Eettinen osaaminen

Johanna Kainulaisen ja Emma Kostiaisen luennolla “Niinkö vai näinkö - eettisyyden pohdintaa opettajan työssä” tehtiin Arvohuutokauppa-harjoite. Harjoitteessa valittiin ensin viisi itselle tärkeää arvoa, jonka jälkeen pudotettiin kaksi kerrallaan arvoja pois, jolloin jäljelle jäi vain tärkein. Minulle, kuten myös enemmistölle muista luennolla olleista jäi viimeiseksi rakkaus. Rakkaus on mielestäni arvo, joka vaikuttaa lähes jokaisella elämän osa-alueella, ja ilmenee monissa muodoissa. Se voi liittyä elämänkatsomukseen ja uskontoon, ystäviin, perheeseen ja elämänkumppaniin. Tämän lisäksi on esimerkiksi lähimmäisenrakkautta ja pedagogista rakkautta. Koen, että omassa elämässäni rakkaus näkyy monissa arjen valinnoissa: Käytänkö esimerkiksi rahaa tiukassa taloudellisessa tilanteessa matkustaakseni perheeni luo tai pysähdynkö auttamaan eksyneen näköistä vanhusta kiirehtiessäni luennolle. Uskon myös, että hyvä tuo hyvää, ja että rakkaudella suhtautuminen moniin asioihin tekee hyvää sekä omalle mielelle että muille ihmisille. Muita itselleni tärkeitä arvoja ovat muun muassa toisten kunnioittaminen ja auttaminen, rehellisyys ja hyvinvointi ja terveys.

Eettiset periaatteeni näkyvät toiminnassani ja elämässäni esimerkiksi siinä, että pyrin kohtelemaan toisia aina kunnioittavasti, pidän yhteyttä tärkeisiin ihmisiin ja autan parhaani mukaan apua tarvitsevia. Pidän huolta hyvinvoinnistani liikkumalla, syömällä hyvin, lepäämällä tarpeeksi ja viettämällä aikaa läheisten kanssa. 

Pohtiessani oikeaa ja väärää tai hyvää ja pahaa, huomaan, että mikään ei ole mustavalkoista. Jokin täysin väärältä vaikuttava teko tai asia saattaakin saada ihan erilaisen näkökulman, kun tietää kontekstin. Väärässä teossa saattaa olla hyvä tarkoitus tai se on tehty esimerkiksi suojellen jotain arvoa, kuten ihmisarvoa, tai jopa elämää. Oikeissa teoissa taas saattaa olla joskus väärät vaikuttimet taustalla. Oikealta tai hyvältä näyttävä teko voi myös olla vain pintaa, mistä esimerkkinä on joidenkin yritysten harjoittama viherpesu. Olen myös sitä mieltä, että kukaan ihminen ei ole täysin hyvä tai paha. Ihmisten tekoihin vaikuttavat todella monet asiat, kuten lapsuus ja kasvatus, elämässä aiemmin tapahtuneet asiat ja traumat, sen hetkinen elämäntilanne, arvot ja asenteet, sosiaalinen ja fyysinen ympäristö sekä mielenterveys.

Oikein ja väärin toimimiseen liittyvät vahvasti normit. Olen sitä mieltä, että normit ja säännöt ovat hyvin tärkeä asia, ja ne pitävät yhteiskuntaa sekä erilaisia ryhmiä, kuten koululuokkaa, toiminnassa. Normi tarkoittaa käsitteellisiä sääntöjä, jotka jakavat teot sallittuihin, kiellettyihin, suositeltaviin ja käskettyihin. Normeja ovat sekä viralliset, kirjoitetut säännöt että epäviralliset, vuorovaikutukseen perustuvat normit. (Tieteen termipankki 3.11.2022)

Eettisesti hyvää ja vastuullista opettajuutta pohtiessani ensimmäisenä mieleen tulee opettajan eettiset periaatteet ja niiden taustalla olevat arvot. Taustalla olevat arvot ovat ihmisarvo, totuudellisuus, oikeudenmukaisuus sekä vastuu ja vapaus. Eettisiä periaatteita on yhteensä kuusi: opettajan suhde työhönsä, opettaja ja oppija, opettaja työyhteisössä, opettaja ja sidosryhmät, opettaja ja yhteiskunta sekä opettaja ja moniarvoisuus. (Tirri & Kuusisto, 2019) Vaikka näistä eettisistä periaatteista on selkeät määritelmät, ne eivät kuitenkaan anna välttämättä suoria vastauksia erilaisiin tilanteisiin opettajan työssä. Tämä voi aiheuttaa haastetta, ja voi johtaa eettiseen dilemmaan.

