1920-luku oli vuosikymmen, jonka kulttuuria leimasi iloisuus ja vallattomuus. Ensimmäisen maaimansodan jälkeen pako todellisuudesta oli Euroopassa tarpeen ja tähän tarjosi apuaan uudehko elokuvateollisuus. Kirjallisuus, musiikki ja elokuvat tarjosivat vaihtoehtoisen maailman korostaen epäsovinnaisuutta ja vastakkaisuutta vanhoille arvoille.
Vuosikymmen merkitsi kokonaisuudessaan voimakasta uudistumisen vaihetta. Ihmiset kokivat elävänsä jonkinlaisessa välitilassa matkalla vanhasta uuteen. Modernia kaupunkielämää luonnehtivat muuttunut elämärytmi, kasvanut kulutus ja uudenlainen kulttuuri. Maailma koettiin pienemmäksi, ja kaukaisten maiden ihailu eli kaukokaipuu oli muotia.
1920-luvulla Suomen väkiluku kasvoi 3,1 miljoonasta 3,4 miljoonaan. Kaupungistuminen ja hyvinvoinnin lisääntyminen vähensivät syntyvyyttä, ja kuolleisuus laski lääketieteen kehittyessä ja ravinnon saatavuuden parantuessa. Tämä merkitsi väestön ikärakenteen muuttumista pyramidista nelikulmioksi; lapsia oli vähemmän ja aikuiset elivät pidempään.
