Kivihiili on öljyn jälkeen maailman toiseksi merkittävin energianlähde. Fossiilisista polttoaineista sen riittävyys on kaikkein suurin, useita satoja vuosia. Maailman energiantuotannosta kivihiilen osuus on noin kolmannes ja sen merkitys kasvaa edelleen voimakkaasti, erityisesti Kiinan talouskasvun myötä. Suomessa kivihiilellä tuotetaan noin 10 % kokonaisenergiasta. Tämä osuus vaihtelee vuosittain sen mukaan, kuinka muuta energiaa, erityisesti vesivoimaa, on saatavilla. Lisäksi talvien vaihteleva kylmyys tai leutous vaikuttaa kivihiilen tarpeeseen Suomessa. Kivihiiltä käytetään lähinnä sähkön ja kaukolämmön tuotantoon. Suomessa käytettävä kivihiili on peräisin pääosin Venäjältä ja Puolasta.

 

Noin 350 miljoonaa vuotta sitten alkaneella hiilikaudella maapallon kasvillisuus oli hyvin runsasta. Tästä kasvillisuudesta syntyi paksuja turvekerrostumia, joista osa hautautui maakerrosten alle. Vuosimiljoonien aikana nämä kerrostumat ovat muuttuneet kivihiileksi. Kuten muissakin fossiilisissa polttoaineissa, kivihiilenkin energia on siis alun perin lähtöisin auringosta. Muinoin vallinneiden saniaismetsien kasvit ovat yhteyttämisellään vanginneet tuota energiaa ja sitoneet samalla ilmassa ollutta hiilidioksidia.

 

Kivihiilellä on monia etuja. Sen varannot maailmalla ovat runsaat, ja ne ovat jakautuneet monien maiden alueille. Siksi sen hinta on huomattavasti edullisempi ja vakaampi kuin esimerkiksi öljyn. Kivihiiltä on kiinteänä polttoaineena helppo louhia, kuljettaa, varastoida ja käyttää. Se kestää hyvin pitkäaikaistakin varastointia, minkä vuoksi se on hyvin käyttökelpoinen voimanlähde poikkeusolojen tai kulutuspiikkien varalle.

Fossiilisista polttoaineista kivihiili on eniten saastuttava. Ilmastonmuutosta aiheuttavan hiilidioksidin lisäksi siitä vapautuu ilmaan happamoittavia rikki- ja typenoksidipäästöjä. Puhdistamattomissa savukaasuissa on lisäksi terveydelle haitallisia pienhiukkasia. Koska kivihiilen varat ovat suuret ja hinta edullinen, sen potentiaali aiheuttaa ilmastonmuutosta on suuri.