4. REFORMOIDUT KIRKOT JA ANGLIKAANINEN KIRKKO s.76-87 ( Sanni, Aappo, Jenniina, Aatu)
Reformoitujen kirkkojen ja anglikaanisen kirkon synty
Reformaatio levisi Saksasta muualle Eurooppaan. Reformaatio jakautui käytännössä kolmeen haaraan, luterilaisuuden lisäksi reformoituihin kirkkoihin ja anglikaaniseen kirkkoon. Uusia kirkkoja syntyi vielä pitkään reformaation jälkeen ja nykyään moni kristillinen liike syntyy reformoidun perinteen pohjalta. Reformoiduista kirkoista puhutaan monikossa, koska liike on levinnyt maantieteellisesti laajalle mutta on pirstaloitunut. Reformoidut kirkot syntyivät 1500-luvulla Sveitsissä. Reformoitujen kirkkojen voimakkainta kannatusaluetta on Pohjois-Amerikka.
Anglikaaninen kirkko irtautui roomalaiskatolisesta kirkosta vuonna 1534 pitkälti poliittisista syistä johtuen ja silloin siitä tuli oma kirkkokunta. Eron taustalla voimakkaimpana tekijänä vaikutti Englannin kuninkaan Henrik VIII:n (1491-1547) ja paavi Klemens VII:n (1477-1534) välirikko koskien Henrikin avioeroa vaimostaan Katariina Aragonialaisesta. Tämän välirikon seurauksena syntyi omaleimainen kansankirkko, jonka johtoon nousi Canterburyn arkkipiispa. Seuraavien vuosikymmenien aikana kirkko kävi lävitse useita opillisia muutoksia. Edward VII:n hallintokaudella (1547-53) Anglikaaninen kirkko koki kaikkein protestanttisimman vaiheensa. Tätä seurasi paluu lähelle katolista oppia Maria I:n hallituskaudella (1553-58). Tasa-paino näiden kahden äärilaidan välillä, saavutettiin Elisabeth I:n hallintokaudella (1558-1603), jolloin kirkon voidaan katsoa saavuttaneen opillisessa mielessä nykymuotonsa, eli tilan protestantismin ja katolilaisuuden välimaastossa. Brittiläisen imperiumin laajenemisen myötä anglikaaninen kirkko levisi ympäri maailmaa. Nykyisin anglikaanisiin kirkkoihin kuuluu noin 85 miljoonaa jäsentä. Maailmalla toimivat itsenäiset anglikaaniset kirkot ovat järjestäytyneet Anglikaaninen kirkkoyhteisö nimisen keskusjärjestön alle.
Anglikaaninen kirkko irtautui roomalaiskatolisesta kirkosta vuonna 1534 pitkälti poliittisista syistä johtuen ja silloin siitä tuli oma kirkkokunta. Eron taustalla voimakkaimpana tekijänä vaikutti Englannin kuninkaan Henrik VIII:n (1491-1547) ja paavi Klemens VII:n (1477-1534) välirikko koskien Henrikin avioeroa vaimostaan Katariina Aragonialaisesta. Tämän välirikon seurauksena syntyi omaleimainen kansankirkko, jonka johtoon nousi Canterburyn arkkipiispa. Seuraavien vuosikymmenien aikana kirkko kävi lävitse useita opillisia muutoksia. Edward VII:n hallintokaudella (1547-53) Anglikaaninen kirkko koki kaikkein protestanttisimman vaiheensa. Tätä seurasi paluu lähelle katolista oppia Maria I:n hallituskaudella (1553-58). Tasa-paino näiden kahden äärilaidan välillä, saavutettiin Elisabeth I:n hallintokaudella (1558-1603), jolloin kirkon voidaan katsoa saavuttaneen opillisessa mielessä nykymuotonsa, eli tilan protestantismin ja katolilaisuuden välimaastossa. Brittiläisen imperiumin laajenemisen myötä anglikaaninen kirkko levisi ympäri maailmaa. Nykyisin anglikaanisiin kirkkoihin kuuluu noin 85 miljoonaa jäsentä. Maailmalla toimivat itsenäiset anglikaaniset kirkot ovat järjestäytyneet Anglikaaninen kirkkoyhteisö nimisen keskusjärjestön alle.
Suuntaukset
Reformoiduissa kirkoissa on useita erilaisia suuntauksia ja lahkoja, jotka eroavat toisistaan teologisesti, liturgisesti ja hallinnollisesti. Nämä suuntaukset perustuvat erilaisiin teologisiin tulkintoihin ja korostavat eri asioita uskossa ja käytännössä.
Muutama esimerkki: Presbyteeriset kirkot, kontitentaalinen reformoitu perinne, Reformoidut baptistit, Karismaattiset reformoidut kirkot ja monet muut suuntaukset.
