• Kohde: Bolzano, Etelä-Tiroli, Italia
• Ajankohta: 26.3. - 1.4.2025
• Koulut:
  • Liceo Giosuè Carducci
  • Sozialwissenschaftliches Gymnasium

Vietin neljännen jakson koeviikon työseurannassa Italian ja Itävallan rajaseudulla, Etelä-Tirolissa. Tavoitteenani oli sikäläistä lukio-opetusta seuraamalla löytää kaikupohjaa tai herättelyä omalle opetusfilosfialle sekä havainnoida kielitaidon merkitystä asumalla kaksikielisessä ympäristössä ja vierailemalla sekä saksan- että italiankielisissä lukioissa.

Bolzano on noin sadantuhannen asukkaan kaupunki Alppien eteläosissa, silmiähivelevien Dolomiittien vuoriston reunalla. Niin kaupunki kuin koko ympäröivä Etelä-Tirolin (saks. Südtirol, ital. Alto Adige) alue on hyvin vaurasta ja mentaliteetiltaan mielenkiintoinen sekoitus Keski-Eurooppaa ja välimerellisyyttä. Italialaista elämäniloa saksalaisella järjestelmällisyydellä, voisi kliseisesti todeta. 

Yhteisöllinen, luokkakeskeinen järjestelmä

Kouluarki Italiassa poikkeaa lähtökohtaisesti suomalaisesta hyvin paljon: opiskelijat valitsevat 13-14-vuotiaana lukiolinjansa ja ovat koko viisivuotisen lukion osa samaa luokkayhteisöä. Viettävät siis saman luokan kanssa 30-35 tuntia viikossa. Yksilöllisiä valinnaisaineita ei ole, vaan koko luokka opiskelee samoja yhteisiä aineita viikosta ja vuodesta toiseen.

Kielilinjalla (it. liceo linguistico) oppiaineena ovat englannin ja Etelä-Tirolissa pakollisen toisen maakuntakielen (italia / saksa) ohella ranska ja luokilla 3-5 myös espanja. Klassisessa lukiossa (liceo classico) painottuvat puolestaan latina, muinaiskreikka, historia ja filosofia. 

Itselläni oli aiempaakin kokemusta italialaislukioista ja mielenkiinnolla odotin, poikkeaako koulunkäynti kielialueiden rajalla eteläisemmän Italian käytännöistä. Poikkesihan se. Lainsäädäntö toki muodostaa tietyn, paikoin varsin jäykänkin kehyksen, mutta opetusmenetelmien ja mentaliteetin suhteen tunnuttiin jo olevan selvästi pohjoisempana kuin aiemmin vierailemissani lukioissa. Tässä on puolensa. Asiat etenevät organisoidummin mutta samalla jää kokematta tiettyä improvisoitua kuplivuutta, joka tuntuu usein leimaavan italialaisarkea.

Sillä, oltiinko italian- vai saksankielisessä koulussa, ei havaintojeni mukaan näyttänyt olevan vaikutusta koulukulttuuriin. 

Oppimista opettajan johdolla

Opettaminen on useimmiten varsin opettajakeskeistä. Parhaimmillaan tämä tarkoittaa yliopistohenkistä, akateemiselta tasoltaan korkeaa opetuksta. Innostava opettaja voi saada ryhmän pohtimaan ja ottamaan kantaa, kuten vaikkapa kuvassa olevalla taidehistorian luennolla, joka käsitteli 1910-20-lukujen italialaista futurismia. Toki tähän ei jokaisella tunnilla päästy. Samalla tavalla takapulpetissa tunnuttiin välillä olevan tylsistyneitä tai hukassa kuin Suomessakin.

Joillakin tunneilla tehtiin / esiteltiin myös ryhmätöitä, mutta pääsääntöisesti opiskelijoiden rooli on ottaa tietoa vastaan ja kommentoida opettajan puheita, ei niinkään syventää aihetta soveltavasti tehtävien ja oman tuottamisen kautta.

Koulupäivät ovat Bolzanossa tiiviit: Tunnit alkavat 7.50. Kellonsoitto ilmoittaa 50 minuutin välein oppitunnin vaihdosta, jolloin opiskelijat pysyvät luokassaan ja opettajat kiertävät. Välitunteja on kaksi: kymmenminuuttinen klo 10.20 ja 20-minuuttinen klo 12.10. Päivä on ohi seitsemän tai kahdeksan oppitunnin jälkeen klo 13.20 / 14.10. Väljempään päivään tottuneelle tahti tuntui alkuun hengästyttävältä, mutta paikallisia opettajia tauottomuus ei tuntunut haittaavan. Totta sekin. Kun tiiviimmin tekee työt, jää enemmän vapaa-aikaa. Tai aikaa tarkastaa kirjallisia kotitehtäviä, joita Italiassa riittää... 

Mitä matka opetti?

Seurasin viikon aikana historian, taidehistorian, filosofian, maantieteen, latinan, kreikan, italian ja saksan oppitunteja sekä pääsin vaihtamaan opettajien kanssa ajatuksia oppimisesta ja opettamisesta. Kaksi keskeistä ajatusta, joiden pohtimiseen Erasmus-matka antoi eväitä, ovat vaatimustaso ja opiskelijoiden aktivointi. 

