Luma Sanomat

Yhtälöitä ilman pelkoa – Saara Tuomela tekee matematiikasta konkreettista Post-it-lappujen avulla

Miten yhtälön ratkaiseminen voisi tuntua vähemmän pelottavalta? Mitä tapahtuisi, jos x-kirjainta ei lähestyttäisikään abstraktina matemaattisena symbolina, vaan salaisena aarteenetsintänä? Näitä kysymyksiä pohti kotiopettaja Saara Tuomela kehittäessään projektiaan Exploring Equations with Paper and Post-its, joka esiteltiin Science on Stage -festivaalilla Liettuassa. Projektissa yhtälönratkaisun perusteita opetellaan yksinkertaisten paperisten laskujen ja peitettyjen lukujen avulla tavalla, joka tekee matematiikasta konkreettista ja helposti lähestyttävää.

Tuntemattomasta tutuksi

Projektin lähtökohtana on havainto, jonka moni matematiikanopettaja tunnistaa.

– Monelle oppilaalle matematiikka muuttuu yhtäkkiä vaikeaksi siinä vaiheessa, kun numeroiden tilalle ilmestyy kirjain. Pelko ei välttämättä liity itse laskemiseen, vaan siihen, että tehtävä näyttää erilaiselta kuin ennen, Tuomela kertoo.

Hänen tavoitteenaan on ollut löytää tapa lähestyä tuntemattoman käsitettä leppoisammin ja kiinnostavammin.

– Mietin, miten voitaisiin kohdata se ensimmäinen epävarmuus ja näyttää, ettei x ole mitään mystistä. Kyse on vain sellaisesta tiedosta, jota emme vielä tiedä.

Ajatusta havainnollistetaan aarrekartan avulla.

– X on vähän kuin kartalle merkitty rasti. Sen alla on jotain piilossa, ja meidän tehtävämme on selvittää, mitä siellä on.

SonS2026_posteri_Saara

Oppilaat rakentavat yhtälöt itse

Projektin keskeinen idea perustuu siihen, että oppilaat eivät ratkaise valmiita yhtälöitä, vaan rakentavat niitä itse. Oppilaat kirjoittavat ensin tavallisia laskuja, jotka tuntuvat heistä helpoilta ja tutuilta. Sen jälkeen jokin luvuista peitetään esimerkiksi Post-it-lapulla, jolloin siitä tulee tuntematon. Menetelmä toimii yhteen- ja vähennyslaskuissa sekä kertolaskuissa että jakolaskuissa. 

– Oppilas päättää itse, minkä luvun hän peittää. Kun hän tietää, mitä lapun alla alun perin oli, tehtävä ei tunnu liian vaikealta. Samalla hän alkaa ymmärtää, mitä tuntemattoman ratkaiseminen oikeastaan tarkoittaa. Oppilaat voivat tehdä tehtäviä myös toisilleen. Usein he yrittävät keksiä mahdollisimman hankalan paikan x:lle, mutta koska he ovat itse laatineet tehtävän, tilanteeseen liittyy paljon enemmän leikkiä ja uteliaisuutta kuin pelkoa.

Vaaka auttaa ymmärtämään yhtälön perusidean

Yhtälönratkaisun logiikkaa havainnollistetaan vaa’an avulla. Tasapainossa oleva vaaka kuvaa yhtäsuuruusmerkkiä. Kun toiselle puolelle tehdään jokin muutos, sama täytyy tehdä myös toiselle puolelle.

– Haluan, että oppilaat ymmärtävät yhtälönratkaisun perusperiaatteen eivätkä vain opettele mekaanisia sääntöjä. Jos poistamme jotakin toiselta puolelta, meidän täytyy poistaa sama asia myös toiselta puolelta. Kun tavoite on saada x yksin toiselle puolelle ja kaikki muu toiselle puolelle, ratkaisemisen logiikka avautuu paljon selkeämmin.

Vaikka projekti on alun perin suunniteltu yläkouluikäisille oppilaille, sitä on sovellettu huomattavasti laajemmalle kohderyhmälle.

– Yhtälöt tulevat virallisesti vastaan yleensä kuudennen tai seitsemännen luokan matematiikassa, mutta samantyyppisiä tehtäviä tehdään jo paljon aiemmin. Alakoulussa käytetään sydämiä, mehiläisiä tai muita symboleja tuntemattoman paikalla.

