Suomessa on tällä hetkellä toiminnassa neljä ydinvoimalaa. Näistä kaksi sijaitsee Loviisan Hästholmenissa ja kaksi Eurajoen Olkiluodossa. Olkiluotoon on rakenteilla vielä kolmas ydinreaktori. Ydinvoimalla tuotetaan Suomessa noin neljäsosa kaikesta sähköstä, ja kokonaisenergiasta vajaa viidennes. Voimaloissa käytettävä uraani on peräisin ulkomailta, esimerkiksi Kanadasta ja Australiasta, mutta uraania on Suomenkin kallioperässä.

Kaikki nykyiset ydinvoimalat ovat niin sanottuja fissiovoimaloita. Niissä energiaa saadaan polttoainesauvoissa olevien raskaiden uraaniatomien ytimien halkeamisesta eli fissiosta. Näin saadulla energialla kuumennetaan vettä. Kun vesi kuumenee, syntyy höyryä, joka paineellaan pyörittää sähkögeneraattoriin liitettyä turpiinia.

Ydinenergialla on monia etuja. Uraanipolttoaineen määrää kohti laskettuna energiaa saadaan valtavasti. Yhdestä grammasta uraania voi ytimien halkeamisen myötä vapautua yhtä paljon energiaa kuin kolmesta tonnista hiiltä. Niinpä toimiva ydinvoimala tuottaa sähköä erittäin paljon. Toinen merkittävä etu ydinvoimassa on sen sähköntuotannon tasaisuus ja tuotetun sähkön hinnan ennustettavuus. Esimerkiksi tuuli- ja vesivoimassa sähköntuotanto vaihtelee vuodenaikojen ja säiden mukaan. Ydinvoimassa tällaista ongelmaa ei ole. Ydinvoimaloissa käytetty "polttoaine" ei pala sanan varsinaisessa merkityksessä. Siitä ei synny palamiskaasuja, kuten hiilidioksidia. Niinpä ydinvoima on ilmastonmuutoksen kannalta selvästi parempi energiantuotantomuoto kuin esimerkiksi fossiiliset polttoaineet. Suomessa on runsaasti sellaista teollisuutta, joka tarvitsee paljon sähköä. Tällaista teollisuutta ovat esimerkiksi metallien valmistus ja paperin tuotanto. Niiden kannalta ydinvoima on hyvä energiantuotantomuoto.

Ydinenergiaan liittyy myös useita huonoja puolia. Uraani on kallioperässä suhteellisen yleinen alkuaine, mutta ydinpolttoaineena käytettävää uraanin isotooppia U-235 on kaikesta uraanista vain hyvin pieni osa. Niinpä nykyisen kaltaisella ydinvoimalla ei voida ratkaista maailman energiantarvetta. Arviot uraanin riittävyydestä vaihtelevat sadan vuoden molemmin puolin. Ydinpolttoaineesta syntyy käytettäessä voimakkaasti radioaktiivista ydinjätettä. Tuo jäte on pidettävä erillään eliökunnasta satojatuhansia vuosia. Suomessa tämä ongelma on ratkaistu siten, että käytetty polttoaine haudataan kupariin ja betoniin kapseloituna syvälle kallioperään. Tällainen loppusijoituspaikka on rakenteilla Olkiluotoon.

Ydinjätteen ohella ehkä tunnetuin ydinvoiman ongelma on ydinonnettomuuden riski. Jos ydinvoimalan polttoainesauvojen uraani pääsee hajoamaan hallitsemattomasti, voi seurauksena olla ydinreaktorin sulaminen tai jopa räjähtäminen. Tällöin ympäristöön pääsee radioaktiivisia aineita, jotka aiheuttavat mutaatioita ja syöpää. Tällaisten ydinonnettomuuksien riski on pieni, mutta muutamia onnettomuuksia on tapahtunut. Näistä suurimpia ovat olleet Tšernobylin ydinvoimalan räjähtäminen Neuvostoliitossa vuonna 1986 sekä Fukushiman ydinvoimalaonnettomuus vuoden 2011 tsunamin yhteydessä.

Ydinvoimalat ovat suuria yksiköitä, jotka voivat huolehtia hyvin suuresta osasta sähköntuotantoa esimerkiksi Suomessa. Yhtäältä tämä on ydinvoiman etu, mutta toisaalta siihen sisältyy myös uhka. Jos voimalalle sattuu jotakin, se vaikuttaa suuresti energian saatavuuteen. Erityisesti kriisiaikoina riippuvuus ydinvoimasta voi lisätä yhteiskunnan haavoittuvuutta.



Loviisan ydinvoimala.