Joogan opetusta seuraamassa Bingenissä
Job shadowing -jakso Bingenissä, Saksassa, huhtikuu 2026
Erasmus+ -rahoituksen turvin matkustin kansalaisopistovierailulle Saksaan Job shadowing -jaksolle, eli ammatilliseen vaihtoon terveyskasvatuksen alalla, kohteena Volkshochschule und Musikschule Bingen am Rhein.
Kansalaisopistovierailun viralliset päivät olivat tiistai-torstai. Jännitti matkustaa yksin mutta sekä lentomatka Lufthansalla Helsingistä Frankfurtiin, että junamatka Frankfurtista Bingen am Rheiniin sujui hyvin. Lentoasemalla oli upeat opasteet rautatieasemalle. Perillä kävelin reilun kilometrin hotelli Kroneen, vanha sielukas hotelli jonka vinttihuoneistossa majoituin.
Maanantai-iltana olin perillä kuuden maissa joten ehdin tutustua kauniiseen Bingeniin. Kansalaisopisto eli Volkhochschule oli kävelymatkan päässä. Kevät oli pidemmällä kuin Suomessa mutta yöt viileitä samaan tapaan. Loungen antimet pitivät hyvin nälkää ja söin illalla vain kotoa ottamani hedelmät.
Hotellissa ei ollut yöllä henkilökuntaa, yö oli rauhallinen. Muita majoittujia oli lähinnä työmiehiä ja pyöräilijöitä. Nukuin hyvin vinttihuoneistossani ja nautin kattavan aamupalan aamulla.
Ti 21.4.2026
Klo 9.15 Erasmuskoordinaattori Maria Lafuente Lopez Seiter ja johtaja René Nohr ottivat minut iloisesti vastaan ja keskustelimme kansalaisopistojemme toiminnasta. Kansalaisopiston alueella on kolme kuntaa, näin saatiin parempi valtion tuki kun alueella on yli 50 000 asukasta. Maria on espanjalaissyntyinen ja opettaa myös saksan kieltä.
Osallistuin italialaissyntyisen Roberta Campanillen hathajoogatunnille. Roberta on opiston ensimmäinen vakituinen jooganopettaja. Sen jälkeen Maria kierrätti minua Bingenin aikuiskoulutuskeskuksessa. Kielten opetuksessa käytettiin hybriditunteja ja kameraa, joka seurasi opettajaa tunnin aikana automaattisesti. Vanha talo oli remontoitu todella hienoksi pari vuotta sitten. Ajan muuttumista todisti ’vanhanaikainen’ atk-huone, jolla nykyisin melko vähän käyttöä. Rehtori oli hankkinut toimistoon ison nyrkkeilysäkin ja –hanskat, jotta voi päästellä höyryjä kun mm. rahoitusta koko ajan vähennetään ja siten myös työntekijöitä.
Kurssitarjonnassa oli kevään ja syksyn kattavia kursseja mutta joillekin joogatunneille pystyi osallistumaan myös yhden kuukauden kerrallaan pienemmällä maksulla. Mietin olisiko se hyvä idea kokeilla Valkeakoski-opistollakin?
Roberta pitää kesällä myös useita yhden kerran tapahtumia, joista useat ulkona mikäli sää sallii. Kesäksi oli tarjolla myös erillisiä kursseja.
Opiston hallinnossa oli käytännön jaksolla opiskelijoita. Edellinen digiopiskelija oli tehnyt uudet nettisivut. Siellä oli myös vaihtuvia työttömiä vapaaehtoisia, ilmeisesti saadakseen kokea sosiaalisuutta ja osallisuutta.
Kävimme myös autolla viemässä kirjoja toiseen toimipisteeseen muutaman kilometrin päähän. Siellä oli enimmäkseen maahanmuuttajien kursseja ja oppiklinikat, joille opiskelijat saivat mennä tuntien jälkeen tekemään läksyjä ja tarkentamaan epäselväksi jääneitä asioita. Maahanmuuttajille oli pitkä 9-10 kk kestoinen kokopäiväkurssi, kuten meilläkin Valkeakoskella. Maria tiesi paikallisen edullisen lounaspaikan jossa kävimme syömässä.
