Teksti

alluusio    
Tekstin sisäinen viittaus toiseen tekstiin.

diskurssi    
Tapa puhua jostain aiheesta, esim. urheiludiskurssi.

fakta  
Tietopohjainen kirjallisuus.

fiktio  
Kuvitteellinen kirjallisuus.

genre  
eli tekstilaji; tekstin toimintatyyppi, esim. uutinen, pakina.

intertekstuaalisuus 
Tekstissä käytetään muiden tekstien aineksia tai viitataan muihin teksteihin.

koheesio  
Tekstin osien yhteenkuuluvuus, sidosteisuus.

konteksti  
Viitekehys; tulkinnan kannalta merkittävä asia- tai tekstiyhteys.  

moniäänisyys  
Useamman kuin yhden näkökulman kietoutuminen toisiinsa.

teksti 
Merkitystä kantava kokonaisuus.

tekstilaji  
eli genre; tekstin toimintatyyppi, esim. uutinen, pakina.

tekstilajihybridi  
Kahden tai useamman tekstilajin yhdistelmä.

tekstityyppi  
Esittämistapa, tekstin funkio, esimerkiksi kertova tai kuvaileva.

 

Proosa

aihe  
Teoksen käsittelemä ilmiö tai asia.

aika  
Teoksen tapahtuma-aika.

aukko  
Tulkinnan kannalta olennainen asia, joka jätetään sanomatta.

ennakointi 
Vihje tulevasta.

epiikka  
Kertomakirjallisuus.

epilogi  
(Erillinen) loppuosa; loppukohtaus, -näytös, jälkinäytös; loppusanat.

henkilö  
Fiktiivisen maailman toimija, esim. pää- ja sivuhenkilö.

juoni  
Tarinan kronologinen eteneminen.

kaikkitietävä kertoja    
Kertoja, joka tietää kaiken.

kehyskertomus  
Kokoaa eri kertomukset/osaset yhteen.

kerronta  
Se, mitä ja miten kerrotaan.

kertoja 
Puhuva ääni tekstissä, esim. minäkertoja. Kertoja olla myös epäluotettava kertoja, jolloin hän ei kerro totuutta vaan valehtelee joko tahallaan tai vahingossa.

miljöö  
Tapahtumaympäristö, yl. tapahtumapaikka ja -aika.

minäkertoja  
Kertoja, joka on minämuotoinen ja kertoo havainnoistaan.

metafiktiivinen kertoja 
Kertoja, joka tuo esiin tietoisuutensa kerronnan fiktiivisyydestä.

motiivi 
Kerronnassa toistuva, teoksen teeman tai rakenteen kannalta tärkeä elementti.  

näkökulma 
Se, kenen näkökulmasta tarinaa kerrotaan.

pastissi 
Jonkin tyylilajin tai teoksen jäljitelmä, joka ei tee pilaa siitä (vrt. parodia) vaan pikemminkin on kunnianosoitus alkuperäiselle.

prologi  
(Erillinen) alkuosa, esinäytös, esipuhe.

proosa  
Suorasanainen kirjallisuus.

sisäkertomus  
Tarinaan upotettu lyhyempi tarina.

takauma  
Paluu tapahtumahetkeä edeltäviin vaiheisiin.

teema  
Tekstin keskeinen idea, perusajatus.

 

Lyriikka

allegoria 
Runo tai kertomus on kokonaisuudessaan vertauskuvallinen; laajentunut metafora. Allegorian ymmärtäminen edellyttää, että lukija tuntee asian, johon siinä viitataan. Allegoria voi myös sisältää oman tulkintansa, siinä voidaan vihjata tekstin omaan allegorisuuteen.

allitteraatio  
Alkusointu, sanan ensimmäisten äänteiden (konsonanttien) toisto. Vrt. assonanssi; saman vokaalin toistuminen sanojen ensimmäisissä tavuissa.

asennonvaihdos  
Runon/puhujan näkökulma/suhtautumistapa vaihtuu yllättäen.

assonanssi 
Alkusointu, sanan ensimmäisten äänteiden (vokaalien) toisto. Vrt. allitteraatio; saman konsonantin toistuminen sanojen ensimmäisissä tavuissa.

alluusio 
Tekstin sisäinen viittaus toiseen tekstiin.

aukkoisuus 
Runossa jätetään jotain keskeistä sanomatta niin, että lukijan pitää itse ”paikata” aukot ja hahmottaa kokonaisuus.

elegia 
Tunnelmaltaan surullinen ja kaihoisa runo, valitusruno tai hautalaulu. Vrt. epitafi, hautakirjoitus.

