Kuninkaan paikat
Soinin paikannimistössä esiintyy useasti kuningas -sana. Tätä on selitetty useammallakin tavalla. Kuntalaisille mieluisia tarinoita ovat Kustaa Vaasan metsästysretket Soinin monipuolisille ja runsaille riistaerämaille 1500-luvulla.
Eräs Soinin alueista (johon keskustaajamakin katsotaan kuuluvaksi) tunnetaan nimellä Konungsäby eli Kuninkaan joen kylä. Aihe näkyy myös Soinin kunnan vaakunassa.
Kuninkaankivi
Kuninkaankivi on Soinin keskustan ja Parviaisenkylän välimaastossa Kuninkaansuoran päässä Kuninkaansuolla. Kerrotaan, että Kustaa Vaasa olisi riistaretkellään pysähtynyt juomaan läheisestä lähteestä vettä ja istahtanut kivelle lepäämään. Kuninkaankivi on Kuninkaanjoen alkulähteillä.
Kuninkaankivi on toiminut aikanaan myös rajakivenä, sen läheisyydessä olevassa kyltissä lukee:
"Tuosta meni raja itäistä suuntaa Iiroon kivelle, samannimisen järven rannassa, missä nejän seurakunnan Pietarsaaren, Kyrön, Pirkkalan ja Rautalammin rajat kerran iskivät yhteen. Oikein ikivanhat neljän pitäjän piirut."
Muutaman kilometrin päässä Kuninkaankivestä, Iiroonjärven rannassa, on toinen rajakivi, jota on sanottu Iiroonkiveksi tai Koppelokiveksi.
Kuninkaanjoki
Pohjanlahteen laskeva Ähtävänjoen vesistö saa alkunsa Soinista ja Lehtimäeltä, reilut 200 metriä merenpinnan yläpuolelta. Kuninkaanjokea on käytetty aikoinaan tervan- ja puidenuittoreittinä rannikon suuntaan. Aikoinaan joki oli runsasvetinen ja myös hyvä kalapaikka; nykyisin se on suurimmaksi osaksi penkereiltään pajuttunut syvällä uomassaan mutkitteleva pieni puropahanen.
http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Luonto/Suojelualueet/Natura_2000_alueet/Ahtavanjoki(4819)
http://www.epmatkailu.fi/tks/101/luonto-ja-ulkoilureitistot.html
"Joki (Aino Peltomäki)
Se alkaa jostain metsän keskeltä pienestä lähteestä, joka näyttää vain tavalliselta vesikuopalta.
Se virtaa koukeroisesti läpi metsien ja salojen. Välillä se halkoo peltoaukeita ja kyliä.
Eikä se tiedä missä pitäjänraja ylittyy. Se virtaa pienenä jokena alkumatkallaan leventyen
jossain lahden poukamaksi. Jossain kohdin on kivisiä koskia ja veden virtaus on solisevaa.
Kosken alapuolella taas tyyntyen tasaiseksi virraksi.
Syvällä rotkon pohjalla kulkevan joen ylitse johtaa silta, joka yhdistää joen rannan asukkaat.
Sanotaan, että kuningas olisi joskus soutanut jokea pitkin. Kuka tietää?
Kuninkaallisen kokonsa joki saa vasta kaukana sen alkamispaikasta.
Se virtaa yhä leveämpänä ja syvempänä eteenpäin. Paikoin siinä on pohjattomia lähteitä,
jotka synnyttävät aukkoja joen pohjaan.
Kiemuraisena se jatkaa matkaansa, välillä kuin hakien suuntaa, se kiertää kulkemaan takaisin
päin kunnes taas löytää uudelleen oikean kulkusuunnan.
Aivan keskellä metsää on odottamatta matala suvanto, jossa voi kiveltä kivelle hyppien ylittää
joen.
Koivut varjostavat jokea molemmin puolin. Keväällä tuomien kukkiessa joen uoman täyttää
huumaava tuoksu. Koivikon varjoissa kukkivat myös kielot ja orjanruusut pitkin joen rantaa.
Erään peltoaukion laidassa lahden kohdalla on saari keskellä jokea. Se jakaa veden virtauksen
kahtia. Joku kulkija on asettanut puun sillaksi rannalta saareen ja siitä toiselle rannalle. Saaren
alapuolella on syvä hiidenkirnu, johon vesi muodostaa pyörtäyksen. Saaren kahden puolen on
kivikkoista ja vesi virtaa kivien välistä hiidenkirnuun painuen syvälle pyörtäykseen, kunnes
taas tyyntyy tasaiseksi virraksi.
Saaren alapuolelta on kulkuyhteys veneellä järveen. Tyynellä joella kulkija tuntee olevansa
aivan kuin Niilin virralla, soutaessaan yhä levenevää jokea alaspäin järven suuntaan.
