tarinat
Vuoro puhelu
-Onko teidän mielestä kummituspuistossa kivaa? Lasse kysyi.
-Tykkään niistä kovasti, Eveliina huudahti.
-Mennään jo , kuolen tylsyyteen! Lasse valitti.
-Let`s go! Eveliina intoili.
-Ette saa kiinni, Kaikkos maikki hihkui.
-Minä menin jo! Kuului Eveliinan huuto kuului jostain kummitus junasta.
-Mennään pois! Kaikkos maikki maikki kirkui.
-Me kuolaan poliisit tulkaa jo, Lasse kirkui.
-Mutta siinähän sä istut IIIIIIIIIK! joku koski minua! Eveliina kiljui.
-Minä menen pois, Kaikkos maikki sanoi.
-Adioos, Lasse sanoi.
-No moikka Kaikkosmiklesak taino mikä nyt ikinä olikaan, Eveliina huikkasi.
-Minne mennään seuraavaksi, Kaikkosmaikki kysyi.
-Mennään jätskille Lasse huusi.
-Ei mennään ensin mustekalaan, Kiljui Eveliina.
Joo mustekalaan!
-Tykkään niistä kovasti, Eveliina huudahti.
-Mennään jo , kuolen tylsyyteen! Lasse valitti.
-Let`s go! Eveliina intoili.
-Ette saa kiinni, Kaikkos maikki hihkui.
-Minä menin jo! Kuului Eveliinan huuto kuului jostain kummitus junasta.
-Mennään pois! Kaikkos maikki maikki kirkui.
-Me kuolaan poliisit tulkaa jo, Lasse kirkui.
-Mutta siinähän sä istut IIIIIIIIIK! joku koski minua! Eveliina kiljui.
-Minä menen pois, Kaikkos maikki sanoi.
-Adioos, Lasse sanoi.
-No moikka Kaikkosmiklesak taino mikä nyt ikinä olikaan, Eveliina huikkasi.
-Minne mennään seuraavaksi, Kaikkosmaikki kysyi.
-Mennään jätskille Lasse huusi.
-Ei mennään ensin mustekalaan, Kiljui Eveliina.
Joo mustekalaan!
Teksti
Kerran kesäisenä päivänä, kun heräsin kuulin ulkoa äänen. Puin vaateet päälleni ja menin ulos. En nähnyt ulkona mitään. menin takaisin sisään ja otin jääkaapista maidon ja pöydältä leivän. Kävelin pöytään syömään, kun kuulin taas saman äänen. Juoksin taas ulos ja en nähnyt siellä ketään. Menin sisälle ja hain koirani Lempin. Menin Lempin kanssa ulos. Näin tien toisella puolella toisen koiran. Lempi juoksi toisen koiran luokse. Yritin pyytää Lempiä luokseni, mutta Lempi ei halunnut tulla vaan meni toista koiraa lähemmäs ja toinen koira murisi Lempille. Juoksin Lempin luokse ja otin Lempiä kaulapannasta kiinni. Kun talutin Lempiä sisälle kuulin saman äänen takaani minkä olin jo kuullut kolme kertaa. Käännyin ympäri ja näin vain saman koiran. Se alkoi juosta minua kohti ja minä menin lempin kanssa äkkiä sisälle. Se raapi ovea ja murisi tosi uhmakaasti. Pysytelimme sisällä ja odotimme että koira menisi pois. Yhtäkiä ulkoa kuului kova kirkaisu juoksin katsomaan ikunasta mitä ulkona oikein tapahtuu. Näin ulkona vain kaverini Konstan. Aukaisin ikkunan ja kysyin että mikä tuo kirkaisu oli. Konsta ei vastannut vaan jatkoi kävelyään. Kuulin saman äänen selän takaani ja se oli Konsta ja sen suusta valui veristä kuolaa ja sitten se hyökkäsi minun naaaaaamaaaan ja kuolin ja olen jo syntynyt uudelleen.