Iltapäivällä teimme vielä Marian johdolla kaupunkikierroksen, kävimme mm. kauniin vanhan linnan raunioilla, sen pihapiirissä oli kaupungin pormestarin työpaikka. Reinin rannoilla oli paljon viinitiloja ja Maria veikin minut viiniravintolaan jossa maistoin kallista ja harvinaisempaa Eisweinia, mikä tehdään rypäleistä heti ensimmäisen pakkasyön jälkeen. Se oli todella makeaa mutta miellyttävän makuista.
Myös vanha nosturi ’’Der Alte Kran’’ oli mielenkiintoinen, sisällä ratas jota ihmiset pystyivät pyörittämään omalla painollaan. Se perustettiin 1487 laivojen lastausta helpottamaan.
Illalla kävin syömässä Zum Weinkeller –ravintolassa. Kylä oli hiljainen, piti katsoa Mapsista ravintoloiden sijainnit, siten löytyi ruokapaikat ja sisältä puheensorinaa. Maidoton ruokavalioni pakotti syömään bratwurstia ja perunaa, kaikessa muussa ruuassa oli maitotuotteita. Ruoka oli hieman liian tukevaa myöhään illalla, mutta tulihan syötyä saksalaista makkaraakin Saksassa. Ruokalistallakin näkyi Hildegard Bingeniläinen, hänen juomareseptinsä.
Keskiviikko 22.4.2026
Roberta vei minut Museum am Stromiin, joka keskittyi Hildegard von Bingenin elämään ja työhön. Hildegard von Bingen oli minulle tuttu yrttilääkinnästään. Hän oli 1100-luvulla elänyt nunna, joka oli mm. perustanut kaksi luostaria Bingeniin tehnyt taidetta ja kirjallisia tuotoksia. Ostin museosta Hildegardin yrttilääkintäohjeita käsittelevän kirjan. Kävelimme Reinin rantaa ihmettelemässä mm. Hiiritornia, jolla olikin karu tarina historiasta. Reinin rannoilla oli paljon linnanraunioita. Bingenin kohdalla Rein oli kapea joten virta oli kova. Paljon proomuja kulki sekä myötä että vastavirtaan. Vierailimme Hildegard Gedähtniskirchen –kirkossa jossa sai valita itse musiikin ja värimaailman alttaritaululle. Kävimme lounaalla Robertan kanssa persialaisessa ravintolassa. Hän vetäytyi hiljaisuuteen ennen illan kolmea joogaryhmää.
Pienten päiväunien jälkeen iIllalla osallistuin Robertan kahdelle joogatunnille ihanalla piharakennuksen vintillä jossa hirsipalkit toivat tunnelmaa. Hän käytti paljon musiikkia opetuksessaan ja kävi läpi chakroja aina yhden chakran kuukaudessa. Roberta myös soitti kitaraa ja lauloi italiaksi ja saksaksi loppurentoutuksen aikana. Melko haastaviakin liikkeitä tehtiin ja Roberta kierteli tarkistamassa joogaajien asentoa ja lempeästi niitä korjaili. Tunneilla oli eri-ikäisiä ihmisiä ja Robertan ryhmät kuulemma aina täynnä. Hän olikin ihanan persoonallinen opettaja joka ohjasi saksaksi ja välillä italiaksi.
Torstai 23.4.2026
Maria vei minut Reinin vastarannalle ’’Ring Tourille’’. Ensin matkattiin Reiniä myötävirtaan pieni matka. Siitä käveltiin aidatun peura-alueen ohi vehreässä luonossa n. kilometri näköalahissille jolla noustiin korkealle harjanteelle. Hissi liiteli muutaman asunnon ja pihan yli, hyvä ettei jalat osuneet alla asuviin puutarhassa hääriviin ihmisiin. Ylhäällä kävelimme muutaman kilometrin matkan harjannetta pitkin, kaunis näköala Reinille. Puolivälissä matkaa pysähdyimme 38m korkuiselle Niederwald Monumentille, jonka olivat pystyttäneet Johannes Schilling ja Karl Weissbach 1877-1883. Se muistuttaa Saksan keisarikunnan perustamisesta Saksan-Ranskan –sodan jälkeen vuonna 1870-71. Se on osa Unescon maalinmanperintökohdetta Ylä-Keski-Reininlaaksossa. Kävelimme toiselle näköalahissille joka vei meidät takaisin alas Reinin varrelle Rüdesheimin kauniiseen kylään. Siellä söimme lounasta. Palasimme reittilautalla takaisin Bingeniiin.