Rannat ovat tasaisemmat ja joki muodostaa enää vain loivia kaarteita.
Kulkijan vene lipuu hiljaa virtaa pitkin, joka halkoo peltoaukioita. Enää ei ole matkan varrella
metsiä eikä koskia. On vain tasaisen alavia viljelyksiä. Muutama uittotukki törröttää joen
pohjasta pintaan, muistuttamassa joella tapahtuneista puun uitoista kohti sahoja.
Kulkijan veneen edessä siintää jo järvi. Kohta sillan alitettuaan hän soutaa jo järvellä.
Katsoessaan taaksepäin hän muistelee kulkemaansa matkaa joella.
Mikä onkaan tämä jylhän kaunis joki, jota joskus ehkä kuningaskin on kulkenut?
Sehän on Kuninkaanjoki.
Aino Peltomäki asuu Kuninkaanjoen varrella, aivan Tuominiemen alapuolella.
Runossa kuvattu saari on ruopattu pois, mutta pyörre näkyy tulva-aikoina."
Kuninkaankuoppa
Kuninkaankuoppa on Kuninkaanjoen varressa oleva suvantopaikka. Vielä 1960-luvulla siitä on kalastettu taimenia. Kuninkaankuopan läheisyydessä Kuninkaanjoessa on ollut vesimylly ja Kuninkaanlähde.
Kuninkaanlähde
Näin kerrotaan Soini-lukemistossa: "Kuninkaanlähde on kuninkaankuopan alla. Kuninkaanjoen rannalla. Eräänä päivänä kun kuningas lähti yksin metsästämään, niin eksyi hän, eikä osannut enää kotiin ja siksi käveli joen rantaa. Ja siksi oli väsynyt ja alkoi huilimaan. Ja sen kuuli Viirun ukko, joka oli myös metsästämässä ja meni ääntä kohti ja sillä kohtasi kuninkaan, joka oli janoissa. Viirun ukko laittoi kuninkaalle lipin, jolla hän sai juoda. Sitten hän vei kuninkaan Kytän taloon, jonne ei ollutkaan pitkä matka; mutta kunigas oli astunut semmoisien ruohojen pälle, jotka tekevät ihmisen niin höperöksi, että tunnetutkin paikat tulevat tuntemattomaksi. Kuningas piti Viurun ukolle hyvän kestin ja antoi hänen metsästää omilla metsästysmaillansa.Lähdettä nimitetiin Kuninkaanlähteeksi.
Kuninkaansuo
Soini-lukemiston kertomaa: "Ennen vanhaan aikaan kun Ruotsin kuningas purjehti Soiniin niin, kuninkaan laiva meni rikki Soinissa. Soini oli silloin vielä merenä kokonaan ja ainoastaan korkeimmat vuoret olivat saarina. Kuninkaan laiva törmäsi siihen suureen, leveään ja korkeaan kiveen, joka on nyt Kuninkaansuon keskellä. Koska kivi oli lavea, niin kuningas ja laivaväki pelastuivat kivelle. Sitten korjatiin laiva ja kuningas palasi takasin Ruotsinmaahan.
Silloin kulki laivareitti Ähtävänjoen kautta Ruotsinmaahan, ja Ruotsin kuningas kävi ennen kerran vuodessa Soinissa, sillä Soini oli kuninkaan metsästysmaita. Kerrotaan kuninkaan saaneen niin paljon metsäriistaa, että sitä piisasi kaikille kuninkaan sotajoukoille. Kuninkaalla oli ainaisia metsästäjiä Soinissa."
Kuninkaanpolku
Kuninkaanpolku mutkittelee Kuninkaanjoen vartta Soinin keskustasta Vuorenmaahan. Se on noin kymmemen kilometrin pituinen, suhteellisen vaikeakulkuinen ja haastava reitti. Polun varrella voi nähdä majavan työmaita ja muita erämaan eläinten jälkiä. Reitillä on useita tauko- ja tulentekopaikkoja.
http://www.visitpohjanmaa.fi/index.php/etusivu/luontoreitit/kuninkaan-polku/
https://retkipaikka.fi/majesteettisissa-maisemissa-kuninkaanpolku-ja-joki-soini/
Kuninkaanpuisto
Kuninkaanpuisto on noin yhdeksän kilometrin päässä Soinin keskustasta Karstulan suuntaan. Se on mukava, seitsemän kilometrin pituinen, patikkareitti monipuolisessa maastossa. Matkan varrella useita soita ylitetään pitkospuita pitkin, kuljetaan harjua, bongataan tervahauta ja nähdään monia pieniä lampia. Reitille on rakennettu kotalaavu, jossa voi tehdä tulet. Reittiä huoltaa Metsähallitus.
https://loytoretketblog.com/2017/05/16/kuninkaanpuiston-patikkareitti/
Eräs Soinin alueista (johon keskustaajamakin katsotaan kuuluvaksi) tunnetaan nimellä Konungsäby eli Kuninkaan joen kylä. Aihe näkyy myös Soinin kunnan vaakunassa.
