Öljy ja maakaasu ovat fossiilisia polttoaineita. Ne ovat syntyneet miljoonien vuosien aikana merieliöiden jäännöksistä, jotka ovat jääneet hapettomaan tilaan vedenalaisten kerrostumien alle. Nämä ovat maankuoren liikkeiden yhteydessä jääneet kallioperän sisään. Siellä vallinneessa kovassa paineessa ja korkeassa lämpötilassa jäännökset ovat muuttuneet öljyksi ja maakaasuksi. Näitä polttoaineita saadaan käyttöön poraamalla niitä kallioperän sisässä sijaitsevista öljytaskuista. Öljyn riittävyyttä ei voi tarkkaan tietää, sillä siihen vaikuttaa paitsi se, kuinka paljon varoja on löytämättä, myös kulutuksen globaali kehitys ja öljyn hinta. Nykyisen kulutuksen ja hintakehityksen perusteella tällä hetkellä todetut öljyvarat riittävät noin 40 vuodeksi.

 

Öljy on maailman tärkein energianlähde. Noin kolmannes maailman energiankulutuksesta tyydytetään öljyllä. Suomessa osuus on pienempi, noin 24 %, sillä täällä puun ja ydinvoiman osuus energiantuotannosta on suurempi kuin maailmalla keskimäärin. Öljy on ylivoimaisesti tärkein liikenteen energianlähde. Lisäksi sitä käytetään sähköntuotannossa, teollisuudessa ja lämmityksessä.

 

Öljyn suureen merkitykseen on monta syytä. Maaöljy on monipuolinen raaka-aine, josta saadaan monenlaisia tuotteita. Siitä voidaan jalostaa mm. nestekaasua, bensiiniä, lentokoneiden kerosiinia, dieseliä ja raskasta polttoöljyä. Polttoaineiden lisäksi siitä saadaan muoveja sekä asfalttiin tarvittavaa bitumia. Öljyä on helppo kuljettaa putkissa, tankkereissa ja säiliöautoissa. Lisäksi öljyn tuotannolla, jalostuksella ja käytöllä on pitkät perinteet.

 

Ympäristön kannalta öljy on hyvin haitallinen energianlähde. Fossiilisena polttoaineena sen käyttö lisää ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta, mikä aiheuttaa ilmastonmuutosta. Öljyn poltosta syntyy myös rikin ja typen oksideja, jotka synnyttävät happamia sateita sekä suurkaupunkeja vaivaavaa savusumua, smogia. Lisäksi erilaisia öljypohjaisia polttoaineita käytettäessä muodostuu häkää, erilaisia hiilivetyjä sekä haitallisia pienhiukkasia. Joissakin polttoaineissa voi olla mukana myrkyllisiä raskasmetalleja.

 

Siihen, kuinka paljon öljyn palamisesta syntyy päästöjä, vaikuttaa polttoaineen laatu, palamislämpötila ja hapen saatavuus sekä savukaasujen puhdistus. Mitä täydellisempää palaminen on, sitä vähemmän syntyy haitallisia yhdisteitä. Öljypolttoaineiden poltosta vapautuvan, ilmastonmuutosta aiheuttavan hiilidioksidin määrää ei kuitenkaan ole mahdollista vähentää muutoin kuin lisäämällä seokseen uusiutuvia polttoaineita.

 

Öljystä koituu ympäristöongelmia jo ennen kuin sitä on poltettukaan. Sitä pääsee pumppauksen yhteydessä ympäristöön, mikä voi aiheuttaa vahinkoa esimerkiksi merieliöstölle. Myös kuljetuksen yhteydessä öljyä voi päästä ympäristöön. Öljyputki voi rikkoutua ja tankkeri ajaa karille. Luontoon päästessään öljy on vahingollista, sillä se on eliöille myrkyllistä. Jos öljyä pääsee veteen, osa öljystä jää veden pintaan. Tällöin se estää hapen siirtymistä ilmasta veteen, jolloin vesiekosysteemi voi kärsiä hapen puutteesta. Vesilintujen höyhenpeitteet vahingoittuvat öljystä, sillä se liuottaa höyhenpeitteen ja ihon tärkeitä, vedeltä suojaavia rasvakerroksia, jolloin linnut paleltuvat herkästi.

 

Maakaasu on fossiilisista polttoaineista vähiten vahingollinen. Se koostuu pääasiassa kevyestä metaanikaasusta, jonka palaessa kunnolla syntyy vain vesihöyryä ja hiilidioksidia. Näin ollen siitä ei synny happamoittavia päästöjä, smogia synnyttäviä hiilivetyjä eikä haitallisia pienhiukkasia. Maakaasu on kuitenkin osa fossiilisia, kierrosta poistuneita hiilivarastoja. Siksi myös sen käyttö polttoaineena lisää ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta, mikä aiheuttaa ilmastonmuutosta. Tunnetut maakaasuvarat riittävät nykykulutuksella noin 60 vuodeksi.

 

Suomeen maakaasua tulee Venäjältä. Sitä kuljetetaan putkiverkostossa, joka ulottuu Etelä- ja Kaakkois-Suomeen. Maakaasua käytetään pääasiassa lämmön ja sähköntuotantoon. Liikenteessä on myös jonkin verran maakaasua käyttäviä autoja, mutta niiden osuus kaasun kulutuksesta on pieni.