Tuomela onkin huomannut, että x voidaan ottaa käyttöön paljon aiemmin kuin usein ajatellaan. Toisaalta menetelmä on osoittautunut hyödylliseksi myös aikuisille.

– Olen käyttänyt tätä menetelmää jo ensimmäisen ja toisen luokan oppilaiden kanssa. Kun asia esitellään leikillisesti, lapset ymmärtävät sen yllättävän hyvin. Menetelmä toimii myös esimerkiksi lähihoitajaopiskelijoiden kanssa. Monella aikuisella on jäänyt matematiikasta epävarma olo, ja tällainen konkreettinen lähestymistapa auttaa palauttamaan luottamusta omiin taitoihin.

Idea syntyi lastensuojelun koulussa

Menetelmä kehitettiin käytännön tarpeesta. Tuomela työskenteli aiemmin lastensuojelussa, jossa hän tuki oppilaiden koulunkäyntiä yksikön omassa koulussa erityisopettajan rinnalla.

– Meillä oli oppilaita seitsemänneltä luokalta yhdeksännelle luokalle, ja monilla oli erilaisia keskittymisen haasteita. Huomasin, että tavallinen tapa opettaa yhtälöitä ei aina toiminut. Halusin löytää dialogisemman ja toiminnallisemman tavan käsitellä aihetta. Sellaisen, jossa oppilas pääsee itse tekemään ja kokeilemaan eikä vain seuraamaan valmiita ratkaisuja.

Tuomelan projektin ydinajatus on lopulta yksinkertainen: matematiikkaa ei tarvitse pelätä.

– Kun vaikealta näyttävä asia pilkotaan konkreettisiksi ja helposti lähestyttäviksi vaiheiksi, oppilaat huomaavat nopeasti, että he osaavatkin enemmän kuin luulivat. Ja usein juuri se onnistumisen tunne on tärkein askel kohti matematiikan oppimista.

Science on Stage tarjoaa uusia näkökulmia

Science on Stage Europe -festivaalilla Tuomela on nauttinut erityisesti mahdollisuudesta tutustua muiden opettajien projekteihin.

– Olen viettänyt paljon aikaa kiertelemällä ja keskustelemalla muiden osallistujien kanssa. Kotiopetuksessa tulee työskenneltyä kaikkien oppiaineiden parissa, joten olen kiinnostunut hyvin monenlaisista projekteista.

Erityisen inspiroivina hän pitää projekteja, joissa yhdistetään useita oppiaineita saman teeman ympärille.

– Monissa projekteissa yhdistyvät luontevasti esimerkiksi matematiikka, luonnontieteet, taide ja kielet. Sellainen on oppilaille usein paljon kiinnostavampaa kuin oppiaineiden tarkka erottelu.

Lue lisää

Pysy kartalla Science on Stage -toiminnasta ja seuraavasta hausta tilaamalla LUMA-keskus Suomen uutiskirje tästä linkistä tai seuraamalla sivua Science on Stage -toiminta Suomessa.

Artikkeli Yhtälöitä ilman pelkoa – Saara Tuomela tekee matematiikasta konkreettista Post-it-lappujen avulla julkaistiin ensimmäisen kerran LUMA-keskus Suomi.

LUMA-keskus Suomi

Matematiikka kohtaa taiteen – museovierailu innosti oppilaat oppimaan uudella tavalla

Voiko matematiikkaa oppia taidemuseossa? Espoon Kuitinmäen koulun matematiikan opettaja Mire Laine päätti kokeilla. Tuloksena syntyi projekti Educational Math Visit to Art Museum, jossa taidemuseovierailu yhdistyi matematiikan opiskeluun tavalla, joka innosti oppilaita yllättävän paljon. Science on Stage Europe -festivaalilla esitelty projekti sai alkunsa yksinkertaisesta kysymyksestä.

– Veljeni vaimo kysyi minulta, miksi yläkoulussa tehdään niin vähän opintoretkiä. Jäin pohtimaan asiaa ja sitä, mitkä oikeastaan estävät lähtemästä. Usein vedotaan rahaan, mutta pääkaupunkiseudulla on myös ilmaisia museokohteita, Laine kertoo.

Ajatus jäi kytemään. Samalla hän pohti, voisiko matematiikkaa viedä ympäristöihin, joita ei tavallisesti yhdistetä oppiaineeseen.

– Halusin löytää kohteen, jota ei ensimmäisenä ajatella matematiikan näkökulmasta. Siitä lähti ajatus yhdistää matematiikka ja taidemuseo.