Kuninkaankivi
Kuninkaankivi on Soinin keskustan ja Parviaisenkylän välimaastossa Kuninkaansuoran päässä Kuninkaansuolla. Kerrotaan, että Kustaa Vaasa olisi riistaretkellään pysähtynyt juomaan läheisestä lähteestä vettä ja istahtanut kivelle lepäämään. Kuninkaankivi on Kuninkaanjoen alkulähteillä.
Kuninkaankivi on toiminut aikanaan myös rajakivenä, sen läheisyydessä olevassa kyltissä lukee:
"Tuosta meni raja itäistä suuntaa Iiroon kivelle, samannimisen järven rannassa, missä nejän seurakunnan Pietarsaaren, Kyrön, Pirkkalan ja Rautalammin rajat kerran iskivät yhteen. Oikein ikivanhat neljän pitäjän piirut."
Muutaman kilometrin päässä Kuninkaankivestä, Iiroonjärven rannassa, on toinen rajakivi, jota on sanottu Iiroonkiveksi tai Koppelokiveksi.
Kuninkaanjoki
Pohjanlahteen laskeva Ähtävänjoen vesistö saa alkunsa Soinista ja Lehtimäeltä, reilut 200 metriä merenpinnan yläpuolelta. Kuninkaanjokea on käytetty aikoinaan tervan- ja puidenuittoreittinä rannikon suuntaan. Aikoinaan joki oli runsasvetinen ja myös hyvä kalapaikka; nykyisin se on suurimmaksi osaksi penkereiltään pajuttunut syvällä uomassaan mutkitteleva pieni puropahanen.
http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Luonto/Suojelualueet/Natura_2000_alueet/Ahtavanjoki(4819)
http://www.epmatkailu.fi/tks/101/luonto-ja-ulkoilureitistot.html
"Joki (Aino Peltomäki)
Se alkaa jostain metsän keskeltä pienestä lähteestä, joka näyttää vain tavalliselta vesikuopalta.
Se virtaa koukeroisesti läpi metsien ja salojen. Välillä se halkoo peltoaukeita ja kyliä.
Eikä se tiedä missä pitäjänraja ylittyy. Se virtaa pienenä jokena alkumatkallaan leventyen
jossain lahden poukamaksi. Jossain kohdin on kivisiä koskia ja veden virtaus on solisevaa.
Kosken alapuolella taas tyyntyen tasaiseksi virraksi.
Syvällä rotkon pohjalla kulkevan joen ylitse johtaa silta, joka yhdistää joen rannan asukkaat.
Sanotaan, että kuningas olisi joskus soutanut jokea pitkin. Kuka tietää?
Kuninkaallisen kokonsa joki saa vasta kaukana sen alkamispaikasta.
Se virtaa yhä leveämpänä ja syvempänä eteenpäin. Paikoin siinä on pohjattomia lähteitä,
jotka synnyttävät aukkoja joen pohjaan.
Kiemuraisena se jatkaa matkaansa, välillä kuin hakien suuntaa, se kiertää kulkemaan takaisin
päin kunnes taas löytää uudelleen oikean kulkusuunnan.
Aivan keskellä metsää on odottamatta matala suvanto, jossa voi kiveltä kivelle hyppien ylittää
joen.
Koivut varjostavat jokea molemmin puolin. Keväällä tuomien kukkiessa joen uoman täyttää
huumaava tuoksu. Koivikon varjoissa kukkivat myös kielot ja orjanruusut pitkin joen rantaa.
Erään peltoaukion laidassa lahden kohdalla on saari keskellä jokea. Se jakaa veden virtauksen
kahtia. Joku kulkija on asettanut puun sillaksi rannalta saareen ja siitä toiselle rannalle. Saaren
alapuolella on syvä hiidenkirnu, johon vesi muodostaa pyörtäyksen. Saaren kahden puolen on
kivikkoista ja vesi virtaa kivien välistä hiidenkirnuun painuen syvälle pyörtäykseen, kunnes
taas tyyntyy tasaiseksi virraksi.
Saaren alapuolelta on kulkuyhteys veneellä järveen. Tyynellä joella kulkija tuntee olevansa
aivan kuin Niilin virralla, soutaessaan yhä levenevää jokea alaspäin järven suuntaan.
Rannat ovat tasaisemmat ja joki muodostaa enää vain loivia kaarteita.
