Vesi on hyvä liuotin. Sokerit ja suolat liukenevat veteen. Veden mukana kasvi saa maasta tärkeitä ravinteita, kuten kivennäisiä.

Veden mukana myös kasvin lehdissä yhteytyvä sokeri pääsee siirtymään muualle kasvin osiin. Veden avulla suolat ja sokerit kulkeutuvat myös ihmisen sisällä oikeisiin paikkoihin. Kasvista ja ihmisestä suurin osa onkin vettä.

Myös jotkin kaasut liukenevat veteen. Veteen liukenee esimerkiksi happea sen verran, että kalat voivat hengittää vedessä kidustensa avulla. Vedessä happea on kuitenkin paljon vähemmän kuin ilmassa.

Vaikka ilmassa on runsaasti happea, kala yleensä tukehtuu maalla, sillä sen kidukset liimautuvat yhteen ja kuivuvat. Ravun kidukset säilyvät kosteina pidempään, joten se myös pysyy maalla pidempään hengissä.

Liuos on seos, jossa aine näyttää katoavan liuottimeen. Suolamolekyylit piiloutuvat vesimolekyylien sekaan niin, ettei niitä silmillä pysty enää erottamaan. Kuvan vasemmanpuoleisessa koeputkessa on veteen sekoitettu kvartsihiekkaa. Oikeanpuoleisessa koeputkessa on sekoitettu vettä ja suolaa. Lopputuloksesta näkyy selvästi, miten oikeanpuoleinen suolaliuos eroaa kvartsihiekan ja veden tavallisesta seoksesta.

Jos suolan haluaa uudelleen näkyviin, pitää liuoksesta haihduttaa vesi pois. Näin merivedestä saadaan erotettua merisuolaa. Aurinko höyrystää vettä matalilla rannoilla taivaalle, ja ihmiset keräävät kiteytyvää suolaa kasoihin.