Taideteoksia ensin, matematiikkaa myöhemmin

Projektissa oppilaat vierailivat taidemuseossa ja tutustuivat teoksiin ennalta laadittujen kysymysten avulla. Tarkoituksena ei ollut tehdä matematiikkaa museossa, vaan kerätä havaintoja ja tietoa, joita hyödynnettäisiin myöhemmin koulussa.

Museovierailun jälkeen oppilaat palasivat luokkaan ratkaisemaan matematiikan tehtäviä, jotka perustuivat teoksista kerättyihin tietoihin.

– Matematiikan tehtävät rakennettiin niin, että niiden ratkaiseminen edellytti taideteoksista tehtyjä havaintoja. Oppilaat joutuivat siis käyttämään itse keräämäänsä tietoa.

Samalla harjoiteltiin peruskoulun matematiikan sisältöjä monipuolisesti.

– Tavoitteena oli kerrata laajasti peruskoulun matematiikkaa. Se on usein oppilaiden mielestä vähän pakkopullaa, mutta nyt tehtävät saivat aivan erilaisen merkityksen.

SonS2026_posteri_Mire

Oppilaat yllättivät opettajan

Laine tunnustaa lähteneensä projektiin pienin ennakko-odotuksin. Hän ei ollut varma, kuinka innokkaasti teini-ikäiset suhtautuisivat taidemuseovierailuun.

– Olin oikeastaan yllättynyt siitä, kuinka paljon oppilaat pitivät museokäynnistä. Ajattelin etukäteen, ettei viisitoistavuotiaita välttämättä kiinnostaisi taidemuseo kovinkaan paljon. Oppilaat olivat aidosti kiinnostuneita. Osa kysyi jopa, voisiko museossa käydä vapaa-ajalla uudelleen. Tietenkin kannustin siihen.

Innostus näkyi myös myöhemmin matematiikan tunneilla.

– Kun tehtävät liittyivät teoksiin, joita he olivat itse tutkineet, niitä tehtiin aivan erilaisella otteella. Motivaatio oli selvästi korkeampi kuin tavallisissa kertausharjoituksissa.

Taide herätti tunteita, uteliaisuutta ja uusia ideoita

Museokäynniltä jäi mieleen useita teoksia, jotka puhuttelivat oppilaita eri tavoin. Erityisesti Reidar Särestöniemen vahvavärinen taide herätti huomiota.

– Särestöniemen teokset nousivat monessa keskustelussa esiin. Oppilaat kiinnittivät huomiota erityisesti värimaailmaan.

Myös ihmisiä esittävät teokset houkuttelivat osallistumaan.

– Huomasin, että oppilaat menivät teosten viereen seisomaan samoihin asentoihin kuin kuvissa olevat henkilöt ja ottivat siellä selfieitä. He löysivät teoksista myös itsensä ja oman tapansa lähestyä niitä.

Projektin myötä Laine on alkanut nähdä matematiikan oppimisympäristöt aiempaa laajemmin. Kaikkien projektien ei hänen mukaansa tarvitse sisältää varsinaista retkeä.

– Vastaavaa voisi toteuttaa pienemmässä mittakaavassa omassa koulussa. Esimerkiksi oppilaiden omista töistä voisi rakentaa näyttelyn, jonka ympärille laadittaisiin matematiikan tehtäviä. Kohteena ei välttämättä tarvitse olla myöskään museo. Myös koulun piha, lähiluonto tai vaikkapa parkkipaikka voi toimia kiinnostavana lähtökohtana matematiikan tutkimiselle. Olen alkanut miettiä paljon tällaisia vaihtoehtoisia oppimisympäristöjä.

Science on Stage toi uusia näkökulmia

Ensimmäinen osallistuminen Science on Stage -festivaaleille jätti Laineelle erittäin myönteisen vaikutelman.

– Olen ollut yllättynyt siitä, kuinka paljon täällä on osallistujia ja kuinka erilaisista ympäristöistä he tulevat. Mukana on sekä varhaiskasvatuksen että lukion opettajia ja esillä on valtavan monenlaisia projekteja. Täällä on tullut vastaan useita sellaisia ideoita, joita haluan lähteä kehittämään eteenpäin. Lisäksi olen saanut ehdotuksia yhteistyöstä muiden opettajien kanssa.

Laine kokee, että kansainväliset kohtaamiset tuovat energiaa ja uusia näkökulmia opetukseen.

