A) Rokotevastaisuus

Lue alta löytyvä lainaus historiantutkija Topi Kytölehdon artikkelista Rokotevastaisuuden ja rokotevastaisten argumenttien kehitys Suomessa isorokosta nykypäivään (Kalmistopiiri 2021). Lukemasi pohjalta listaa aikalaisten ihmisten rokotteita vastustavat perustelut ja arvioi kuinka paljon ne eroavat nykyajan samasta aiheesta esitettyihin argumentteihin. 


Isorokko 

Isorokko oli lähihistoriamme pelätyimpiä tartuntatauteja. Tauti leviää pisaratartuntana ja aiheuttaa kuumetta, päänsärkyä sekä märkiviä rakkuloita iholle. Isorokko aiheutti merkittävän osan uuden ajan tautikuolemista ja sitä pelättiin sen vuoksi laajalti. Isorokko tuhosi myös suuria osia siirtolaisalueiden alkuperäisväestöistä, joilla ei ollut taudin kestämiseen tarvittavaa vastustuskykyä.


Kuva: J. Gillrayn vuonna 1802 laatimassa satiirissa Jennerin isorokkorokotuksen saaneille ilmestyy naudan piirteitä. Kuva: Wellcome Collection (CC BY 4.0).

Edward Jennerin vuonna 1798 kehittämä isorokkorokote oli aikanaan todellinen läpimurto, joka toi uuden teknologian isorokon vastaiseen taisteluun. Jo sitä ennen 1700-luvulla tehtiin kuitenkin rokonistutusta, jossa lehmästä saatua isorokon sukulaista, lehmärokkovirusta, istutettiin ihmiseen. Näin voitiin estää isorokkotartuntoja. Suomessa rokottaminen ei ollut aluksi viranomaistoimintaa, vaan sitä tekivät vapaaehtoiset, kuten Suomen Talousseura. Vuonna 1824 rokotusvastuu siirtyi lääkintäviranomaisille. Käytännössä rokotuksia antoivat 1800-luvulla usein papit ja lukkarit, mutta myöhemmin myös kätilöt. Pakolliseksi isorokkorokotus tuli asteittain vuodesta 1886 alkaen. Rokotukset toimivat niin hyvin, että Suomen katsottiin olevan vuonna 1922 vapaa endeemisestä isorokosta. Koko maailmasta isorokko hävisi vuonna 1979.

Rokotteet ovat kuitenkin kohdanneet vastustusta heti ensimmäisestä rokotuksesta lähtien. Jo 1700-luvulla papiston piirissä oli ajateltu, että rokottaminen oli jumalan luomistyöhön puuttumista, eikä sitä siksi tulisi tehdä. Parhaana suojana tauteja vastaan nähtiin siveä ja synnitön elämä, joka suojeli jumalan vitsauksilta. Historiantutkija Suvi Rytyn mukaan kiivaimmin rokotteita vastustettiin niiden tullessa pakollisiksi 1800-luvun mittaan koko Euroopassa ja Suomessa 1885–1890. Kaikkialla rokotekriittiset näkivät toimivansa saman asian puolesta kuin rokottajat: tarkoituksena oli estää tautien leviämistä. Argumenttina käytettiin sitä, että ”likaisuus” oli syynä sairauksiin. Osa rokotevastaisista piti isorokkoa ”terveenä” ja näki sen ehkäisevän muita sairauksia, kuten kuppaa ja tuhkarokkoa. Mikäli isorokko ei aiheuttaisi kuolemia, rokotekriittiset näkivät muiden sairauksien korvaavan isorokon kuolleisuudessa joka tapauksessa. Esimerkiksi Britanniassa rokotevastaiset näkivät, että rokottaminen loukkaa yksilönvapautta; parlamentilla ei tulisi olla oikeutta hyökätä rokotuksilla tervettä ihmiskehoa kohtaan oli kyseessä lapsi tai aikuinen, edes kansallisen terveyden perusteella, ja pakkorokotus nähtiin siveyden tai raittiuden loukkaamiseen verrattavana rikoksena. (...)

B) Luddismi 

Lue alta löytyvä historiantutkija E. P. Thompsonin (The Making of the English Working Class 1978) kuvaus luddiiteista. Lukemasi pohjalta kerro keitä olivat luddiitit ja mitä he toiminnallaan tavoittelevat. 


