Kokoonnuimme ekaa kertaa tälle syksylle yhdessä saliin laulamaan ja musisoimaan. Pääsimme heti laulaen ja soittaen eläytymään vesisateeseen, jossa siiliäidille tulee kiire viedä lapsiaan suojaan. Laulun kastemato sen sijaan toivoo että sataisipa aina… Rytmikapuloilla ja rytmimunilla soittamisesta tuntuivat nauttivan kaikki, satoi tai ei.
Pikku-Jänöä heräteltiin yhteisvoimin, ja lapset pääsivät itse keksimään aiheet Jäniksellä pitkät korvat -lauluun.
Kolinaakin jostain kuului, mikäs sen aiheutti? No robottihan se esiin kolisteli ja toivoi: ”…tahdon rokata, voisko joku minut ohjelmoida!” No kai se käy käy käy ja sitten rokattiin.
Lopuksi taputeltiin laulut taskuun ja kiitettiin ja vilkutettiin. Hyvää mieltä ja yhdessä tekemisen meininkiä saatiin toivottavasti tankattua koko loppupäiväksi.