– Tällaisista tapahtumista saa valtavasti virtaa omaan työhön. Kun itse innostuu, on helpompi innostaa myös oppilaita. Juuri nyt fiilis on todella positiivinen.

Projekti osoittaa, että matematiikkaa voi löytää yllättävistä paikoista. Kun oppiminen sidotaan kokemuksiin, havaintoihin ja oppilaiden omaan toimintaan, myös perinteiset sisältöalueet voivat näyttäytyä täysin uudessa valossa.

Lue lisää

Pysy kartalla Science on Stage -toiminnasta ja seuraavasta hausta tilaamalla LUMA-keskus Suomen uutiskirje tästä linkistä tai seuraamalla sivua Science on Stage -toiminta Suomessa.

Artikkeli Matematiikka kohtaa taiteen – museovierailu innosti oppilaat oppimaan uudella tavalla julkaistiin ensimmäisen kerran LUMA-keskus Suomi.

LUMA-keskus Suomi

Lintuja, luontoa ja kansainvälistä yhteistyötä – eskarit seurasivat siivekkäitä ystäviään yli maarajojen

Mitä koulun pihalla oikeastaan elää? Tähän kysymykseen lähdettiin etsimään vastausta Taipalsaaren Kirkonkylän koulun esiopetuksessa. Matkan varrella projekti kasvoi pelkkää luonnon havainnointia laajemmaksi, kun mukaan tuli päiväkoteja muista maista, taidetta, matematiikkaa, lintujen tunnistamista ja ennen kaikkea lasten omaa uteliaisuutta.

Science on Stage Europe -festivaalilla Liettuassa esitelty projekti Through the Eyes of a Jay: A Child-Led Exploration of Birds and Seasons sai alkunsa lasten kysymyksistä. Projekti oli toteutettu yhteistyössä tanskalaisen Lille Værløse Skolen opettajan Mette Hejn kanssa.

– Alun perin havainnoimme ihan kaikkea, mitä koulun pihalla näkyi. Huomasimme kuitenkin pian, että linnut olivat se ryhmä, joka herätti lapsissa eniten kiinnostusta. Siitä syntyi ajatus lähteä tutkimaan niitä tarkemmin yhdessä tanskalaisen Meten kanssa, kertoo projektia esitellyt esiopetuksen opettaja Kirsi Rehunen.

Lasten kysymykset ohjasivat tutkimusta

Projekti rakentui lasten omien havaintojen ja kysymysten ympärille. Kysymyksiä kertyi lopulta noin viisikymmentä ja niiden joukossa oli niin suuria kuin pieniäkin pohdintoja.

Lapset halusivat tietää, mitä lintuja heidän kotiseudullaan elää, millaisia ääniä ne pitävät ja miksi jotkin linnut tuntuvat olevan kaikkialla. Yksi lapsista pohti jopa, kuuluiko pihalta kummituksen ääni. Myöhemmin selvisi, että salaperäisen äänen takana olikin sepelkyyhky.

– Kysymykset lähtivät aidosti lasten arjesta. Jotakuta mietitytti, miksi jäätelökioskin ympärillä pyörii niin paljon lintuja. Toiset halusivat tietää, minne kuhankeittäjä talveksi katoaa tai voiko saman linnun tavata myös toisessa maassa, Rehunen kertoo.

Vuodenaikapuu kasvoi havaintojen mukana

Projektin keskiössä oli luonnon havainnointi. Lapset rakensivat suuren vuodenaikapuun, johon kirjattiin eri vuodenaikoina tehdyt havainnot. Syksyn, talven, kevään ja kesän lintulajit muodostivat vähitellen yhteisen visuaalisen tarinan lähiluonnosta.

Merkittävä osa työskentelystä tapahtui metsässä. Taipalsaarella ryhmä retkeili säännöllisesti lähimetsään, jossa havainnointia harjoiteltiin rauhassa ja keskittyen.

– Syksyllä viiden minuutin hiljainen havainnointitehtävä tuntui lapsista todella pitkältä. Keväällä tilanne oli aivan toinen. Silloin viisi minuuttia ei enää riittänyt, vaan lapset olisivat halunneet jatkaa tarkkailua pidempään.
Metsäretkillä apuna olivat myös Etelä-Karjalan lintuyhdistyksen asiantuntija Kirsi Hovilehto, joka auttoi tunnistamaan alueen lajeja ja kertoi lintujen elämästä.