Kolme toivomusta
Aamulla kun menin Lempin kanssa lenkille metsään. Näin siellä keijun. Menin keijun luokse ja keiju sanoi jos autan häntä saan kolme toivomusta. Sitten kysyin miten autamme. Keiju Vastasin että meidän pitää hakea yksi kukka yhdeltä kaukaiselta vuorelta. Menimme Lempin kanssa kaukaiselle vuorelle ja tunnin päästä huomasimme että olemme väärällä vuorella Vuori on meidän vieressämme tajusimme. Otimme kukaan vuorelta ja viimeisen keijun sitten ku antoi meille 3 toivomusta sovimme Lempin kanssa että molemmat saa yhden toivomuksen ja yksi on yhteinen toivomus. Lempi toivoi 100000000000 makkaroita ja kinkkuja ja myöskin hirven päitä. Minä toivoin 1000 1000 00 kultaraha ja yhteinen toivomuksen me oli että Saamme hyvän loppuelämän.
oikeinkirjoitus 1.19.2019
Sydämelliset onnitelut voittamasi kultamitallin johdost! Kulta on metallinakin sangen arvokas ja kiiltävämpi kuiin hopea tai pronssi. Lukuisia tunteja ja minuuteja olet harjoitellut. Niinpä pystyit nyt parantamaan ennätystä yli kymmenellä sekuntia. Joukueen päällikkö ei enään tarvinnut pelätä kuten aiemmin, kun olit sairaaloinen ja kuntosi oli arveluttava. Minusta moli ssuremoista seurata televisiosta Sinun ja muiden urheilijiden saavutuksia. Koko lauantain jännitin puolestasi. Toivon sinulle hyvää harjoitteluintoa, jotta voit vielä usein ilahduttaa meitä ensimäisellä sijallasi.
Silmälasikyy ja gorilla
Kerran olin mennyt pahasti metsään, siellä pelkäsin mörköjä. Siellä puskassa kahisi ja olikin joku, kun näin sen olin pyörtyä. Se oli kaamea käärme silmälasikyy. Se kävi mun kimppuun ja mä jouduin käsirysyyn, kamppailuun kaameaan. Mä apua huusin ja karjuin kun mä jouduin sitä käärmettä tainnuttaa. En muista enää tarkkaan kuinka pakoon mä pääsin, sängystäni heräsin. Kovan taistelun jäljet mä aamulla heti uneksi totesin.Mä juoksin ulos kirkuen ja kovaa huutaen uliuliuuu! Mä näin ulkona sen käärmeen eli silmälasikyyn. Mä pakoon juoksin ja hypin kuin orava. Mä kopastuin kiveen ja huusin au! Se kävi mun kintuun ja mä kinkkasin sisälle. Sieltä aseen mä löysin ja sitä vammasta käärmettä ammui pahasti. Mä meni kauas ulos ja näin jättiläistappajagorillan. Se otti mut sen haisevaan ja likaiseen suuhun ja sylkäsi ulos rajusti. Se hakkasi mua pahasti ja mä melkein kuolin.
Sirkun kesä2
Onneksi Sirkun setä oli ostanut heidän talonsa ,joten Sirkku voi mennä katsomaan entistä taloaan. Elokuussa muutoauto haki kaikki tavarat uuteen kotiin. Sirkku sai uuden huoneen. Uudessa huoneessa oli parveke josta näki lammelle ja puistoon. Sirkku rupesi järjestämään tavaroitaan. Sirku oli myös otanut tyynynsä ja pehmonallensa. Isä ja äiti oli sanonut etei turhia tavaroita oteta.
Saskan ja Jussin mieli kuvitus
- Mä sain ajatuksen voimalla karkkipussin leijailemaan kaupasta kotiin,Jussi mumisi unisesti sägyssän.
- Täh? Saska kysyi ja kohotti päätään. Naapurin sägystä kuului vain tasainen krohina. pikkuveli taas puhui unissaan.
- Kroo pyyh,krooh pyyh,krooh pyyh...Saska matki veljeään. Häntä itseään ei nukutanut tipaakaan.
Saispa tosiaan karkit ja muut herkut pelkällä ajatuksenvoimalla liikeele. Saska kuviteli suklaapatukat ja karkkipussit kohti kotia. Tässä hiljaisessa kylässä, jonne he keväälä oli kaupungissta muutaneet, karkit voisivat hyvinkin lennellä kenenkään huomaamatta.
- Täh? Saska kysyi ja kohotti päätään. Naapurin sägystä kuului vain tasainen krohina. pikkuveli taas puhui unissaan.
- Kroo pyyh,krooh pyyh,krooh pyyh...Saska matki veljeään. Häntä itseään ei nukutanut tipaakaan.
Saispa tosiaan karkit ja muut herkut pelkällä ajatuksenvoimalla liikeele. Saska kuviteli suklaapatukat ja karkkipussit kohti kotia. Tässä hiljaisessa kylässä, jonne he keväälä oli kaupungissta muutaneet, karkit voisivat hyvinkin lennellä kenenkään huomaamatta.