Suomi sai varsinaisesti oman virallisen lippunsa vasta vuonna 1918, mutta kuitenkin jo tätä ennen löytyy historiasta mainintoja erityisistä Suomessa käytetyistä lipuista. Kun Suomi vuonna 1581 sai suuriruhtinaanmaan arvon (Ruotsin alaisuudessa) ja oman leijonavaakunan, ryhdyttiin täällä käyttämään punakeltaisia värejä kansallisväreinä. Usein lipuissa oli kuvattuna punaisella pohjalla kultainen jalopeura, joka tallasi käpälillään itämaista käyräsapelia.

1860-luvulla Suomessa heräsi ensimmäisen kerran laajempaa keskustelua omasta kansallislipusta. Tämä liittyi Suomessa viriävään suomalaisuusaatteeseen (fennomaniaan). Vuonna 1863 Suomessa tehtiin jo useita luonnoksia Suomen kansallislipuksi. Helsingfors Dagbladetin yhdessä ehdotuksessa oli punaisella pohjalla keltainen risti, jota reunusti sininen raita. Zachris Topeliuksen lippuehdotuksessa oli valkoisella pohjalla kolme sinistä raitaa vinottain ja keskimmäisen raidan keskellä oli viisisakarainen tähti. Lehdessä esiteltiin myös lippu, jossa oli valkoinen risti sinisellä pohjalla. Ehkäpä hauskin aikalaisehdotus oli Otto Donnerin lippu, jossa oli valkoisella pohjalla sininen raita vinottain ja oikea yläkulma ja vasen alakulma olivat punaiset. Aikalaiset näet pitivät tätä ehdotusta paremminkin karkkipaperikilpailuun sopivana.