Alkuaineiden merkitsemiseen käytetään kansainvälisiä lyhenteitä eli kemiallisia merkkejä. Lyhenteet ovat peräisin aineen latinan- tai kreikankielisestä nimestä. Hapen kemiallinen merkki on O (kreik. oxys so. tuoksuva), vedyn H (kreik. hydrogenium, so. hydro-gen, veden-muodostaja) ja raudan Fe (lat. ferrum).

Kemiallisella merkillä on useita merkityksiä. Tilanteen mukaan sillä tarkoitetaan ainetta itsessään, esimerkiksi kultaa, kyseisen alkuaineen atomia tai jotain tiettyä määrää kyseistä ainetta. Esimerkiksi merkinnällä CH₄ voidaan tarkoittaa metaanimolekyyliä tai yhtä litraa metaanikaasua. Asiayhteys ratkaisee, mitä kemiallisella merkillä kussakin yhteydessä tarkoitetaan.

OPETTELE SEURAAVIEN ALKUAINEIDEN KEMIALLISET MERKIT KOETTA VARTEN

ALKUAINE	KEM. MERKKI		ALKUAINE	KEM. MERKKI		ALKUAINE	KEM. MERKKI
alumiini	Al		hiili	C		lyijy	Pb
argon	Ar		hopea	Ag		magnesium	Mg
barium	Ba		jodi	I		natrium	Na
boori	B		kalium	K		rauta	Fe
bromi	Br		kalsium	Ca		rikki	S
elohopea	Hg		kloori	Cl		sinkki	Zn
fluori	F		kromi	Cr		tina	Sn
fosfori	P		kulta	Au		typpi	N
happi	O		kupari	Cu		uraani	U
helium	He		litium	Li		vety	H

Kemiallisen merkin perässä olevalla luvulla ilmoitetaan kyseisten atomien lukumäärä. Se merkitään alaindeksiksi. Esimerkiksi vety esiintyy normaaleissa olosuhteissa kahden vetyatomin muodostamana vetymolekyylinä. Hiili taas voi esiintyä monien hiiliatomien muodostamana pitkänä ketjuna tai putkena. Vetyatomia kuvaava merkintä on H, mutta vetymolekyylin merkintä on H₂.



Hiiliputki.


Sama pätee yhdisteiden kemiallisen kaavan kirjoittamisessa. Yhdisteessä olevan saman alkuaineen lukumäärä ilmoitetaan kemiallisen merkin jälkeen alaindeksiin merkityllä numerolla. Esimerkiksi vesimolekyylin kaava H₂O tarkoittaa sitä, että molekyyli rakentuu kahdesta vetyatomista ja yhdestä happiatomista. Alaindeksi yksi jätetään yleensä merkitsemättä.