Kaksi nuorta herraa vieraassa kaupungissa, koulussa ja kulttuurissa. Kaupunki, jossa on arkipäivää luistaa liikennesäännöistä ja käydä kahvilla kolmesti päivässä. Nautimme. Kerromme nyt, miksi Erasmus-projekti on mahtava keksintö ja mitä näimme, kuulimme ja tunsimme Frascatissa. 

Samuli: ensimmäisenä päivänä matkalla kouluun. Jännitti vähän. Puhuukohan ne englantia? Miten esittelinkään itseni italiaksi? Sen muistin, mutta muusta en tiennyt. Heti koulun pihalle päästyäni, sain esitellä itseni noin 50 kertaa, onneksi osasin. Luokat olivat melko tutun oloisia: parisuhteiden julistuksia seinillä, paksuja kirjoja ja väsyttäviä oppitunteja. Päivänä kolme toimin jo autopilotilla. Osallistuin muutamalle tunnille, jaoin päivän kuulumiset tuttujen kesken ja hain juoma-automaatista limpparia. Tuntui tutulta, vähän kuin yläasteella. Lempituntejani olivat kemian, matikan ja fysiikan tunnit, sillä siellä käsiteltiin meille ihan kaikille yhteisiä luonnonlakeja.  

Samuel: ensimmäiset päivät olivat tosi jännittäviä ja koko ajan tapahtua uusia juttuja, mutta pikkuhiljaa minulle ja Samulille alkoi muodostua jonkinlainen rytmi; Herätys 6.40 (aamuruuhkan takia), koulussa 8.00–13.00/14.00 ja siitä meidän host-perheiden luo, josta iltapäivällä mahdollisesti lähdimme käymään jossakin, esim. Rooma tai Tivoli. Kotitehtävien määrästä riippuen saatoimme joskus käydä yhdessä Frascatissa tai Roomassa luokkakavereiden kanssa.  

Samuli: lauantaina, kaupungilla. Törmäsimme kavereihimme sattumalta, joiden kanssa menemme hengailemaan terassille. Puheenaiheet ovat melko tavanomaisia nuorille. Liityn keskusteluun välillä italiaksi, mistä olin ylpeä. Voin tunnustaa teille, että ymmärsin myös puheen, kun tuttuni puhuivat minusta italiaksi minun kuullen. Toivottavasti he eivät lue tätä! Keskusteluissa oli aina energiaa, ääntä ja naurua. Ei hiljaista hetkeä. Palaan siihen, että hengailumme terassilla alkoi sattumalta. Siihen kaikki uskoo Italiassa. Suunnitelmat tehdään korkeintaan parin päivän päähän. Välillä host-kodista lähtiessäni en tiennyt, mihin olemme menossa. Mukavaa jännitystä, mutta erilaista. 

Samuel: ja jos jotain jäi mieleen reissusta, niin se oli autoilu ja liikenne. Heti ensimmäisenä päivänä, kun saavuimme Roomaan, meillä kesti 2h 30min päästä lentoasemalta Frascatiin. Kyseisen matkan pituus oli noin 40 km ja 75 % matkasta nopeusrajoitus oli 130 km/h. Liikennettä oli siis niin paljon kaikkialla joka päivä, että 8 km matkalle piti varata 50 min ajoaikaa. Vaikka liikenteessä joutui istumaan ajoittain kauan, se oli hyvää aikaa sosialisoida host-perheen kanssa.