eufemismi 
Kiertoilmaus, jota käytetään silloin, kun ei haluta puhua suoraan kuvattavasta asiasta tai sille halutaan antaa lisää merkityksiä. Eufemismia käytetään erityisesti kuvattaessa vaikeita asioita, esim. kuolemaa, voimakkaita tunteita, kuten rakkautta, vihaa, surua jne., tai esim. seksuaalisuuteen liittyviä asioita.

haiku 
Japanista peräisin oleva usein luontoaiheinen kolmisäkeinen 17-tavuinen runo. Säkeiden pituudet 5 + 7 + 5 tavua. 

kertosäe  
Säe, joka toistuu samanlaisena.

kielikuva  
Kuvallinen ilmaus, poikkeava tapa kuvata jotakin asiaa.  

kohosteisuus 
Runossa nostetaan jokin yksityiskohta korostetusti esiin. Kohosteisuus saadaan aikaan joko toiston tai poikkeavuuden avulla. Kohosteisuus kiinnittää lukijan huomion johonkin tiettyyn asiaan ja antaa vihjeitä runon tulkitsemiseksi.

loppusointu 
eli riimi; runon kahden tai useamman säkeen lopputavujen keskinäinen äänteellinen yhtenäisyys.

lyriikka 
Runous. Lyriikan perinteisiä lajeja ovat sonetti, elegia, epigrammi, hymni, dityrambi, oodi, balladi, romanssi, legenda ja faabeli.

metafora 
Kaksi asiaa rinnastetaan; vertausta kiinteämpi kielikuva. Metaforat perustuvat konventioihin. Kahden eri alueeseen kuuluvan asian rinnastaminen vaatii jonkinlaisen konventionaalisen kytköksen niiden välille. Metaforat ovat kulttuuri- ja aikasidonnaisia. Yksi yleinen tapa käyttää metaforaa on korvata abstraktimpi käsite konkreettisemmalla käsitteellä ja tuoda se näin lähemmäksi vastaanottajan kokemuspiiriä.

metonymia 
Vertaus läheisen sanan avulla; käsitteeseen viitataan jollakin sitä lähellä olevalla käsitteellä.

mitallisuus  
Runomittaan kirjoitetun tekstin ominaisuus.

oodi  
Ylistävä, lennokas ja usein juhlava rakenteeltaan mutkikas runo, joka voi olla riimillinen tai vapaamittainen.

personifikaatio  
Elottoman elollistaminen, eläimen inhimillistäminen.

puhdas kuva    
Kuvalla ei ole symbolista merkitystä.

riimi  
Loppusointu.

runomitta  
Kaava, joka määrää painollisten ja painottomien tavujen suhteen.

runon minä  
Yksikön ensimmäisessä persoonassa oleva runon puhuja, joka kertoo omista mietteistään. Voidaan käyttää myös nimitystä lyyrinen minä.

runon puhuja   
Ääni, joka tuottaa runon sanat.

rytmi  
Syntyy painollisten ja painottomien tavujen vaihtelusta ja säejaosta.

symboli 
Sopimuksenvarainen, vakiintunut metafora. Symboli on usein toistuva ja kehittyvä kuvaelementti sekä yksittäisessä runossa että usein myös koko runoilijan tuotannossa tai jossain hänen kokoelmassaan.

synekdokee 
Asian, esineen yms. osan käyttäminen kokonaisuuden nimenä. Liesi voi esimerkiksi olla kodin synekdokee.

synestesia 
Metaforan alalaji, eri aistimusten sekoittaminen ja yhdisteleminen uudella tavalla. Runossa esim. musiikin voi nähdä väreinä, tuoksu voi konkretisoitua näköhavainnoksi jne.

säe  
Runon yksi rivi.

säkeenylitys  
Runon lause on jaettu kahteen tai useampaan säkeeseen.

säkeistö  
Runon yksi kappale; joukko säkeitä.  

tanka
Japanista peräisin oleva usein luontoa ja ihmiskohtaloa yhdistävä viisisäkeinen 31-tavuinen runo. Säkeiden pituudet 5 + 7 + 5 + 7 +7 tavua.

vertaus  
Kaksi yllättävää asiaa rinnastetaan kuin-sanalla.

