Kasvissyöjät (eli vegetaristit) eivät syö mitään eläinkunnan ruokaa. Kasvisruokavalio voidaan valita terveydellisistä, eettisistä tai egologisista syistä.
Perinteisesti kasvissyönti on tarkoittanut pidättäytymistä lihan, kalan ja kananmunien tai kaiken eläinperäisen syömisestä. Kasvissyönnistä on myös eri muotoja, mm. lakto-vegetaristi, ovo-vegetaristi, pesco-vegetaristi, semi-vegetaristi (tunnetaan myös fleksitaristi) ja demi-vegetaristi. Näissä yleisesti poiketaan kasvissyönnin perus piirteistä, esim. semi-vegetaristit syövät pääosin kasvisruokaa, mutta joskus myös eläinkunnan tuotteita, esim. lihaa tai lintuja. Näitä eri kasvissyönnin tyyppejä on myös yhdistelty ja ihminen voi itse omilla päätöksillään muuttaa kasvissyönnin piirteitä itselle sopiviksi. Monessa maassa myös kasvissyönti määritellään eri tavalla kulttuurista ja historiasta riippuen.
Eläinperäisten tuotteiden korvikkeiden saatavuuden lisäämisen ansiosta kasvissyönti ja vegaaniruokavalio on lisääntynyt ympäri maailmaa.
Kun syö kasvisruokaa, on oltava tarkkana, että ruokavalio on monipuolinen eikä yksitoikkoinen ja että ruoasta saa tarpeeksi energiaa ja proteiineja eli esim. salaatin, vihannesten, leivän ja hedelmien syöminen ei riitä hyväksi ateriaksi.
Kasvissyönnin hyötyjä ovat esimerkiksi se, että kasvisrasvat ovat terveellisiä pehmeitä rasvoja, jotka torjuvat sydäntauteja ja se, että vihannekset, hedelmät ja marjat sisältävät paljon vettä ja vähän energiaa, joten ne eivät lihota lainkaan. Kasvissyönnissä on myös haittoja, esim. se, että jos ei muista käyttää, vaikka jotain kalsium- ja D-vitamiinivalmisteita niiden saanti jää vähäiseksi ja se voi heikentää esim. luuston kasvua ja lujuutta. Myös raudat saanti saattaa jäädä vähäiseksi, joten monet saattavat kasvissyönnin ohella syödä rautatabletteja.