Juhlivia voittajia, katkeria häviäjiä

Sodan päätyttyä elämä palasi vähitellen normaaleihin uomiinsa. Eduskunta kokoontui taas Helsinkiin, tosin vajaalukuisena. Osa punaisen puolen sosiaalidemokraattisista kansanedustajista oli kuollut, osa piileskeli maan alla peläten joutuvansa vankileirille ja osa oli paennut Venäjälle. Vain yksi sosiaalidemokraattinen kansanedustaja osallistui eduskuntatyöhön. Sodan jälkeistä eduskuntaa kutsuttiinkin tynkäeduskunnaksi.

Sisällissodan jälkeen maa jakautui kahtia voittajiin ja häviäjiin. Sodan jäljet säilyivät pitkään ihmisten mielessä. Valkoiset juhlivat vuosittain voiton päivää 16.5. näyttävästi, ja sodassa kuolleita valkoisia sotilaita muistettiin sankarivainajina.

Punaiset olivat katkeria tappiostaan, etenkin valkoisten kostotoimenpiteistä sodan jälkeen ja vankileireillä kuolleista. Katkeruus oli erityisen suurta punaorpojen keskuudessa. Punaiset eivät voineet samalla tavalla muistella sodassa menehtyneitä läheisiään, sillä valkoiset rajoittivat kuolleiden punaisten julkista kunnioittamista. Punaisten joukkohaudoille ei saanut kokoontua, eikä niille sopinut viedä kukkia. Niinpä punaisten omaiset joutuivat käymään läheistensä haudoilla salaa.

Valkoiset kutsuivat sotaa vapaussodaksi. He kokivat, että valkoisten voitto varmisti Suomen säilymisen itsenäisenä. He uskoivat, että punaisten voitto olisi luistanut Suomen osaksi Neuvosto-Venäjää. Punaiset kokivat sodan köyhän luokan taisteluna rikasta luokkaa vastaan eli luokkasotana. Neutraaleja nimiä sodalle ovat sisällissota tai vuoden 1918 sota. Nämä nimet eivät ota kantaa siihen, miksi sota syttyi.

Suomi – melkein kuningaskunta

Vaikka Suomi oli itsenäisyysjulistuksen mukaan tasavalta, suuri osa valkoisten kansanedustajista halusi sisällissodan jälkeen Suomen hallitsijaksi kuninkaan. He uskoivat, että voimakas kuningas kykenisi estämään sisällissodan kaltaiset tapahtumat. Punaisten puolella taistelleetvastustivat maan muuttamista kuningaskunnaksi. He kannattivat tasavaltaa. Se tarkoittaa maata, jota johtaa eduskunta ja presidentti. He eivät halunneet antaa liian paljon valtaa yhdelle henkilölle.

Kuninkuuden kannattajilla oli sodan jälkeisessä tynkäeduskunnassa enemmistö. Niinpä eduskunta päätti, että Suomesta tulee kuningaskunta. Samalta istumalta eduskunta valitsi Suomen kuninkaaksi Hessenin prinssi Friedrich Karlin, joka oli Saksan keisari Wilhelm II:n sukulainen. Saksalaisen kuninkaan uskottiin vahvistavan Suomen ja Saksan välejä. Saksa oli vahva suurvalta, eikä sen tappiota ensimmäisessä maailmansodassa osattu vielä tuolloin arvata.

Friedrich Karl ei ehtinyt toimia päivääkään Suomen kuninkaana. Kuukausi sen jälkeen, kun hänet oli valittu Suomen kuninkaaksi, Saksa hävisi ensimmäisen maailmansodan. Muuttuneessa tilanteessa Friedrich Karl kieltäytyi kuninkuudesta, ja Suomesta tehtiin lopulta tasavalta. Suomen ensimmäiseksi presidentiksi valittiin vuonna 1919 J. K. Ståhlberg. Kuninkaan kannattajien painostuksesta presidentille annettiin laajat valtaoikeudet.