Norsua, hiirtä, hyttystä, ihmistä, tohvelieläintä, valkovuokkoa, kuusta ja tattia yhdistää yksi pieni asia: ne rakentuvat soluista, kuten kaikki muutkin elävät olennot. Joissakin eliöissä, kuten ihmisessä, soluja on hyvin paljon. Toiset eliöt taas muodostuvat vain yhdestä solusta. Solut jaetaan neljään ryhmään: eläin-, kasvi-, sieni-, ja bakteerisoluihin. Solut voivat näyttää erilaisilta ja niillä voi olla erilaisia tehtäviä, mutta niiden perusrakenne on kuitenkin samanlainen.

Solu on elämän perusyksikkö

Kaikki eliöt rakentuvat soluista. Solu on elämän perusyksikkö. Solut ovat yleensä niin pieniä, että ne näkee vain mikroskoopilla. Yksisoluiset eliöt muodostuvat yhdestä solusta. Tällaisia eliöitä ovat monet bakteerit ja osa alkueliöistä, kuten tohvelieläin. Suuri osa eliöistä kuitenkin rakentuu useista soluista. Niitä kutsutaan monisoluisiksi eliöiksi. Solut voidaan jakaa neljään ryhmään: eläimet muodostuvat eläinsoluista, kasvit kasvisoluista, sienet sienisoluista ja bakteerit bakteerisoluista.

Soluilla on erilaisia tehtäviä

Monisoluiset eliöt voivat koostua miljoonista soluista. Eliön jokaisella solulla on oma tehtävänsä. Solut ovat erinäköisiä, koska niillä on erialisia tehtäviä. Esimerkiksi siittiösolulla on uimasta helpottava siima. Myös kasveissa on erilaisia soluja. Osa kasvien soluista kuljettaa nesteitä ja muita aineita ja osa taas esimerkiksi muodostaa lehden pintaa.

Solut, joilla on sama tehtävä ja rakenne, muodostavat ryhmän. Nämä soluryhmät hoitavat eliön eri toimintoja, kuten puolustusta, viestintää ja energiataloutta. Kasveissa solut, joilla on samanlainen tehtävä ja rakenne, muodostavat solukoita. Eläimillä näitä soluryhmiä kutsutaan kudoksiksi.

Jokaisella solulla on samanlainen perusrakenne

Eläin-, kasvi-, ja sienisoluilla on samanlainen perusrakenne. Solukalvo peittää ja suojaa solua sekä säätelee, mitkä aineet pääsevät solun sisään ja sieltä ulos. Solukalvo on ikään kuin solun tulli. Se päästää tavaraa sisään ja ulos solusta.

Solun sisällä on pääasiassa solunestettä eli solulimaa. Se muodostuu vedestä ja siihen liuenneista solulle tärkeistä aineista. Eliöt koostuvat suurimmaksi osaksi vedestä, koska solujen sisältö on pääasiassa vettä. Solulima suojaa soluelimiä kuten lapsivesi sikiötä.

Solun sisällä on myös soluelimiä, joilla on erilaisia tehtäviä. Soluelimiä ovat esimerkiksi tuma ja mitokondrio. Tuma ohjaa solun toimintaa ja samalla koko eliötä sisältämiensä perintötekijöiden eli geenien avulla. Geenit siirtävät erilaiset ominaisuudet sukupolvelta toiselle. Koska tuma vastaa solun toiminnasta, sitä voikin verrata lentokoneen komentokeskukseen.

Solut tarvitsevat lisääntymiseen ja kasvamiseen energiaa. Mitokondriot ovat solun energialaitoksia, koska niissä tapahtuu soluhengitys, jossa energiaa vapautuu solun käyttöön.

Solujen rakenteessa on eroja

Eri eliöiden solujen rakenteessa on eroja. Kasvisoluissa on solukalvon päällä selluloosasta muodostuva soluseinä. Se antaa soluille muodon sekä tukee ja suojaa solua. Myös sienisoluilla ja osalla bakteerisoluista on soluseinä. Sienisolujen soluseinä muodostuu kitiinistä, kuten kovakuoriaisten ja äyriäisten kuori. Eläinsoluissa ei ole soluseinää.

Kasvisoluissa on viherhiukkasia, joissa tapahtuu yhteyttäminen. Yhteyttämällä kasvit pystyvät tuottamaan itse oman ravintonsa. Eläimet tai sienet eivät tähän pysty, koska niiden soluissa ei ole viherhiukkasia.

Kasvi- ja sienisolun sisällä on myös nestevarastona toimiva solunesterakkula. Kun solunesterakkula on riittävän täysi, sen ja soluseinän väliin muodostuu paine. Tämä paine auttaa kasvia pysymään pystyssä. Jos paine laskee liian pieneksi, kasvi nuupahtaa. Kun kasvi saa lisää vettä, paine palautuu ja kasvi kohoaa pystyyn.

Solut elävät eripituisia aikoja

Soluja syntyy ja kuolee jatkuvasti. Eliön yksittäiset solut elävät yleensä lyhyemmän ajan kuin eliö itse. Monisoluisissa eliöissä kuolleiden solujen tilalle syntyy jatkuvasti uusia soluja. Solut lisääntyvät jakautumalla, jolloin yhdestä solusta muodostuu kaksi samanlaista solua.

Yksi hermosolu voi elää koko ihmisen eliniän, kun taas bakteerisolut voivat jakautua noin joka kahdeskymmenes minuutti. Yksittäisten solujen kuolemista ja uusien syntymistä on vaikea havaita, koska solut ovat niin pieniä. Ilmiön voi kuitenkin nähdä esimerkiksi, kun ruskettunut iho vaalenee. Silloin ruskettuneen ihon pintasolut kuolevat ja tilalle syntyy uusia soluja.

Kaikki solut eivät ole pieniä

Suurin osa soluista on niin pieniä, että ne näkee vain mikroskoopilla. On kuitenkin olemassa myös suuria soluja. Esimerkiksi ihmisen pisimmät solut ovat hermosoluja. Ne voivat olla yli metrin pituisia, sillä niiden pitää ulottua selkärangasta jopa varpaisiin asti. Maailman pisimmän solun sanotaan olevan jättiläiskalmarin hermosolu, joka voi olla 12 metriä pitkä. Se ulottuu lonkeron päästä päähän.