Luddiitit 

Luddiitit olivat Englannin 1800-luvun alun teolliseen vallankumoukseen liittyvä sosiaalinen liike, jossa työläisjoukot tuhosivat sekä tehtaiden koneita että kokonaisia tuotantolaitoksia.

Luddismin taustalla oli teollisuuden synty ja erityisesti tuotannon koneellistuminen. Jo kehruu-Jennyn keksimisestä 1764 saakka työläiset olivat pelänneet uusien keksintöjen vievän näiltä työpaikat. Pelkoon oli monesti myös aihetta, sillä tuotannon koneellistuminen teki monet työtehtävät kokonaan tarpeettomaksi. Koneellistuminen uhkasi pahiten koulutetun työväestön ja käsityöläisten toimeentuloa sekä ammattitaidon arvostusta. Köyhimmälle kansanosalle koneellistuminen sen sijaan merkitsi uusia tulonsaantimahdollisuuksia, sillä koneiden käsittely ei vaatinut juuri minkäänlaista koulutusta. Siksi luddiittien ydinjoukko koostuikin nimenomaan käsityöläisistä.

Liike sai nimensä Ned Luddilta, jonka sanottiin tuhonneen kaksi sukkakonetta vuonna 1779 Leicestershirelaisessa tehtaassa. Nykytietämyksen valossa Ludd ei kuitenkaan ollut todellinen henkilö, vaan tuntemattomaksi jääneen koneidensärkijän ympärille rakennettu paikallinen legenda.

Luddiittiliike sai alkunsa Nottinghamissa vuonna 1811 ja vuoden aikana se levisi kulovalkean lailla läpi Englannin. Iskuihin otti osaa parhaimmillaan jopa satoja työläisiä. Luddiitit ehtivät aiheuttaa huomattavaa tuhoa lukuisilla villa- ja puuvillatehtailla ennen kuin brittihallitus ryhtyi toimenpiteisiin liikkeen hillitsemiseksi. Hallitus komensi armeijan luddiittien kimppuun, mistä seurasi useita verisiä yhteenottoja. Ilmiön vakavuutta kuvaa se, että sotilaita oli eräässä vaiheessa enemmän kiinni luddiittien vastaisessa taistelussa kuin samaan aikaan Ranskaa vastaan käytävässä sodassa.

Saadakseen palautettua järjestyksen maahan hallitus laati vuonna 1813 lain, joka määräsi teollisesta sabotaasista kuolemanrangaistuksen. Lain seurauksena useita luddiitteja hirtettiin ja vielä useampia karkotettiin Australiaan. Ankaran painostuksen seurauksena liike hiipui yhtä nopeasti kuin oli syntynytkin.

Luddiitit on usein nähty vanhakantaisina teknologianvastustajina. Luddiitit eivät kuitenkaan taistelleet teollistumista tai tekniikkaa vastaan sinänsä, vaan sen avulla nousevaa, usein työläisten elinoloja kurjistavaa kapitalismia vastaan. Tästä on osoituksena se, että paikkakunnilla joilla teollistuminen ei johtanut elinolojen heikkenemiseen ei esiintynyt myöskään koneiden särkemistä.

Samansuuntaista, joskin mittakaavaltaan pienempää luddiittiliikehdintää ilmeni 1800-luvun alkupuoliskolla myös mm. Ranskassa ja Saksassa. Teollistumisen etenemiseen luddiiteilla ei ollut käytännössä vaikutusta.

C) Litteä maa -teoria 
Lue alla oleva teksti, jossa kerrotaan litteä maa -teorian synnystä. Lukemasi pohjalta kerro miten litteä maa -teoria syntyi ja arvioi miksi liike yhä edelleen on olemassa. 


Litteä maa -teorian syntyhistoria

Planeettamme Maan on tiedetty olevan pyöreä jo yli kahdentuhannen vuoden ajan. Antiikin Kreikan kuuluisa filosofi Pythagoras esitti Maan olevan pallon muotoinen jo noin 2 500 vuotta sitten. Joitain satoja vuosia myöhemmin tämän todisti aleksandrialainen Eratosthenes-niminen tutkija kenttäkokeellaan. Hän tiesi, että nykyisessä Egyptin Assuanissa oli kaivo, jonka pohjalle Aurinko paistoi kevätpäiväntasauksen aikaan. Aurinko oli siis taivaalla korkeimmassa kohdassaan eli zeniitissä.