Lähdimme vielä yhdessä kansalaisopistolle käymään loppukeskustelu rehtorin kanssa. Sain muistoksi mukin VHS bingenistä.
Kävin vielä ainoassa löytämässäni marketissa päärautatieaseman lähellä. Siellä näin ainoat asunnottoman näköiset ihmiset, muutoin kaupunki oli hyvin rauhallinen ja turvallisen tuntuinen. Ostin vähän eväitä illaksi ja huomisiltapäiväksi.
Juttelin hotellin omistajan Anne Merkersin kanssa terveysasioista ja paastosta ja hän sai minut aloittamaan uudelleen 36t paastot 2 viikon välein, joita aiemmin olen harrastanut. Hän kertoi että paastoaa kerran viikossa 36t ja on erittäin energinen ja hyvinvoiva.
Perjantai 24.4.2026
Viimeinen aamu Bingenissä, pakkasin tavarat ja jätin siivoojille Fazer suklaalevyn yhteisesti. Suklaalevyn annoin myös Marialle ja Robertalle sekä Geishapatukat rehtorille ja hotellin emännälle. Maksettuani hotellimaksun isäntä antoi minulle pienen viinipullon, kuulemma hotellin emäntä oli sen minulle pyytänyt antaa. Ihana yllätys!
Lähdin hyvän aamiaisen jälkeen pienen matkalaukkuni kanssa Reinin rantaa. Kävin kansalaisopistolla ja jätin matkalaukkuni rehtorin kansliaan säilytykseen. Kävelin Saksan vanhimmalle kivisillalle, jonka yhdessä jalustassa on harvinainen kappeli. Kansalaisopiston läheltä löysin aivan ihanan lounaspaikan Gaggianerin. Hyvästelyt opistolla ja läheiselle päärautatieasemalle, josta junalla pääsin suoraan lentoasemalle.
Matka oli antoisa, virkistävä ja antoi uusia ajatuksia ja intoa joogatuntien suunnitteluun. Ehkä saamme VHS Bingenistä vierailijoita syksyllä suomeen ja italian tunneille.
Teksti ja kuvat: Taru Warpula
Kansalaisopistovierailun viralliset päivät olivat tiistai-torstai. Jännitti matkustaa yksin mutta sekä lentomatka Lufthansalla Helsingistä Frankfurtiin, että junamatka Frankfurtista Bingen am Rheiniin sujui hyvin. Lentoasemalla oli upeat opasteet rautatieasemalle. Perillä kävelin reilun kilometrin hotelli Kroneen, vanha sielukas hotelli jonka vinttihuoneistossa majoituin.
Maanantai-iltana olin perillä kuuden maissa joten ehdin tutustua kauniiseen Bingeniin. Kansalaisopisto eli Volkhochschule oli kävelymatkan päässä. Kevät oli pidemmällä kuin Suomessa mutta yöt viileitä samaan tapaan. Loungen antimet pitivät hyvin nälkää ja söin illalla vain kotoa ottamani hedelmät.
Hotellissa ei ollut yöllä henkilökuntaa, yö oli rauhallinen. Muita majoittujia oli lähinnä työmiehiä ja pyöräilijöitä. Nukuin hyvin vinttihuoneistossani ja nautin kattavan aamupalan aamulla.
Ti 21.4.2026
Klo 9.15 Erasmuskoordinaattori Maria Lafuente Lopez Seiter ja johtaja René Nohr ottivat minut iloisesti vastaan ja keskustelimme kansalaisopistojemme toiminnasta. Kansalaisopiston alueella on kolme kuntaa, näin saatiin parempi valtion tuki kun alueella on yli 50 000 asukasta. Maria on espanjalaissyntyinen ja opettaa myös saksan kieltä.
