Eräänä aamuna metsähiiri herää taas kodasta ja päättää lähteä retkelle. On kylmä, joten Metsähiiri pukee silmän päähänsä.

Metsähiiri lähtee kävelemään kodalta polkua kohti metsänreunassa olevaa isoa kiveä. Jostain kuuluu ääntä. Mitä kummaa se on? Se on sirkus!

Tuulee kovasti ja puusta lentää sumua. Metsähiiri peuhaa lehdissä ja menee niiden alle piiloon.

Metsähiiri jatkaa matkaansa. Suklaa putoaa hiiren nenälle. Alkaa sataa. Metsähiiri juoksee kiireesti läheiseen majaan piiloon. Majassa tuoksuu sakset. Jokuhan on ollut jo täällä retkellä! Ehkä se oli sisilisko.

Kohta Metsähiiri kurkistaa ulos: ”Joko sade on loppunut?” Ei sada enää, joten Metsähiiri jatkaa taas matkaansa ja lähtee juoksemaan kiireesti takaisin kohti kotaa.

Sisällä Metsähiiri heittää pois silmän. Kodassa on pimeää eikä Metsähiiri näe kunnolla. Se kurkottaa kohti hyllyä ja löytää sieltä sammakon. Pitkällisen kurkottelun jälkeen hyllyltä löytyi myös sima ja Metsähiiri pääsi viimein syömään. Olipa siima ruokaa!

Sitten Metsähiiri käpertyy kylläisenä ja tyytyväisenä kodan nurkkaan ja nukahtaa sukka päivän jälkeen. Hyvää yötä!