 

Draama

dialogi  
Vuoropuhelu.

draama  
Näytelmä.

draaman kaari    
Näytelmän juonen kulku ja sen jännitteet.

epilogi  
(Erillinen) loppuosa; loppukohtaus, -näytös, jälkinäytös; loppusanat.

hamartia  
Traaginen erehdys, joka suistaa sankarin onnettomuuteen.

katharsis 
Katsojan tunteiden puhdistuminen.

kohtaus  
Jakso, joka rajautuu omaksi kokonaisuudekseen.

komedia  
Huvinäytelmä.

monologi  
Yksinpuhelu.

näytös  
Näytelmän osa, kohtausta laajempi kokonaisuus.

parenteesit  
Näyttämöohjeet.

prologi  
(Erillinen) alkuosa, esinäytös, esipuhe.

tragedia  
Murhenäytelmä.

 

Argumentaatio

analogia  
Samankaltainen, rinnakkainen esitystapa.

antiteesi  
Vastakohtailmaus.

argumentointi  
Väite ja sen perustelut.

argumentti  
Perustelu.

argumentointitavat  
Esittävät todisteita ja vetoavat esim. järkeen, tunteeseen tai omaan kokemukseen.

eetos  
Puhujan/kirjoittajan uskottavuus, asiantuntemus ja karisma.

esisopimus  
Taustaoletus; itsestäänselvyys, jota ei tarvitse perustella.

eufemismi  
Kaunisteleva kiertoilmaus.

ideologisuus  
Vallassa olevat ajattelutavat ja arvot.

logos  
Puheen/tekstin asiasisällön loogisuus; järkiperusteet.

paatos  
Puheen/tekstin vetoaminen tunteisiin; tunneperusteet.

presuppositio  
Piilo-oletus, heijastelevat kirjoittajan arvoja ja uskomuksia.

retoriset keinot  
Kielelliset tehokeinot, jotka tehostavat argumentointia.

teesi  
Pääväite.

 

Kieli ja tyyli

denotaatio  
Sanakirjamerkitys, sanan varsinainen merkitys.

groteski 
Liioiteltu, naurettava, irvokas.

ironia  
Epäsuora iva; sanotaan toista kuin tarkoitetaan.

koheesio  
Tekstin sidosteisuus.

konnotaatio  
Sanan sivumerkitys.

makaaberi 
Synkkä, luotaantyöntävä, pelottava, usein kuolemaan, tuhoon ja rappioon liittyvä aihe tai teema.

merkityskenttä  
Samaan ryhmään kuuluvat sanat muodostavat sanakenttiä.

parodia  
Ivamukaelma, matkii jotain tunnettua tekstiä ja tekee siitä naurettavan.

sarkasmi  
Tilannesidonnaista purevaa ivaa, yleensä puhutussa kielessä.

satiiri  
Ivallinen ja liioitteleva tyylikeino, usein yhteiskunnallinen sävy.

synonyymi  
Samaa merkitsevä sana.

 

Media

journalismi  
Faktoihin perustuva ja ajankohtainen tiedonvälitys.

mainonta  
Maksettua viestintää, osa markkinointia.

manipulointi  
Ajattelun ohjaaminen mainostajan tms. haluamalla tavalla.

mediakritiikki  
Mediaa koskeva kriittinen keskustelu.

propaganda  
Järjestelmällinen ihmisten mielipiteiden ja käyttäytymisen muokkaaminen.

vastamainos  
Mainonnan vastustajien julkaisema kriittinen tulkinta mainoksesta.

 

Tekstilajeja

artikkeli  
Usein asiantuntijan kirjoittama laaja esittely ja pohdinta ajankohtaisesta ilmiöstä.

arvostelu  
Eesittelee, erittelee, tulkitsee ja arvottaa teoksen tms.

kainalojuttu  
Artikkelin yhteydessä oleva pienempi asiaa taustoittava tai kommentoiva teksti.

kolumni  
Ajankohtainen, kantaa ottava mielipideteksti.

pakina  
Leikkisä, usein ironinen, ajankohtainen teksti.

pääkirjoitus  
Lehden kannanotto ajankohtaiseen asiaan.

referaatti 
Lyhennelmä tekstistä.

reportaasi 
Laaja selostus jostakin tapahtumasta, matkasta, ilmiöstä tai ihmisestä; moninaisia osioita, esim. kuvia, taulukoita, haastatteluja.

uutinen 
Median perustekstilaji, kertoo ajankohtaisesta, yleisesti kiinnostavasta asiasta.

vastine  
Toiseen tekstiin vastaava, joko sitä vastustava tai puoltava mielipide.

yleisönosastokirjoitus 
Kirjoittajan mielipiteen esittävä teksti ajankohtaisesta aiheesta.