Varhaiskasvatuksessa lapselle on annettava tukea yksilöllisesti suunniteltuna erityisenä tukena, kun yleinen tuki tai tehostettu tuki ei riitä. Erityistä tukea voidaan antaa vammasta, sairaudesta, kehityksen viivästymisestä tai muusta, merkittävästi toimintakykyä alentavasta lapsen oppimisen ja kehityksen tuen tarpeesta johtuen. Erityinen tuki on vahvin varhaiskasvatuksessa annettavan tuen taso. Lapsen tuen tarpeen vaatiessa tuki voidaan aloittaa suoraan erityisen tuen tasolla.

Lapsella on oikeus saada erityistä tukea heti tuen tarpeen ilmetessä. Erityinen tuki muodostuu useista tuen muodoista ja tukipalveluista, ja on jatkuvaa ja kokoaikaista. Erityisen tuen antamisesta tehdään hallintopäätös¹²⁷.

KANNONKOSKELLA

Erityisen tuen  tehtävänä on antaa lapselle kokonaisvaltaista ja suunnitelmallista kasvun ja oppimisen tukea sekä edistää hänen oppimisedellytyksiään. Varhaiskasvatusjohtaja tekee hallintopäätöksen erityisestä tuesta. Päätös perustuu aina moniammatilliseen asiantuntija-arvioon tai lääketieteellisen lausuntoon. 

Tehostetun tuen tavoin myös erityinen tuki perustuu henkilöstön hyvälle perusosaamiselle, jota tarpeen mukaan jatkuvasti vahvistetaan. Pedagoginen, kasvatuksellinen ja hoidollinen tuki vahvistuu ja monipuolistuu entisestään. Erityisessä tuessa rakenteellisen tuen osuus korostuu. Henkilökohtaisen avun tarve on lähes kokoaikaista. Henkilöstöresurssia lisätään tarpeen mukaan joko niin, että ryhmään sijoitetaan erityisavustaja ja/tai ryhmässä hoidettavien lasten määrää vähennetään. Erityistä tukea tarvitsevan lapsen mahdollisuus osallistua ryhmän toimintaan sen tasavertaisena jäsenenä vaatii koko ryhmän henkilöstöltä tiivistä yhteistyötä ja sitoutumista tukitoimien toteuttamiseen.

127 Varhaiskasvatuslaki 15 e §