Samaan aikaan pohjoisempana Aleksandriassa Aurinko näkyi zeniitin eteläpuolella noin 1/50 etäisyydellä siitä. Jos Aleksandriassa olisi ollut samanlainen kaivo, eivät auringonsäteet olisi samaan aikaan osuneet tuon kaivon pohjalle. Tästä hän päätteli, että Assuanin ja Aleksandrian välinen etäisyys on 1/50 Maan ympärysmitasta. Eratosthenes laski havaintojensa perusteella Maalle ensimmäistä kertaa tarkan ympärysmitan, jota voidaan etenkin menetelmän alkukantaisuuden huomioon ottaen pitää huomattavan tarkkana. Samalla hän todisti välillisesti Maan olevan pyöreä. Tätä kautta Maan ja muiden aurinkokuntamme planeettojen pyöreä muoto ei ole enää nykypäivänä tieteellisen väittelyn kohteena. Eratosthenesin jälkeen lukemattomat muut tutkijat ovat osoittaneet asian olevan näin, ja aina vain paremmilla ja tarkemmilla menetelmillä.

Tämä ei kuitenkaan ole estänyt vuosisatojen aikana ihmisiä kehittämästä vaihtoehtoisia teorioita planeettamme muodosta. Näistä teorioista tunnetuin on litteä maa -teoria, jonka tuhannet kannattajat kokoontuvat nykyäänkin vuosittain eri puolilla maailmaa järjestettäviin tapahtumiin.
Kyseisen teorian mukaan Maan todellinen muoto on levy, jota aurinkokunnan muut taivaankappaleet kierätävät. Tämän kaikkien kuuleman "maapallo on pannukakku" teorian katsotaan liikkeen sisäällä syntyneen jo tuhansia vuosia keskiajalla, jolloin nykyajan luonnontieteestä tietämättämät aikalaiset päättelivät maapallon todellisen muodon ympäristöstään tekemiensä näköhavaintojen pohjalta. Todisteena teorian synnystä on pidetty keskiaikaisia karttoja, joissa maailma on kuvattu tasaisena levynä, jonka reunoja vartioivat Raamatussa mainitut pedot ja hirviöt. Tämä käsitys keskiajan ihmisten maailmankuvasta on kuitenkin 1600-1800-lukujen historiankirjoituksen myötä syntynyt harhakuva. Viimeaikaisen tutkimuksen mukaan jo keskiajalla ihmisten keskuudessa vallitsi yksimielisyys Maan pyöreästä muodosta. Tämän tosiasian kuitenkin varhaiset uuden ajan historiantutkijat sivuttivat luodessaan kuvaa keskiajasta "synkkänä ja pimeänä aikakautena". Litteä maa -teorialla ei siis ole pitkää historiallista perinnettä takanaan, vaan kyseessä on varsin nuoresta ilmiöstä.  

Nykyisen litteä maa -teorian voidaan katsoa syntyneen 1800-luvun alkupuolen Iso-Britanniassa, joka tuolloin kävi läpi suurta yhteiskunnallista muutosta teollisen vallankumouksen ja nykyajan tieteellisen ajattelun kehityksen myötä. Juuri tämä lyhyessä ajassa tapahtunut muutos erityisesti tieteellisen tutkimuksen kentällä herätti monissa aikalaisissa pohdintoja tieteellisen metodin tai laitteiden kyvyistä selittää ympärillä vallitsevaa todellisuutta. Monet aikalaiset vielä katsoivat ihmisten kyvyn olevan määrällisesti rajallista, mitä kautta ihmisen oli siis mahdonta saada selville kaikkia tietoa maailmankaikkeudesta. Yksi näistä epälijöistä oli brittiläinen keksijä Samuel Rowbothan (1816-1884). Rowbothan suoritti "tieteellisiä kokeita" Iso-Britannian useita kilometrejä pitkissä kanavissa hyödyntäen teleskooppia ja mastollista venettä todistaakseen maan todellisuudessa olevan litteä. Hän julkaisikin kokeidensa pohjalta tekemänsä havainnot vuonna 1876 julkaistussa kirjassaan Zetetic Astronomy. Rowbothan kirjassaan esittämät teoriat olivat jo julkaisuhetkillä todistettavissa vääriksi, sillä hän ei laskuissaan ollut ottanut huomioon valon käyttäytymistä luonnollisessa ympäristössö. Tästä huolimatta Rowbothanin teoria Maan olemusta sai paljon kannatusta ja tät kautta aloitti yhä voimissaan olevan litteä maa -liikkeen.