 Kainulaisen ja Kostiaisen luennolla käytiin läpi viisi eettistä dilemmaa: Välittävä vs. muodollinen ilmapiiri, jakava oikeudenmukaisuus vs. koulun toimintatavat, luottamuksellisuus vs. koulun säännöt, lojaalisuus kollegoita kohtaan vs. koulun normit ja kodin näkemykset vs. koulutukselliset toimintatavat. Uskon, että moni näistä dilemmoista tulee haastamaan minua tulevaisuudessa opettajan työssä, koska tarkkaa rajaviivaa kahden vaihtoehdon välillä ei ole, vaan raja on häilyvä. Luulen, että välittävä vs. muodollinen ilmapiiri-dilemma tulee omalle kohdalleni usein, koska jo viime vuonna opettajan sijaisuuksia tehdessäni huomasin, että pidempään samaa luokkaa opettaessa oppilaihin kiintyy, ja osa oppilaista haluaa esimerkiksi jakaa henkilökohtaisia asioitaan minulle. Olen luonteeltani hyvin empaattinen, mikä saattaa vaikeuttaa rajan vetoa tässä asiassa. Näitä asioita olisi varmasti hyvä pohtia työyhteisössä ja esimerkiksi rehtorin kanssa, jolloin saa myös ulkopuolista näkökulmaa asioihin, mikä voi auttaa toimimaan tekemään oikeita ratkaisuja.

Oikeiden ratkaisujen tekeminen ja ylipäätään eettisten haasteiden tunnistaminen opettajan työssä vaatii eettistä herkkyyttä. Tirrin ja Kuusiston (2019) mukaan eettinen asiantuntemus koostuu eettisestä herkkyydestä, eettisestä päätöksenteosta, eettisestä motivaatiosta ja eettisestä toiminnasta. Eettinen herkkyys on opettajan työssä tärkein taito, koska sitä tarvitaan eettisten ongelmien tunnistamisessa, havaitsemisessa ja ymmärtämisessä. Jos tilanteiden eettistä ulottuvuutta ei tunnisteta, haasteiden käsittely ei etene eettiseen päätöksentekoon tai toimintaan. Eettiseen herkkyyteen kuuluvat tunteiden tunnistaminen ja osoittaminen, toisten näkökulman huomioon ottaminen, toisista välittäminen, erilaisuuden kanssa toimeen tuleminen, sosiaalinen puolueettomuus, eettisten ongelmien tunnistaminen ja seurausten ennakointi.

Opettajan työ on täynnä eettisiä valintoja, ja jo yhteen oppituntiin voi sisältyä paljon erilaisia valintoja. Esimerkiksi oppilaiden oikeudenmukaiseen kohteluun liittyy paljon valintoja. Patistanko kaikki oppilaat välitunnille vai kuuntelenko jonkun kuulumiset välitunnilla? Saako osa oppilaista mennä tekemään eri tilaan ryhmätyötä? Pyydänkö oppilasta nimeltä rauhoittumaan vai sanonko yleisesti koko luokalle? Miten jaan puheenvuoroja? Jokaisella opettajalla on omanlaisensa ratkaisut näihin kysymyksiin ja eettisiin valintoihin, mutta tärkeintä on tiedostaa eettinen näkökulma valinnoissa, ja pyrkiä sitä kautta tekemään hyviä valintoja.

Lähteet:

https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kasvatustieteet:normi 

Johanna Kainulaisen ja Emma Kostiaisen luento “Niinkö vai näinkö - eettisyyden pohdintaa opettajan työssä” 15.9.2022.

Tirri, K., & Kuusisto, E. (2019). Opettajan ammattietiikkaa oppimassa. Gaudeamus.

Itsearviointi:

Antaisin itselleni omasta oppimisestani opintojaksolla numeron 3. Yliopiston aloittaminen on ollut aika sekavaa ja haastavaa, ja esimerkiksi opiskelutavoissani on parannettavaa. Minun olisi alusta alkaen kannattanut kirjoittaa propeen omia ajatuksia luentojen aiheista ja demoilla käydyistä keskusteluista, mutta prope-työskentelyn aloitus oli haastavaa, koska se oli uusi asia, ja en ymmärtänyt täysin sitä, mikä prope on. Pikku hiljaa propekin alkaa kuitenkin hahmottumaan. Koen, että opin kuitenkin tyydyttävästi tunnistamaan asenteitani oppiaineita kohtaan, hahmottamaan eri oppiaineiden ominaispiirteitä ja tiedostamaan aistihavaintojen, toiminnan, oppimistapojen ja -ympäristöjen merkityksen oppimisessa. Olen osallistunut ryhmässä toisia kunnioittaen, mutta en ole kertonut omia ajatuksiani aina niin aktiivisesti kuin muut. Opinto-jakson lopulla koen kuitenkin kehittäneeni tätä, ja olen uskaltautunut kertomaan enemmän ajatuksiani ryhmässä. Olen myös tehnyt tehtävät ajallaan ja huolellisesti.