Esteettinen osa-alue tuntuu minule vielä hieman vieraalta. Minun on vaikea ymmärtää, mitä kaikkea se sisältää, mutta tällä hetkellä miellän sen ehkä ihmisen erilaisiksi aistillisiksi kokemuksiksi ja niiden yhdistämiseksi opetuksessa. Niin kuin jo viimeisellä demolla puhuimme, mielestäni esteettinen osaaminen ei kerro osaamisalueesta tarpeeksi, sillä ainakin minä nään esteettisyyden visuaalisena asiana, mutta ymmärtääkseni kyseiseen osa-alueeseen liittyy paljon muutakin. 

Uskon, että oppimistilalla on merkitystä lapsen oppimiseen. Tilanteen mukaan pulpetteja voidaan järjestää esimerkiksi ryhmiksi, pareiksi tai jokainen voi olla yksinään. Pulpettien järjestely vaikuttaa paljon oppimistilanteeseen. Ryhmiksi järjestetyt pöydät mahdollistavat keskustelua ja ryhmätyötä sekä tukea muilta omaan oppimiseen. Yksittäin järjestetyt pöydät mahdollistavat hiljaisempaa, keskittymistä vaativaa, työskentelyä. Luokkahuoneen seinille on usein ripustettu oppilaiden tekemiä töitä, jotka tekevät luokasta kodikkaamman oloisen. Tilasta tulee rennompi ja persoonallisempi verrattuna siihen, että seinät olisivat tyhjiä. 

Minulle itselleni on keskittymisen kannalta tärkeää pitää ympäristö siistinä. Jos nään ympärilläni sotkua, en pysty keskittymään työntekoon vaan minun on ensin siivottava, jotta pääsen eroon häiriötekijöistä. Siisteys tuo minulle mielenrauhaa. Minulle keskittyminen on usein hankalaa, ja siksi pienetkin äänet tai valon vaihtelut keskeyttävät ajatukseni ja vievät sen ihan muualle. Tarvitsen siis rauhallisen ympäristön, jotta työnteko onnistuu. Usein ajatusten harhailuun auttaa myös pieni oheisaktiviteetti kuten virkkaaminen tai värittäminen. 

Oppimisessa ainakin itseäni auttaa myös kehollinen oppiminen eli tekemisen ja kokemisen kautta oppiminen. Huomaan usein muistavani asiat paremmin, kun olen niitä opetellessani liittänyt ne johonkin konkreettiseen tekemiseen. On melko selkeää, että pullan leipomisen oppii paremmin tekemällä kuin pelkkää teoriaa pänttäämällä. Mielestäni tätä ajatusta voisi liittää kouluun vielä enemmän. Esimerkiksi biologian tunnilla metsiä ja sen asukkeja opetellessa luokka voisi lähteä metsään tuntemaan sen kaikilla aisteillaan. Sienistä ja puista saisi syvemmän oppimiskokemuksen, kun niitä saisi koskea ja haistaa opettajan teorian ohella. Samaa ajatusta voisi soveltaa muihinkin oppiaineisiin ja samalla saisi yhdistettyä oppimiseen liikunnallisuutta ja aktiivisuutta, jota koulupäivän aikana on usein aivan liian vähän. Myös pienikin taukojumppa esimerkiksi keskellä oppituntia voi edistää oppimista ja parantaa keskittymiskykyä.