Anglikaanisen kirkon sisällä on useita suuntauksia ja ryhmiä, jotka eroavat toisistaan teologisesti, liturgisesti ja kulttuurisesti. Anglikaaninen kirkko on tunnettu monimuotoisuudestaan ja kyvystään sallia laaja kirjo teologisia käsityksiä. Tässä on muutamia anglikaanisen kirkon suuntauksia: Korkea kirkollisuus, matala kirkollisuus, keskinkertainen kirkollisuus, konservatiiviset anglikaanit, liberaalit anglikaanit ja ekumeeniset anglikaanit
Muutama esimerkki: Presbyteeriset kirkot, kontitentaalinen reformoitu perinne, Reformoidut baptistit, Karismaattiset reformoidut kirkot ja monet muut suuntaukset.
Anglikaanisen kirkon sisällä on useita suuntauksia ja ryhmiä, jotka eroavat toisistaan teologisesti, liturgisesti ja kulttuurisesti. Anglikaaninen kirkko on tunnettu monimuotoisuudestaan ja kyvystään sallia laaja kirjo teologisia käsityksiä. Tässä on muutamia anglikaanisen kirkon suuntauksia: Korkea kirkollisuus, matala kirkollisuus, keskinkertainen kirkollisuus, konservatiiviset anglikaanit, liberaalit anglikaanit ja ekumeeniset anglikaanit
Jumalanpalvelukset ja käsitys Jumalasta
Reformoiduissa kirkoissa arvostetaan yksinkertaisia jumalanpalveluksia ja kirkkorakennuksia. Kalvinistisessa kirkossa saarnatuoli korvaa alttarin. Se korostaa Jumalan sanan arvovaltaa. Kirkkotilassa ei ole kastemaljaa tai alttaria, vaikka ehtoollista vietetään ja lapset kastetaan. Reformoidut eivät aina pidä kirkkoa erikseen pyhitettynä Herran huoneena. Kirkko on kirkko vain silloin kun siellä vietetään jumalanpalvelusta.
Anglikaanisessa jumalanpalveluksessa pappi, kuoro sekä muut messun toimittajat ja avustajat tulevat kirkkoon kulkueena. Kulkueet ovat varhaiskristillistä perinnettä, jotka kuvaavat sitä, kuinka ihmiset kokoontuvat yhteisönä. Anglikaaninen jumalanpalvelus perustuu rukouskirjaan. Rukouskirjassa etenkin psalmit muodostavat suuren osan kokonaisuutta. Anglikaanisen kirkon järjestysmuoto ja jumalanpalvelus ovat pääosin katolista perua. Kirkon hallinnossa piispojen asema on vahva.
Reformoidut kirkot korostavat Raamattua lakikirjana: Oikeat eettiset ohjeet ovat löydettävissä Raamatusta. Syntiinlankeemuksessa ihmisen luonnollinen moraalitaju on turmeltunut, mutta uskovaisilla on erityistä eettistä tietoutta. Jumalan armo auttaa ihmisiä tekemään oikeita tekoja. Oikeasta elämästä seuraa siunaus. Ehtoollinen on tärkeä osa reformoitujen kirkkojen jumalanpalvelusta, koska siinä uskotaan, että Jeesus on läsnä viinissä ja leivässä.
Anglikaanisessa jumalanpalveluksessa pappi, kuoro sekä muut messun toimittajat ja avustajat tulevat kirkkoon kulkueena. Kulkueet ovat varhaiskristillistä perinnettä, jotka kuvaavat sitä, kuinka ihmiset kokoontuvat yhteisönä. Anglikaaninen jumalanpalvelus perustuu rukouskirjaan. Rukouskirjassa etenkin psalmit muodostavat suuren osan kokonaisuutta. Anglikaanisen kirkon järjestysmuoto ja jumalanpalvelus ovat pääosin katolista perua. Kirkon hallinnossa piispojen asema on vahva.
Teksti
Anglikaanisen kirkon jumalanpalvelus
Sakramentit
Reformoidut kirkot eivät yleensä tunnusta yhtä monia sakramentteja kuin katolinen tai ortodoksinen kirkko, jotka tunnustavat usein seitsemän sakramenttiä. Reformoidut kirkot korostavat kahta sakramenttia, jotka ovat:
Kaste, joka on ensimmäinen ja tärkein sakramentti reformoidussa kirkossa. Kasteessa henkilö kastetaan vedellä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Kasteen uskotaan olevan merkki Jumalan armosta ja liittymisestä kristilliseen seurakuntaan. Reformoiduissa kirkoissa kaste voidaan suorittaa vastasyntyneille lapsille tai aikuisille, jotka haluavat liittyä uskoon.
Ehtoollinen on toinen täkeä sakramentti. Se on muistettava ateria, jossa uskovat osallistuvat leivän ja viinin nauttimiseen Kristuksen muiston kunniaksi. Reformoidut kirkot opettavat erilaisia näkemyksiö siitä, miten Kristus on läsnä ehtoollisessa.
Silti vaikka reformoidut kirkot eivät tunnusta yleensä muita sakramentteja, se voivat säilyttää muita pyhiä toimituksia ja seremonioita, kuten avioliitto, konfirmaatio ja sairaan voitelu.