SonS2026_posteri_kirsi

Ystäviä Tanskasta, Latviasta ja Etiopiasta

Projekti ei jäänyt vain Suomen rajojen sisäpuolelle. Yhteistyökumppanit Tanskasta seurasivat oman ympäristönsä lintuja ja vertailivat havaintojaan suomalaisten lasten kanssa. Yhteisiä keskusteluja käytiin etäyhteyksien välityksellä. Lapset pohtivat esimerkiksi, mitä lajeja eri maissa tavataan ja miten vuodenaikojen vaihtelu näkyy lintujen käyttäytymisessä.

Mukana oli myös päiväkoteja Latviasta sekä yhteys kansainväliseen kouluun, Etiopiaan. Yksi videokeskusteluista jäi erityisesti Rehusen ja ryhmän mieleen.

– Etiopialaisessa luokassa oli yhtäkkiä valtavan paljon varpusia. Lapset ryhtyivät pohtimaan syytä yhdessä. Ensin arveltiin, että linnut olivat paenneet jotakin petoa, mutta lopulta päädyttiin siihen, että ne olivat ehkä hakeutuneet sisälle kuumuutta pakoon.

Kansainvälinen yhteistyö auttoi lapsia ymmärtämään, että samankaltaisia ilmiöitä tutkitaan myös muualla maailmassa.

Oppimista monella tavalla

Lintuprojekti yhdisti luontevasti useita oppiaineita. Havaintoja kirjattiin, luokiteltiin ja tilastoitiin. Samalla harjoiteltiin matematiikkaa, tiedon käsittelyä sekä luonnontieteellistä ajattelua.

Lintujen tunnistamisessa hyödynnettiin BirdLifen materiaaleja ja osa lapsista kehitti huomattavan vahvan lajintuntemuksen. Projektin aikana valmistui myös runsaasti taideteoksia. Lintuja toteutettiin esimerkiksi maalauksina ja neulahuovutuksina.

Rehunen nostaa esiin erityisesti lasten erilaiset vahvuudet.

– Joku tunnisti lintujen värit, toinen muisti niiden äänet ja kolmas osasi matkia niitä. Lapset huomasivat itsekin, että ryhmässä jokainen osasi jotakin erityistä. Yhdessä he pystyivät paljon enemmän kuin yksin.

Itsehuovutettu lintuLapsi kiikaroi luonnossaLapsen lehdistä askartelema lintu

Science on Stage -festivaalilla kohtaamiset korostuivat

Kirsi Rehunen toi Science on Stage -festivaaleille lasten tekemiä havaintoja.

Liettuassa järjestetyllä Science on Stage Europe -festivaalilla projekti herätti runsaasti kiinnostusta. Rehusen mukaan tämän vuoden tapahtumassa korostui erityisesti opettajien välinen vuorovaikutus.

– Ihmiset eivät vain käy katsomassa esityksiä, vaan keskustelevat aktiivisesti ja etsivät uusia yhteistyökumppaneita. Moni halusi heti tietää lisää projektista ja vaihtaa yhteystietoja tulevia hankkeita varten.

Yksi festivaalin hauskimmista keskustelunaiheista liittyi kuhankeittäjään. Eri maissa linnun ääntä kuvataan ja tulkitaan eri tavoin, mikä herätti osallistujissa paljon kiinnostusta ja naurua. Kuhankeittäjä (Oriolus oriolus), englanniksi Eurasian Golden Oriole, on yksi Euroopan tunnetuimmista muuttolinnuista. Rehunen huomasi keskustellessaan opettajien kanssa, että eri puolilla Eurooppaa ihmiset ovat kuulleet linnun vihellyksessä nimiä, sanoja ja kokonaisia lauseita.

