Sinfonia on moniosainen, orkesterille sävelletty teos. Sen osat ovat luonteeltaan ja tempoltaan vaihtelevia. 1700-luvulla vakiintui varsin yleinen tempon mukaan jakautuva rakenne:

1. osa: nopea (italiaksi allegro)
2. osa: hidas (andante)
3. osa: nopeahko, tanssillinen (esimerkiksi menuetti)
4. osa: nopea (allegro tai presto)

Tuohon aikaan säveltäjät olivat usein jonkun ylimyksen tai kuninkaallisen palveluksessa. Sinfonioita sävellettiin usein juhlia tai muita tilaisuuksia varten. Näillä teoksilla säveltäjät pyrkivät tietysti pitämään työnantajansa tyytyväisenä.

Tämä vaikutti varmasti sävellyksen muotoon, sillä:

1. osa herätti kuulijan mielenkiinnon
2. osa toi vaihtelua ja kauniita melodioita
3. osa laittoi svengaamaan
4. osa ei saanut olla liian hidas, koska lopuksi piti saada kunnon aplodit yleisöltä.

Sinfonia on kokonaisuus, jonka osien välissä ei taputeta.