Kielitaidon kehittyminen (Eurooppalainen viitekehys ja YKI). Kuva: Pertti Pyhtilä

Uuden kielen oppiminen on prosessi, joka lähtee liikkeelle siitä, että opitaan ymmärtämään ja käyttämään tuttuja arkipäivän ilmauksia. Alkeiskielitaito liittyy yksinkertaisiin, konkreettisiin asioihin ja asioimistilanteisiin. Alussa sanastoa ja rakenteita on hallussa vähän ja niiden oppiminen tapahtuu helpommin. Kielitaidon kehittyessä siirrytään lähiympäristöstä ja sen käsinkosketeltavista ilmiöistä kohti abstraktimpia, käsitteellisempiä asioita. Kielitaidon karttuessa kasvaa sekä se, mitä osaa, mutta samanaikaisesti myös uuden opittavan määrä.

Se, kuinka nopeasti uutta kieltä oppii, riippuu monesta tekijästä. Aiemmat kieliopinnot vaikuttavat, samoin oppijan mahdolliset oppimisvaikeudet ja oppimistyyli. Jos oma äidinkieli on rakenteellisesti tai kulttuurisesti hyvin kaukana suomen kielestä, oppiminen voi kestää kauemmin. Merkityksensä on myös oppijan elämäntilanteella ja terveydellä. Uuden kielen opinnot voivat olla vaikeat, jos esimerkiksi takana on raskaita elämänkokemuksia, kuten pako kotimaasta, terveydellisiä ongelmia tai epätietoisuus toisessa maassa oleskelevan perheen hyvinvoinnista.

LINKKEJÄ

Kielitaitotasotaulukko
Ylen sivuilta, Eurooppalaisen viitekehyksen mukainen kielitaitotasotaulukko

Kielitaitotasotaulukko lyhennettynä versiona
Helsingin yliopiston kielikeskus

Miten opit kieltä?
Jyväskylän yliopiston kielikeskuksen sivuilta. Testaa, millainen kielenoppija olet. Auttaa hahmottamaan, miten kieltä opitaan ja miten opiskelija motivoi itseään.