1. Toimi munkkina ja opettajana benediktiiniläisluostarissa.

2. On nykyaikaisen nuottikirjoituksen tärkeä kehittäjä.

3. Kehitti solmisoinnin jota käytetään ympäri maailmaa vielä nyt, yli tuhat vuotta myöhemmin.

Guido Arezzolainen eli keskiaikaisessa Italiassa tuhat vuotta sitten. Guido oli opissa luostarissa Pomposassa. Siihen aikaan monet pienet pojat lähtivät oppiin luostareihin.

Ellet vielä tiedä, niin luostari on paikka, jossa ihmiset omistavat elämänsä Jumalan palvelemiselle. Luostarissa asuvia naisia kutsutaan nunniksi ja miehiä munkeiksi. Guidosta tuli aikuisena benediktiiniläismunkki.

Keskiaikana kaikki musiikki opeteltiin korvakuulolta ulkoa. Munkkina Guidon tärkein työ oli opetella ja laulaa gregoriaanisia lauluja – ja opettaa lauluja muille. Guido toimi opettajana luostarissa Arezzo-nimisessä kaupungissa. Siitä hän sai myös nimensä Arezzolainen.

Munkit käyttivät valtavasti aikaa laulujen ulkoa opetteluun ja muistissa pitämiseen. Laulujen opetteluun kului oikeastaan koko elämä! Guidon kerrotaan sanoneen näin:

Tällä hän tarkoitti sitä, että kovasta työstä huolimatta laulajat saivat kovin vähän aikaiseksi elämässään. He opettelivat ja opettelivat ja opettivat lauluja edelleen, mutta muisti on rajallinen eikä kaikki millään pysy mielessä.

Eikö aikaa voisi käyttää johonkin hyödyllisempäänkin, mietti Guido ja olisit varmaan miettinyt sinäkin. Hän alkoi sinnikkäästi pohtia, miten laulut voisi kirjoittaa muistiin niin tarkkaan, että muisteleminen ei olisi enää niin vaikeaa. Ja työ tuottikin tulosta! Guidon ansioista meillä on nyt nuottiviivastolle kirjoitetut nuotit!

Lisäksi Guido Arezzolainen antoi sävelille omat laulunimet, joita yhä käytetään musiikin opiskelussa. Näiden nimien mukaan laulettaessa tiedetään, miten kaukana viivastolla – ylös tai alaspäin – tarkoitettu sävel on verrattuna edelliseen. Sävelten laulunimet olivat silloin UT, RE, MI, FA, SOL ja LA. Laulunimet ovat muuttuneet vuosien saatossa hieman, mutta periaate on pysynyt samana. UT muuttui DO:ksi ja uutena tulokkaana mukaan tuli TI. Lisäksi SOL muuttui SO:ksi. Guido otti laulunimet Johannes Kastajalle omistetun hymnin sanojen alkutavuista.

Kuten aina, kun joku keksii jotain oikein nerokasta, eivät kaikki pitäneet Guidon uudesta tavasta helpottaa nuottikirjoituksella laulujen muistamista ja opettaa laulamaan solmisoiden. Tarina kertoo, että kateelliset munkit ajoivat harmistuneena Guidon pois kotoaan luostarista. Lopulta Guido kuitenkin sai Paavin, eli kirkon päällikön, puolelleen ja niinpä solmisointi ja nuottikirjoitus ovat säilyneet meidän aikaamme asti!