Perusopetuksen opetussuunnitelmassa vuosiluokkien 1-2 kohdalla opetuksen pääpaino on motoristen perustaitojen lisäksi havaintomotorisissa taidoissa ja vuosiluokilla 3-6 opetuksen tavoitteena on kehittää näitä taitoja (OPH 2014, 157, 306). Havaintomotoriikka on siis taitoja, joilla lapsi pystyy hahmottamaan omaa kehoaan ja sen osa-alueita suhteessa ympärillä olevaan aikaan, tilaan ja voimaan (Innostun liikkumaan; Numminen 2005, 60 Jaakkola 2010, 55 mukaan). Havaintomotoriikkaa voi luokitella eri tavoin, joten seuraavaksi esitellään kaksi erilaista luokittelua. 

Tapa A (Innostu liikkumaan)
Tässä tavassa luokittelu perustuu aisteihin ja aistihavaintoihin sekä itsestä että ympäröivästä maailmasta. 

• Kinesteettinen ja taktiilinen havainnointi (=tunto): Tarkoittaa tietoisuuttaa oman kehon asennosta, liikkeistä, kehotuntemuksesta, kehotietoisuudesta ja kehonkuvasta. Lisäksi tähän kuuluu avaruudellinen hahmottaminen ja suuntatietoisuus, tunnon avulla havainnointi, muotojen hahmotus sekä kehon voimantuoton säätely.
• Visuaalinen havainnointi (=näkö): Tarkoittaa näönvaraista hahmottamista, joka tärkeää esimerkiksi liikkeen ja tasapainon oppimisessa sekä muotojen, suunnan ja tilan hahmottamisessa.
• Auditiivinen hahmottaminen (=kuulo): Tarkoittaa kuulon avulla havainnointia, ajallista tiedostamista ja rytmin ymmärtämistä.

Tapa B (Karvonen 2002, Jaakkola 2010, 56 mukaan)
Tämä tapa erittelee havaintomotoriikan osa-alueet kehon ja ympäristön mukaan.

• Kehotuntemus: Tieto kehon osien sijainnista, nimistä ja kehon osien suhteesta toisiin. Tieto, miten kehoa ja sen osia liikutetaan tehokkaasti ja kuinka niitä rentoutetaan. 
• Avaruudellinen hahmottaminen: Asioiden ja esineiden hahmottaminen suhteessa itseensä.
• Suunnan hahmottaminen: Suuntatietoisuuden kehittyminen ja kyky liikkua tilassa tehokkaasti. Ympäristön mittasuhteet sekä oikean ja vasemman erottaminen. 
• Ajan hahmottaminen: Rytmin, samanaikaisuuden ja järjestyksen hallitseminen. 

Havaintomotorinen toiminta on pääosin automatisoitunutta ja tiedostamatonta (Jaakkola 2010, 55-56), mutta sitä pystyy kyllä kehittämään. Siksi koulussa kannattaa teettää tehtäviä, joissa oppilaiden tulee miettiä esimerkiksi omia kehonosiaan ja suhdetta ympäröivään tilaan (Kuva 5).

Kuva 5 - Hyppynaruralli havaintomotoriikan kehittämiseen