Kulkijan vene lipuu hiljaa virtaa pitkin, joka halkoo peltoaukioita. Enää ei ole matkan varrella
metsiä eikä koskia. On vain tasaisen alavia viljelyksiä. Muutama uittotukki törröttää joen
pohjasta pintaan, muistuttamassa joella tapahtuneista puun uitoista kohti sahoja.
Kulkijan veneen edessä siintää jo järvi. Kohta sillan alitettuaan hän soutaa jo järvellä.
Katsoessaan taaksepäin hän muistelee kulkemaansa matkaa joella.
Mikä onkaan tämä jylhän kaunis joki, jota joskus ehkä kuningaskin on kulkenut?
Sehän on Kuninkaanjoki.
Aino Peltomäki asuu Kuninkaanjoen varrella, aivan Tuominiemen alapuolella.
Runossa kuvattu saari on ruopattu pois, mutta pyörre näkyy tulva-aikoina."
Kuninkaankuoppa
Kuninkaankuoppa on Kuninkaanjoen varressa oleva suvantopaikka. Vielä 1960-luvulla siitä on kalastettu taimenia. Kuninkaankuopan läheisyydessä Kuninkaanjoessa on ollut vesimylly ja Kuninkaanlähde.
Kuninkaanlähde
Näin kerrotaan Soini-lukemistossa: "Kuninkaanlähde on kuninkaankuopan alla. Kuninkaanjoen rannalla. Eräänä päivänä kun kuningas lähti yksin metsästämään, niin eksyi hän, eikä osannut enää kotiin ja siksi käveli joen rantaa. Ja siksi oli väsynyt ja alkoi huilimaan. Ja sen kuuli Viirun ukko, joka oli myös metsästämässä ja meni ääntä kohti ja sillä kohtasi kuninkaan, joka oli janoissa. Viirun ukko laittoi kuninkaalle lipin, jolla hän sai juoda. Sitten hän vei kuninkaan Kytän taloon, jonne ei ollutkaan pitkä matka; mutta kunigas oli astunut semmoisien ruohojen pälle, jotka tekevät ihmisen niin höperöksi, että tunnetutkin paikat tulevat tuntemattomaksi. Kuningas piti Viurun ukolle hyvän kestin ja antoi hänen metsästää omilla metsästysmaillansa.Lähdettä nimitetiin Kuninkaanlähteeksi.
Kuninkaansuo
Soini-lukemiston kertomaa: "Ennen vanhaan aikaan kun Ruotsin kuningas purjehti Soiniin niin, kuninkaan laiva meni rikki Soinissa. Soini oli silloin vielä merenä kokonaan ja ainoastaan korkeimmat vuoret olivat saarina. Kuninkaan laiva törmäsi siihen suureen, leveään ja korkeaan kiveen, joka on nyt Kuninkaansuon keskellä. Koska kivi oli lavea, niin kuningas ja laivaväki pelastuivat kivelle. Sitten korjatiin laiva ja kuningas palasi takasin Ruotsinmaahan.
Silloin kulki laivareitti Ähtävänjoen kautta Ruotsinmaahan, ja Ruotsin kuningas kävi ennen kerran vuodessa Soinissa, sillä Soini oli kuninkaan metsästysmaita. Kerrotaan kuninkaan saaneen niin paljon metsäriistaa, että sitä piisasi kaikille kuninkaan sotajoukoille. Kuninkaalla oli ainaisia metsästäjiä Soinissa."
Kuninkaanpolku
Kuninkaanpolku mutkittelee Kuninkaanjoen vartta Soinin keskustasta Vuorenmaahan. Se on noin kymmemen kilometrin pituinen, suhteellisen vaikeakulkuinen ja haastava reitti. Polun varrella voi nähdä majavan työmaita ja muita erämaan eläinten jälkiä. Reitillä on useita tauko- ja tulentekopaikkoja.
http://www.visitpohjanmaa.fi/index.php/etusivu/luontoreitit/kuninkaan-polku/
https://retkipaikka.fi/majesteettisissa-maisemissa-kuninkaanpolku-ja-joki-soini/
Kuninkaanpuisto
Kuninkaanpuisto on noin yhdeksän kilometrin päässä Soinin keskustasta Karstulan suuntaan. Se on mukava, seitsemän kilometrin pituinen, patikkareitti monipuolisessa maastossa. Matkan varrella useita soita ylitetään pitkospuita pitkin, kuljetaan harjua, bongataan tervahauta ja nähdään monia pieniä lampia. Reitille on rakennettu kotalaavu, jossa voi tehdä tulet. Reittiä huoltaa Metsähallitus.
https://loytoretketblog.com/2017/05/16/kuninkaanpuiston-patikkareitti/