  • Portugalissa kuhankeittäjää kutsutaan nimellä papa-figos, joka tarkoittaa kirjaimellisesti ”viikunoiden syöjää”. Siellä linnun nimi ei siis perustu sen ääneen, vaan ruokailutottumuksiin.
  • Puolassa kuhankeittäjän huilumaisesta laulusta kuullaan usein sanat ”Zofija, Zofija!”. Ja lintu saapuu Puolaan Sofian päivänä.
  • Unkarissa kuhankeittäjän nimi on sárgarigó, ”keltainen rastas”. Sen laulua kuvataan sanoilla ”Huncut a bíró!”, mikä tarkoittaa suunnilleen ”Tuomari on veijari!” tai ”Konna se tuomari on!”.
  • Ukrainassa linnun laulun on paikoin tulkittu kuulostavan naisen nimeltä ”Yeva, Yeva!”. Itäslaavilaisessa perinteessä lintujen ääniä on usein yhdistetty ihmisten nimiin.
  • Liettuassa kuhankeittäjä tunnetaan nimellä volungė. Sen laulun sanotaan kuulostavan siltä kuin lintu huutelisi ”Grybų! Grybų!”, eli ”Sieniä! Sieniä!” tai ”Sieniä poimimaan.” Lintu saapuu samaan aikaan kun korvasieniä löytyy metsistä.
  • Ranskassa kuhankeittäjän nimi on Loriot d’Europe. Erityisen tunnettu se on Loiren, Garonnen ja Rhônen jokivarsilla, missä sen kirkkaan keltaisen höyhenpuvun voi nähdä puiden latvuksissa. Ranskalaiset kuvaavat linnun laulua tavuilla ”di-de-lio”, jotka jäljittelevät sen melodista vihellystä.
  • Saksassa kuhankeittäjä on Pirol. Sen laulua kuvataan useilla tavusarjoilla, kuten ”wiela-wieo”, ”di-dü-li” tai ”lü-lo-lü”. Saksassa ääntä ei tulkita lauseeksi, vaan sitä jäljitellään melodianomaisilla tavuilla.
  • Virossa kuhankeittäjän nimi on peoleo, mutta myös lisänimi vihmakass, ”sadekissa”. Linnun laulun on uskottu ennustavan sadetta ja ukkosta. Sen ääntä kuvaillaan tavallisesti tavusarjalla ”tsio-tsio, eo-eo”.
  • Tsekissä linnun nimi on Dylióliju ja Slovakiassa Vlha obyčajná siellä linnun laulua ei kuvattu lausein.

Kuhankeittäjän elämä ei ole pelkkää laulua. Laji talvehtii trooppisessa Afrikassa ja lentää joka vuosi tuhansia kilometrejä Euroopan ja Afrikan välillä. Pitkän muuttomatkan aikana se kohtaa monia vaaroja. Erityisesti Välimeren alueella esiintyy edelleen laitonta lintujen pyydystämistä ja ampumista, mikä uhkaa monia muuttolintulajeja, myös kuhankeittäjää. Silti joka kevät keltamusta lintu palaa Euroopan metsiin, myös Taipalsaarelle. Laulu on kaikkialla lähes sama, mutta ihmiset kuulevat siinä eri asioita.

Linnuista liikkeelle lähtenyt projekti osoitti, kuinka lasten uteliaisuus voi johtaa laaja-alaiseen oppimiseen. Samalla se yhdisti luontohavainnot, kansainvälisen yhteistyön, taiteen ja tieteen tavalla, joka innosti niin lapsia kuin opettajiakin.

Lue lisää

Tutkijahippa (lajitunnistaminen)
  • Välineet: kortit/esineet
  • Leikissä on useita tutkijoita, useita hippoja ja leikkijöitä. Leikimme tutkijahippaa metsäretkillämme.
  • Jokaisella leikkijällä on yksi linnun kuva kädessä. Kun hippa saa leikkijän kiinni, hän menee tutkijan luo ja kysyy, mikä hänen kädessään oleva lintu on.  Mikäli tutkija tietää oikean vastauksen kysymykseen, leikkijä antaa kortin tutkijalle ja roolit vaihtuvat. Jos tutkija ei tiedä oikeaa vastausta, hän jatkaa tutkijana ja leikkijä pakenee edelleen hippaa. Tutkijan vieressä voi olla aikuinen tunnistamisen tukena.
  • Näin lintuprojektimme sisälsi myös runsaasti liikuntaa ja lintujen tunnistaminen edistyi huimalla vauhdilla.
  • Lähde: Tutkijahippa – Metsämörriohjaajat ry 

Pysy kartalla Science on Stage -toiminnasta ja seuraavasta hausta tilaamalla LUMA-keskus Suomen uutiskirje tästä linkistä tai seuraamalla sivua Science on Stage -toiminta Suomessa.

Artikkeli Lintuja, luontoa ja kansainvälistä yhteistyötä – eskarit seurasivat siivekkäitä ystäviään yli maarajojen julkaistiin ensimmäisen kerran LUMA-keskus Suomi.

LUMA-keskus Suomi

Lähteet