Osallistuin italialaissyntyisen Roberta Campanillen hathajoogatunnille. Roberta on opiston ensimmäinen vakituinen jooganopettaja. Sen jälkeen Maria kierrätti minua Bingenin aikuiskoulutuskeskuksessa. Kielten opetuksessa käytettiin hybriditunteja ja kameraa, joka seurasi opettajaa tunnin aikana automaattisesti. Vanha talo oli remontoitu todella hienoksi pari vuotta sitten. Ajan muuttumista todisti ’vanhanaikainen’ atk-huone, jolla nykyisin melko vähän käyttöä. Rehtori oli hankkinut toimistoon ison nyrkkeilysäkin ja –hanskat, jotta voi päästellä höyryjä kun mm. rahoitusta koko ajan vähennetään ja siten myös työntekijöitä.
Kurssitarjonnassa oli kevään ja syksyn kattavia kursseja mutta joillekin joogatunneille pystyi osallistumaan myös yhden kuukauden kerrallaan pienemmällä maksulla. Mietin olisiko se hyvä idea kokeilla Valkeakoski-opistollakin?
Roberta pitää kesällä myös useita yhden kerran tapahtumia, joista useat ulkona mikäli sää sallii. Kesäksi oli tarjolla myös erillisiä kursseja.
Opiston hallinnossa oli käytännön jaksolla opiskelijoita. Edellinen digiopiskelija oli tehnyt uudet nettisivut. Siellä oli myös vaihtuvia työttömiä vapaaehtoisia, ilmeisesti saadakseen kokea sosiaalisuutta ja osallisuutta.
Kävimme myös autolla viemässä kirjoja toiseen toimipisteeseen muutaman kilometrin päähän. Siellä oli enimmäkseen maahanmuuttajien kursseja ja oppiklinikat, joille opiskelijat saivat mennä tuntien jälkeen tekemään läksyjä ja tarkentamaan epäselväksi jääneitä asioita. Maahanmuuttajille oli pitkä 9-10 kk kestoinen kokopäiväkurssi, kuten meilläkin Valkeakoskella. Maria tiesi paikallisen edullisen lounaspaikan jossa kävimme syömässä.
Iltapäivällä teimme vielä Marian johdolla kaupunkikierroksen, kävimme mm. kauniin vanhan linnan raunioilla, sen pihapiirissä oli kaupungin pormestarin työpaikka. Reinin rannoilla oli paljon viinitiloja ja Maria veikin minut viiniravintolaan jossa maistoin kallista ja harvinaisempaa Eisweinia, mikä tehdään rypäleistä heti ensimmäisen pakkasyön jälkeen. Se oli todella makeaa mutta miellyttävän makuista.
Myös vanha nosturi ’’Der Alte Kran’’ oli mielenkiintoinen, sisällä ratas jota ihmiset pystyivät pyörittämään omalla painollaan. Se perustettiin 1487 laivojen lastausta helpottamaan.
Illalla kävin syömässä Zum Weinkeller –ravintolassa. Kylä oli hiljainen, piti katsoa Mapsista ravintoloiden sijainnit, siten löytyi ruokapaikat ja sisältä puheensorinaa. Maidoton ruokavalioni pakotti syömään bratwurstia ja perunaa, kaikessa muussa ruuassa oli maitotuotteita. Ruoka oli hieman liian tukevaa myöhään illalla, mutta tulihan syötyä saksalaista makkaraakin Saksassa. Ruokalistallakin näkyi Hildegard Bingeniläinen, hänen juomareseptinsä.
Keskiviikko 22.4.2026
Roberta vei minut Museum am Stromiin, joka keskittyi Hildegard von Bingenin elämään ja työhön. Hildegard von Bingen oli minulle tuttu yrttilääkinnästään. Hän oli 1100-luvulla elänyt nunna, joka oli mm. perustanut kaksi luostaria Bingeniin tehnyt taidetta ja kirjallisia tuotoksia. Ostin museosta Hildegardin yrttilääkintäohjeita käsittelevän kirjan. Kävelimme Reinin rantaa ihmettelemässä mm. Hiiritornia, jolla olikin karu tarina historiasta. Reinin rannoilla oli paljon linnanraunioita. Bingenin kohdalla Rein oli kapea joten virta oli kova. Paljon proomuja kulki sekä myötä että vastavirtaan. Vierailimme Hildegard Gedähtniskirchen –kirkossa jossa sai valita itse musiikin ja värimaailman alttaritaululle. Kävimme lounaalla Robertan kanssa persialaisessa ravintolassa. Hän vetäytyi hiljaisuuteen ennen illan kolmea joogaryhmää.
