Idän ortodoksinen kirkko ja lännen katolinen kirkko jakaantuivat Rooman luhistuttua, ja lopullinen ero muodostui vuonna 1054.

Katolinen kirkko hallitsi keskiajalla Eurooppaa, kunnes 1500-luvulla alkanut reformaatio eli uskonpuhdistus halusi riisua sen Raamattuun kuulumattomista aineksista.

Uskonpuhdistusten myötä katolisesta kirkosta muodostui monia protestanttisia suuntauksia etenkin pohjoiseen Eurooppaan. Katolinen kirkko pysyi kuitenkin suurimpana kristillisenä kirkkokuntana, jolla on edelleen yli miljardi jäsentä kahdesta miljardista kristitystä. Katolilaisuutta on enimmäkseen Etelä-Amerikassa sekä Etelä-Euroopassa.

Pohjoismaat ovat nykyäänkin luterilaisia kristittyjä uskonpuhdistaja Martti Lutherin nimen mukaisesti. Suomessa suurin kirkkokunta on evankelis-luterilainen kirkko, johon kuuluu vielä lähes 70 %:a kaikista suomalaisista.

Eteläisellä pallonpuoliskolla on paljon katolilaisuutta mutta myös vapaita kristillisiä suuntauksia, joiden mukaan isot valtiolliset kirkkokunnat ovat liian jähmeitä, eivätkä edusta aina Raamatun mukaista kristillisyyttä. Euroopassa kristinuskon jäsenmäärä on hieman laskusuunnassa, mutta Euroopan ulkopuolella etenkin Afrikassa kristinusko kasvaa voimakkaasti.

Kuva: Vapaat suuntaukset kuten helluntailaisuus ovat vahvasti edustettuna mm. Etelä-Amerikassa, missä kristinusko on hyvin elävää ja karismaattista. Kuvassa Rio De Janeiron Kristus-patsas.