Italiassa ainakin humanistisissa aineissa opetuksen vaatimustaso on kovempaa kuin suomalaislukiossa. Filosofiassa alkuperäistekstien katkelmat ovat esillä tunnista toiseen. Historiassa ei tyydytä pelkästään suuriin linjoihin, vaan mennään myös hyvin yksityiskohtaiseen syy-seuraussuhteiden analyysiin. Toisaalta vaille lopullista vastausta jäi, miten iso osa opiskelijoista todella pystyi sisäistämään Descartes'n mieli-ruumis-ongelmaa kommentoineiden myöhempien filosofien kartesiolaista dualismia vastaan kohdistaman ontologisen kritiikin tai vuoden 1929 suuren pörssiromahduksen ja massamedian synnyn väliset kytkökset. 

Italiassa ylioppilaskokeeseen kuuluu tunnin suullinen koe. Tämä näkyy myös lukioarjessa. Tunti alkaa usein läksynkuulustelulla, jossa satunnaisesti valittu (yksi tai useampi) opiskelija kertoo edellisen tunnin sisällön ja vastaa opettajan tarkentaviin kysymyksiin. Käytäntö on jatkunut alakoulusta asti, eikä kukaan tuntunut arastelevan äänessä oloa.

Muutoinkin oppitunneilla opiskelijat uskalsivat kysyä, kun eivät ymmärtäneet jotakin, sekä esittivät opetuksen lomaan omia kommenttejaan ja kriittisiäkin huomioita. Suomalaisope saattoi vain ihailla tuollaista aktiivisuutta. Tuollaista luottavaa ilmapiiriä ja kiinnostusta osallistua kun saisi laajemmin siirrettyä omillekin oppitunneille.

Kaksikielisyys oli Etelä-Tirolissa varsin luontevaa (tai itse asiassa kolmikielisyys: Dolomiittien laaksoissa pääsin kuulemaan myös ladinia, retoromaanille sukua olevaa maakunnan kolmatta virallista kieltä) - opettajakunnissa oli sekaisin äidinkielisiä saksan ja italian puhujia, ja kuulumisia vaihdettiin eri kokoonpanoissa kulloinkin luontevalla kielellä. Suuria oivalluksia monikielisyydestä ei syntynyt, mitä nyt konkreetisti pääsin huomaamaan, kuinka (omakin) kielitaito antaa sosiaalista pääomaa.

Paljon Bolzanon opehuoneessa puhuttivat myös samat ilmiöt kuin Suomessa: opiskelijoiden kännyköiden käyttö, tekoälyn tuomat haasteet kotitehtävien tekoon jne. 

Elämää myös oppituntien ulkopuolella

Ulkoilijalle keväinen Bolzano näyttäytyi ihanteellisena työseurantakohteena myös koulutyön ulkopuolella. Vuoret monine aktiviteetteineen ovat lähellä ja paikallisliikenne on toimivaa. Majoituksen hintaan sisältyi Bolzano Card, jolla sai matkustaa ilmaiseksi maakunnan paikallisbusseissa ja kaupungin lähistön köysiradoilla. Vajaassa tunnissa pääsi kätevästi siirtymään laaksonpohjan keväästä (+15 c)  vuorenrinteiden kevättalveen, jossa lämpötila oli lähellä nollaa ja lumiraja alkoi tulla vastaan 1600 metrissä.

Historian opettajalle puolipakollinen vierailukohde oli arkeologinen museo, jossa kansainvälisesti tunnetuin bolzanolainen, reilut 30 vuotta sitten jäätikön keskeltä löytynyt jäämies Ötzi, makailee kylmäkaapissa. Itse muumio ei suurempaa wow-efektiä herättänyt, mutta löydön ympärille rakennettu näyttely oli varsin havainnollinen esitellen mm. nykytekniikna käyttöä osana historiantutkimusta.

Vihertävää liikkumista

Erasmus-matkani ajoittui käytännön syistä lukion koeviikolle: näin kouluarki Suomessa kärsisi vähiten. Tarkkarajainen aikaikkuna teki mahdottomaksi sen, että olisin kulkenut 1880 kilometrin matkan edes yhteen suuntaan kokonaan maata pitkin. Pyrin kuitenkin jossain määrin huomioimaan vihreän liikkumisen näkökulmaa matkaa suunnitellessani.

Lento perille asti Bolzanoon olisi vaatinut kaksi välilaskua, joten se jäi heti pois laskuista. Myöskään lähimmille kansainvälisille lentokentille (150-200 km) Veronaan tai Innsbruckiin ei noina päivinä suoria lentoja Helsingistä ollut, joten välilaskujen välttämiseksi vaihtoehdoiksi jäivät vajaan 400 kilometrin päässä olevat München, Bergamo ja Milano. Valitsin näistä lyhyimmän (ja edullisimman) lennon, menopaluun Müncheniin. 

Alppien ylitys junalla oli loppujen lopuksi varsin miellyttävä kokemus. Eteneminen tapahtuu inhimillistä vauhtia ja parempia maisemia kokeenkorjaamisen lomassa vilkuiltaviksi ei voi vaatia. Vaikka menoyhteyden juna peruttiinkin ja paluumatkalle tuli yksi ylimääräinen junanvaihto, näistäkin selvittiin - ja samalla saksantaito sai heti alkuun käytännön harjoitusta Deutsche Bahnin toimistossa. Jatkossakin valitsisin lentomailien minimoinnin ja tekisin loppumatkan raiteilla. 

Etelä-Tirolin kattava julkinen liikenne ja hyvät liikuntamahdollisuudet polkuineen ja pyöräteineen antavat mahdollisuuden viettää aktiivista elämää Bolzanon kaupungin ympäristössäkin ilman, että taksia tai vuokra-autoa tarvitsee edes harkita.

Opettavainen matka, jonka annin sulattelu on viikko kotiinpaluun jälkeen edelleen jossain määrin kesken. Kiitos matkan rahoittajille! Erasmus todella avartaa maailmaa. :)