Pienten päiväunien jälkeen iIllalla osallistuin Robertan kahdelle joogatunnille ihanalla piharakennuksen vintillä jossa hirsipalkit toivat tunnelmaa. Hän käytti paljon musiikkia opetuksessaan ja kävi läpi chakroja aina yhden chakran kuukaudessa. Roberta myös soitti kitaraa ja lauloi italiaksi ja saksaksi loppurentoutuksen aikana. Melko haastaviakin liikkeitä tehtiin ja Roberta kierteli tarkistamassa joogaajien asentoa ja lempeästi niitä korjaili. Tunneilla oli eri-ikäisiä ihmisiä ja Robertan ryhmät kuulemma aina täynnä. Hän olikin ihanan persoonallinen opettaja joka ohjasi saksaksi ja välillä italiaksi.
Torstai 23.4.2026
Maria vei minut Reinin vastarannalle ’’Ring Tourille’’. Ensin matkattiin Reiniä myötävirtaan pieni matka. Siitä käveltiin aidatun peura-alueen ohi vehreässä luonossa n. kilometri näköalahissille jolla noustiin korkealle harjanteelle. Hissi liiteli muutaman asunnon ja pihan yli, hyvä ettei jalat osuneet alla asuviin puutarhassa hääriviin ihmisiin. Ylhäällä kävelimme muutaman kilometrin matkan harjannetta pitkin, kaunis näköala Reinille. Puolivälissä matkaa pysähdyimme 38m korkuiselle Niederwald Monumentille, jonka olivat pystyttäneet Johannes Schilling ja Karl Weissbach 1877-1883. Se muistuttaa Saksan keisarikunnan perustamisesta Saksan-Ranskan –sodan jälkeen vuonna 1870-71. Se on osa Unescon maalinmanperintökohdetta Ylä-Keski-Reininlaaksossa. Kävelimme toiselle näköalahissille joka vei meidät takaisin alas Reinin varrelle Rüdesheimin kauniiseen kylään. Siellä söimme lounasta. Palasimme reittilautalla takaisin Bingeniiin.
Lähdimme vielä yhdessä kansalaisopistolle käymään loppukeskustelu rehtorin kanssa. Sain muistoksi mukin VHS bingenistä.
Kävin vielä ainoassa löytämässäni marketissa päärautatieaseman lähellä. Siellä näin ainoat asunnottoman näköiset ihmiset, muutoin kaupunki oli hyvin rauhallinen ja turvallisen tuntuinen. Ostin vähän eväitä illaksi ja huomisiltapäiväksi.
Juttelin hotellin omistajan Anne Merkersin kanssa terveysasioista ja paastosta ja hän sai minut aloittamaan uudelleen 36t paastot 2 viikon välein, joita aiemmin olen harrastanut. Hän kertoi että paastoaa kerran viikossa 36t ja on erittäin energinen ja hyvinvoiva.
Perjantai 24.4.2026
Viimeinen aamu Bingenissä, pakkasin tavarat ja jätin siivoojille Fazer suklaalevyn yhteisesti. Suklaalevyn annoin myös Marialle ja Robertalle sekä Geishapatukat rehtorille ja hotellin emännälle. Maksettuani hotellimaksun isäntä antoi minulle pienen viinipullon, kuulemma hotellin emäntä oli sen minulle pyytänyt antaa. Ihana yllätys!
Lähdin hyvän aamiaisen jälkeen pienen matkalaukkuni kanssa Reinin rantaa. Kävin kansalaisopistolla ja jätin matkalaukkuni rehtorin kansliaan säilytykseen. Kävelin Saksan vanhimmalle kivisillalle, jonka yhdessä jalustassa on harvinainen kappeli. Kansalaisopiston läheltä löysin aivan ihanan lounaspaikan Gaggianerin. Hyvästelyt opistolla ja läheiselle päärautatieasemalle, josta junalla pääsin suoraan lentoasemalle.
Matka oli antoisa, virkistävä ja antoi uusia ajatuksia ja intoa joogatuntien suunnitteluun. Ehkä saamme VHS Bingenistä vierailijoita syksyllä suomeen ja italian tunneille.
Teksti ja kuvat: Taru Warpula
0 kommenttia