Tuomiston savutupa sai uuden pärekaton kesäkuussa 2021. Konneveden Eläkkeensaajat kipusivat katolle ja katto valmistui ennätysvauhtia. Neljän päivän urakka ajoittui kesän kuumimpiin päiviin.



Pärekatto

Rakennusten kattaminen päreillä pääsi vauhtiin 1830-luvulla. Tuohi kattomateriaalina sai väistyä. Pärekattojen myötä markkinoille tuli myös rautanauloja. Alkuaikoina käytettiin prässinauloja eli leikattuja nauloja. Nopeaa ja kätevää.

Ensimmäiset päreet maassamme valmistettiin käsityönä kiskomalla. Työ oli hidasta ja raskasta. Osassa maata ”kiskopäreet” tehtiin erityisellä päreveitsellä, jossa oli kahvat molemmissa päissä. Pärepölkky asetettiin kannon nokkaan tehdyn tuen varaan. Veitsellä painamalla saatiin pölkystä irtoamaan sen pituussuuntaisia liisteitä. Liisteiden paksuus oli 3–4 mm, leveys 65-100 mm ja pituus yhden kyynärän mitta eli 59 cm.

Valmistusta varten kehitettiin 1860-luvulla miesvoimin toimiva pärehöylä, jonka hitaasti liikkuva terä lohkoo lähes kiskotun kaltaisia päreitä. Myöhemmin voimalähteeksi valjastettiin vesi ja tuuli, sitten maatalousmoottorit ja 1950-luvulla yleistyneet traktorit.

Päre taipuu moneksi. Kattojen lisäksi päreet toimivat myös valon lähteinä pimeissä tuvissa. Päreistä tehtiin koreja. Moni vauva on vedellyt unia, missäs muualla kuin pärekopassa. Näissä tapauksissa päre on tietysti ohkaisempaa kuin rakennuksen katteena, mutta kuitenkin pärettä.