Sakramentit ovat anglikaanisen kirkon mukaan todellisia armon välineitä ja Jumalan osoittamaa hyvää tahtoa ihmisiä kohtaan. Sakramentteja on kaksi, jotka ovat kaste ja ehtoollinen. Osa anglikaanisista kirkoista tunnustaa myös katolisen kirkon viisi muuta sakramenttia.
Kaste, joka on ensimmäinen ja tärkein sakramentti reformoidussa kirkossa. Kasteessa henkilö kastetaan vedellä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Kasteen uskotaan olevan merkki Jumalan armosta ja liittymisestä kristilliseen seurakuntaan. Reformoiduissa kirkoissa kaste voidaan suorittaa vastasyntyneille lapsille tai aikuisille, jotka haluavat liittyä uskoon.
Ehtoollinen on toinen täkeä sakramentti. Se on muistettava ateria, jossa uskovat osallistuvat leivän ja viinin nauttimiseen Kristuksen muiston kunniaksi. Reformoidut kirkot opettavat erilaisia näkemyksiö siitä, miten Kristus on läsnä ehtoollisessa.
Silti vaikka reformoidut kirkot eivät tunnusta yleensä muita sakramentteja, se voivat säilyttää muita pyhiä toimituksia ja seremonioita, kuten avioliitto, konfirmaatio ja sairaan voitelu.
Sakramentit ovat anglikaanisen kirkon mukaan todellisia armon välineitä ja Jumalan osoittamaa hyvää tahtoa ihmisiä kohtaan. Sakramentteja on kaksi, jotka ovat kaste ja ehtoollinen. Osa anglikaanisista kirkoista tunnustaa myös katolisen kirkon viisi muuta sakramenttia.
Hallinto ja virat
Reformoidussa ja anglikaanisessa kirkossa on omat hallintojärjestelmät ja monen laisia virkoja, mitkä ohjaavat kirkon toimintaa. Reformoiduissa kirkoissa on presbyteerinen hallintojärjestelmä, mikä tarkoittaa sitä, että seurakuntien vanhemmisto eli presbyteerit ovat vastuussa kaikista päätöksenteoista.
Anglikaanisessa kirkossa on episkopaalinen hallintojärjestelmä, joka tarkoittaa että, piispat ja arkipiispat johtavat kirkkoa, anglikaanisen kirkon hallintojärjestelmää on pidetty liian vanhanaikaisena.
Anglikaanisessa kirkossa on episkopaalinen hallintojärjestelmä, joka tarkoittaa että, piispat ja arkipiispat johtavat kirkkoa, anglikaanisen kirkon hallintojärjestelmää on pidetty liian vanhanaikaisena.
Anglikaanisen kirkon etiikka
Anglikaanisen kirkon etiikka on hyvin paljon samanlainen, kuin luterilaisella kirkolla. Pelastumisen kannalta hyvillä teoilla ei ole merkitystä, mutta rakkauden kaksoiskäsky ja kultainen sääntö velvoittaa ihmisiä toimimaan toisten ihmisten hyväksi.
Reformoitujen kirkkojen etiikka
Reformoidussa ajattelussa etiikka ja usko kuuluu hyvin kiinteästi yhteen. Oikeanlaisen uskon ajatellaan johtavan oikeanlaiseen moraaliseen toimintaan. Reformoitu etiikka korostaa ihmisen luonnollisen moraalitajun puuttumisen. Reformoidun etiikan mukaan ihmisten käsitys hyvästä on niin hämärtynyt, että tarvitaan Raamatun lakia kertomaan, kuinka hyvää elämää eletään.
Menestyksen teologia on ajattelua, jossa menestymisen ja hyvien tekojen tekemisen ajatellaan kertovan, että ihminen on Jumalan suosiossa ja kuuluu valittujen joukkoon.
Uskovien on vaikutettava myös yhteiskunnassa ja politiikassa, koska reformoidun käsityksen mukaan usko johtaa oikeanlaiseen eettiseen toimintaan.
Reformoidun teologian mukaan raamattu tarjoaa ohjeita myös yhteiskunnallisiin kysymyksiin, ei ainoastaan uskonelämään.
Reformoitu oppi kieltää pyhimysten, Marian, kuvien ja reliikkien palvonnan ja hyväksyy välittäjäkseen ainoastaan Kristuksen.
Menestyksen teologia on ajattelua, jossa menestymisen ja hyvien tekojen tekemisen ajatellaan kertovan, että ihminen on Jumalan suosiossa ja kuuluu valittujen joukkoon.
Uskovien on vaikutettava myös yhteiskunnassa ja politiikassa, koska reformoidun käsityksen mukaan usko johtaa oikeanlaiseen eettiseen toimintaan.
Reformoidun teologian mukaan raamattu tarjoaa ohjeita myös yhteiskunnallisiin kysymyksiin, ei ainoastaan uskonelämään.
Reformoitu oppi kieltää pyhimysten, Marian, kuvien ja reliikkien palvonnan ja hyväksyy välittäjäkseen ainoastaan Kristuksen.